Estevalkka nro 2.

Sitten tämänviikkoiseen estevalkkaan, joka oli torstaina. Esteet oli melko samat, hiukan eri paikoilla.

Alkuverkassa poni oli tosi rento ja mukavasti kuolaimella, mutta tapansa mukaisesti vasen kierros tuotti hiukan ongelmia. Huima on vasempaan suuntaan kuin rautakanki ja tarvitsee todella jämäkät avut taipuakseen

Yritin sitten olla ympyrällä ja tehdä pysähdyksia, mutta vasempaan kierrokseen se ei vaan tahtonut antaa periksi, oikeaan taas meni juuri niin kuin pitikin

Tulimme kahta puomia ensin ravissa

Ja laukassa tulimme niin, että ensin laskimme väliin tulevat laukat ihan normaalissa, rennossa laukassa ja siitä sitten teimme tahtimuutoksia kahden laukka-askeleen välillä, eli minulle tuli ensin hyvät kuusi, joten tulin sitä viidellä ja kahdeksalla. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin poni tuli takaisin ja negatiivisesti, kuinka hitaasti se reagoi pohkeeseen.

Alkuverkassa alkoi sitten sataa kunnolla ja tulimme puomi-pysty-puomia, ensin vain pienenä ja sitten isompana, jonka jälkeen piti pysähtyä. Tehtävä oli kiva ja tykkään itse paljon juuri tuollaisista este-pysähdys-voltti-este-pysähdys-jutuista, mitä teemme usein.

Sen jälkeen hyppäsimme kahden laukan sarjan ja tulimme valkoisen lankkuesteen.

Sitten olikin enää muuri jäljellä. Aloitimme ensimmäisestä pystystä, jonka jälkeen tuli lankku ja muuri.

Ilmeestä varmaan näkee kuinka paljon nautin tästä

Lähestyin muuria ja se näytti isolta. Ei, se näytti VALTAVALTA! Muuri oli kuin suoraan painajaisista karannut ja lähetyi kovaa vauhtia. Liian kovaa. opettaja huusi "pidätä" ja minä pidätin. Samalla kuitenkin jännitin niiiiiin paljon ja ponikin hiukan kyttäsi, että vauhti hidastui liikaa. Kielto. 

Seuraava kerta, kielto. Uudestaan, kielto. Vielä, kielto "Sun pitää itse haluta sen esteen yli" sanoi toinen ratsastaja. Yritin olla päättäväinen. Oikeesti yritin, mutta este vaan oli yksinkertaisesti liian pelottava. Viisi kieltoa ja itsevarmuus alkoi murentua. Elämänhalu valui pois pikkuhiljaa, mutta sitten se tapahtui! Askel osui oikeaan paikkaan ja rakas poniseni ponnisti sen yli. Tulin samantien uudestaan ja askel onnistui. 

Hyppy oli korkea ja poni selvästi käytti koko kehoaan päästäkseen sen hirviön yli.

Jes. Onnistuin. Tämähän olisi ihan normaali reaktio tuossa vaiheessa vai mitä? No, mulla tuli ajatuksiin ainoastaan "täst ei tuu mitään..."-mietteitä.

Seuraavaksi tulimme kuuden tai viiden laukan linjan, en muista kumpi.

Sitten tulimme vielä radan, mutta en nyt satu muistamaan missä järjestyksessä esteet olivat, joten ne ovat tässä nyt miten sattuu

Radallakin vielä tähän tuli kaksi kieltoa, eli kolme kertaa kymmenestä yli..

Sellaiset valkat tässä lähipäivinä. Jotkut kuvat on otettu kännykällä joten laatu vaihtelee mutta saa niistä selvää. :)

Ensiviikon maanantaina, eli ylihuomenna alkaa tunnit ja on taas valmennus, joka on erittäin hyvä, koska aluekisat on niin pian. En aio mennä 70cm isompaan luokkaan, koska en vaan pärjää. Aion saada vähintään nyt yhden kunnon puhtaan radan (JA PUHTAAN UUSINNAN!!) 70cm luokasta, ennen kuin siirryn isompiin. 

JA, aion harjoitella pidättämään. Niin hassulta se kuin kuulostaakin, en vaan osaa pidättää, vaan esteelle lähestyessä ajan mielummin eteen, kuin otan kiinni, jolloin hypystä tulee laaka, tai poni ei pääse tarpeeksi lähelle estettä ja kieltää. :/ Hankalaa, miten jotkut asiat vain iskostuu päähän niin, että niitä on todella vaikea muuttaa, mutta sitä vartenhan harjoittelu on keksitty.

xoxo