5. helmikuuta 2016

Vauhti päällä pakkassäällä

Todellakin joo, jälleen yksi huima valkka takana. Näyttää siltä, että vaikka Huima-poni hyppääkin parhaimmillaan viisi-kuusi kertaa viikossa, se ei pääse purkamaan energiaansa ollenkaan. Ja tietysti se patoutunut energia alkaa vuotaa yli juuri perjantaisin, kun esteet nousee ja tulee jännempää.

Oli pakko sumentaa naama, koska ilme oli jotain niin järkyttävää, että kukaan ei uskaltaisi enää ikinä avata tätä blogia.. :D

Tänään Huimis oli alkuverkassa ensin ihan rauhallinen, mutta jännittynyt. (rauhallinen, mutta jännittynyt menee ihan jees.) En saanut sitä oikein rentoutumaan ja hankalaa oli. No, hiukan ennen kun opettaja tuli paikalle, poni muuttuikin kiireiseksi ja oli edelleen jännittynyt. (kiireinen ja jännittynyt, ehdoton NOT) Yritin siinä mennä ympyrällä mahdollisimman paljon istuntaa käyttäen ja saada ponia irti vasemmasta kuolaimesta, johon se tykkää nojailla ihan koko painolla. (olen silti huomannut asian vasta ihan äskettäin hehhee..)



Tultiin ravissa ensin ihan normaalisti toisella pitkällä sivulla neljää puomia, joiden jälkeen oli kaksi puomia muutaman laukka-askeleen pituisen pätkän päässä. Ensimmäinen kerta meni ihan jees meiningillä. Seuraavalla kerralla alkoikin jo hiukan vauhti kasvaa, tuon ponin pahin huono puoli on se, että mitä kauemmin mennään samaa tehtävää, sitä enemmän ponilla kierrokset kasvaa.
Lopulta jouduin ravissa pidättämään ihan hulluna ja mennä puomien jälkeen seinää päin, että sain poniseni pysähdyksiin.


Ravissa nyt korotetuilla puomeilla tuli hiukan samanlaisia ongelmia, mutta niistä selvittiin. Laukassa tulimme pysty-ristikko-pysty -tehtävää, joka oli myös melko koottu, joten sain pidätellä ihan reippaasti.


Alkuun kaikki oli hyvin, tehtävä oli puomi-pysty-puomi, eli ihan normaali, mutta koska meitä oli tunnilla vain kolme, saimme tulla kerta toisensa perään uudestaan. Energiaa näytti tulevan koko ajan lisää ja lisää, kunnes opettaja huomautti, että jos poni tulee noin kovaa, se saattaa astua takana olevan puomin päälle ja mitä kaikkea sitten voikaan tapahtua...
Lopulta sain ponia hiukan koottua, mutta jännittynyt se oli. Sen jälkeen tulimmekin muutaman kunnon hypyn. Ensin hiukan jännäsin, kun ensimmäisessä verkkahyppylinjassa on ristikko ja jokusen 60-70 senttiä korkea okseri. No, neljä laukkaa mahtui ongelmitta ja olo helpottui. Ehkä ne esteet eivät hyppisi silmille (tai ylemmäs) tällä kertaa.



Radalle lähdössä poni tuntui sitten toivottoman huonolta vastaamaan pohkeisiin. Se löntysteli ja oli tooodella hyvä imitaatio kilpikonnasta. Olihan se jo seissyt sen viitisen minuuttia paikoillan. No, ensimmäiselle esteelle (noin 50senttinen pysty) vauhti vain hidastui ja hidastui ja hidastui, kunnes esteen edessä hiipui kokonaan. Purskahdin nauruun ja mietin, että miltäköhän sekin mahtoi näyttää. No, uusi yritys, ensin hiukan aikaa ympyrällä kun yritin saada ponin moottoria hereille (joka kyllä heräisi sitten myöhemmin radalla) ja se polvenkorkuinen pysty ylitettiin oikein hienosti. Kaarevassa linjassa olisi pitänyt olla kahdeksan laukkaa, mutta poni tuli sen kauniisti yhdeksällä (en tajunnut ollenkaan mitä Huimiksen päässä liikkui, mitä tällainen hidatelu oikein oli?) Linjan jälkeen matka (tähän asti ongelmitta, jos ensimmäistä yritystä ei lasketa) jatkui okserille, josta lähdettiinkin sitten varsin vauhdikkaasti eteenpäin, mutta ponin ilo loppui lyhyeen, kun määräsin sen voltille rauhoittumaan.
Kun laukka tuntui hyvältä, jatkoin suoralle neljän laukan pysty-okseri-linjalle. Pystylle lähdettiin hiukan läheltä ja minä yritin tulla neljällä, poni kolmella, lopputulos oli kolme ja puoli ja eeeeeipäs mennäkään. No, mitäpä pienistä, uudella yrityksellä annoin mennä kolmella ja se menikin erittäin hyvin. Sitten tehtiin taas pari volttia ja tipahdettiin jopa raville, hupsis.
Portille tultiin ihan hyvin ja sen jälkeen sitten taas miljoona volttia, kun poni pyrki pois käsistä. Viimeinen pysty tulikin taas ihan hyvin, vaikka kaukaa lähtikin noin pienelle esteelle.

Kannattaa kelata tylsät volttikohdat jos ei jaksa katsoa, eivät ne mitään maailman kiinnostavinta materiaalia ole.


Neljä videota samasta valmennuksesta. Uusi ennätys, pakko myöntää. Ensiviikolla on kouluvalmennus, koska en tuolla ponilla pääse enää maanantaisin koulua menemään, koska sillä on vuokraaja. Harmitti aikaisemmin tosi paljon, mutta se oli pientä verrattuna tähän ketutus maximus -fiillikseen, joka tällä hetkellä on. En pääse osallistumaan tänä vuonna PowerCuppiin (en varmaan osallistuisi muutenkaan, koska kasikymppi) koska olemme Intiassa kisojen aikana, MUTTA en voi osallistua myöskään Melkkilän kevätkauden ainoisiin koulukisoihin, koska olen silloin riparin viikonloppuleirillä. Hrrmmmhhrrr..... Yhdet ainoat koulukisat keväällä ja niihin en pääse. Nyyh.



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti