26. marraskuuta 2018

Kun aika on



Hello again. 

Blogi ja sen pitämisen pohdiskelu on pyörinyt mielessä jo pitkään. Onhan tätä blogitaivalta jatkunut nyt jo monta vuotta ja sen takia tämä on täynnä hienoja muistoja, joten kokonaan blogin poistaminen tuntuisi karulta. Toki voisi tämänkin vain sulkea lukijoilta ja palata joskus, jos siltä tuntuu. Kunnon postauksia ei ole tullut niin pitkään aikaan, ainakaan säännöllisesti - varmaan edellisen kerran viime vuonna. En ole Instagramiakaan kauheasti päivitellyt, mutta nyt kun aloitin tunnitkin uudelleen säännöllisesti, saattaisin saada sinne kirjoiteltua. 

Hommahan on niin, että Instagram vie kokoajan enemmän ja enemmän tilaa blogeilta. Koko ajan kuulee, kuinka blogien kirjoittajat lopettaa ja siirtää päivittelyn instaan. Sinne on niin helppo lisätä pari kuvaa, kirjoittaa päivän kuulumiset, eikä se ole seuraajille työlästä vaikka lisäisikin joka päivä uuden kuvan. Se on vain kätevämpi, ja vaikka sinne ei ihan hirveän pitkiä tarinoita saakkaan, voi olla että sen takia se olisi helpompikin. En julkaise postausta jos en keksi tarpeeksi kirjoitettavaa. 

Tuntuu kamalalta, mutta voi olla että tänne ei enää kauheasti uusia postauksia tule. Jos innostun joskus taas valokuvaamaan, saatan perustaa niiden julkaisemiselle uuden blogin, mutta ratsastuksesta mietiskelyjä ja omia ratsastuskuviani tulee tulevaisuudessa näkymään luultavasti vain instan puolella. Ainakaan vielä en tätä aio sulkea, mutta jos jossain kohtaa huomaatte että blogi on muutettu yksityiseksi, tiedätte että se tuskin on palaamassa julkiseksi, ennen kuin jossain (instagramissa) siitä ilmoitan.

Jatkossa mun hevosteluja voi seurata instassa käyttäjänimellä @laukatentahtiin !

Huimaa menoa 2014 - 2018

KIITOS ♥

13. syyskuuta 2018

Sanaton


No words left to say, lots of tears left to cry.

Enpä olisi halunnut palata blogiin tällaisella asialla. Enkä olisi halunnut olla toisella puolella maapalloa tällaisena hetkenä. Kuvottava fiilis, kun avaa instagramin ja sieltä tulee vastaan mustavalkoisia kuvia tästä hevosesta Rest In Peace -tekstillä. Lisäsin omani muiden joukkoon.

Tiesinhän minä, että se on ollut kipeä jo pitkään. Tiesinhän minä, että sillä tuskin on enää paljoa aikaa, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni. En halunnut ajatella että se on pian poissa. Rakas ystäväni. En muista viimeistä kosketusta. En muista viimeisiä sanoja, enkä viimeistä ratsastuskertaa. Siitä on niin kauan.

Nyt se päivä kuitenkin on koittanut. Aika sanoa kiitos ja hyvästi.



Kiitos kaikesta enkelini. 
Mienchen - Mimmi, Missi, Neiti, Missukka
13.9.2018