"Hei, mulla on huomenna kisat!"

Kas siinä päivän lause. Tänään aamulla herätessä sen tosiaan tajusin, että seuraavat estekilpailut ovat Melkkilässä huomenna. Ei ole yhtään kisafiilis, vaikka eilen oli pitkään aikaan paras estevalkka, tein blogiin (aika mageen) kilpailukalenterin, (josta kyllä puuttuu muutamia kisoja joita ei löytynyt Melkkilän sivujen arkistoista) mutta silti. Ei ole fiilistä mennä hyppimään esteitä voiton puolesta. Tekisi mieli mennä vain hyppäämään omaksi iloksi, mutta kyllä sitä hyvää, nopeaa ja mahdollisesti sijoittuvaa rataa hakisin mielelläni.

Se siitä miettimisestä, voisin kertoa teille hiukan eilisestä valmennuksesta kisapolle Mimmillä. Eilen, perjantaina oli kuuma päivä. Toki kaikki muutkin päivän olivat kuumia tällä viikolla, mutta eilen oli jotenkin tukahduttavaa ja hiostavaa. Poljin (oikeastaan kävelin ja istuin kyydissä kun kaveri polki heeh...) tallille Joposella shortseissa ja T-paidassa, eikä ollut yhtään motivaatiota vaihtaa mukavia shortseja tiukkoihin, mustiin, pitkiin ratsastushousuihin.
Sattui niin, että Mimmi oli ollut tunnilla ja sille jätettiin varusteet päälle meidän tuntia edeltävän tunnin ajaksi, ettei turhaan riisuisi ja laittaisi niitä takaisin, kun heppa ei ole se maailman turvallisin ja rauhallisin. Se siis seisoskeli karsinassa ja minä istuskelin keittiössä lipittämässä mehua, kun rataakaan ei tarvinnut rakentaa.

Kun vihdoin pääsin selkään ja otimme alkuverkkoja, tunsin hassun tunteen. Ihan kuin olisin oikeasti jopa  ratsastanut! Tunsin hevosen kaikki liikkeet, tunsin kuinka se vastaanotti avut ja teki mitä pyysin. Hassu mutta hieno fiilis.

Sitten aloimme tekemään itsenäisesti pysähdyksiä ja peruutuksia ja Mimmi ei olekaan peruutuksissa se maailman helpoin. Sen suu venyy ja venyy, mutta kintut eivät liiku taaksepäin. Sain kuin sainkin heposen pari kertaa peruuttamaan oikein hyvin ja kiitin paljon.

"Heppa ei pysähdy D: !"

Pysähdyksien ja peruutusten jälkeen saimme (minun kannaltani) mahdottoman tehtävän. Pysähdys laukasta. Hahhaa.... Yritin pari kertaa keskellä, kunnes otin aidan avuksi ja se toimi lähes hyvin. Kertaakaan en saanut ilman kahta raviaskelta, tai vähintään yhtä käyntiaskelta. Tuota hevosta en vaan saa koottua niin paljon, että pysäyttäminen suoraan laukasta onnistuisi niin hyvin kuin esimerkiksi Huimalla onnistuu.

Välikäyntejä

"Jaa siis miten me tullaan??" 

Kun välikäynnit oli kävelty, tulimme ensimmäisenä verkkaesteenä täyskaarron kautta pystylle, josta oli kaareva Mimmille yhdeksän-kymmenen laukan kaareva väli lankkupystylle. 

Hypyt onnistuivat ja askeleet sopivat hyvin molmmilla kerroilla

Pitkän karevan linjan jälkeen tulimme sen oikeasta suunnasta, oikeasta kierroksesta ja siinäkään ei tullut sen suurempia ongelmia. Seuraavana verkkaesteenä oli yksittäinen okseri diagonaalilla johon askel jäi hiukan kauas, mutta heppa pelasti. Lopuksi tulimme vielä kaksi erilaista linjaa: diagonaalilla oleva neljän laukan pysty-pysty-linja ja kuuden laukan pysty-okseri-linja, joka oli toisella pitkällä sivulla. Viimeisenä mainittu tosin jäi viiden laukan linjaksi ja okserille hyppy jäi kauas.

Lopuksi tulimme radan kaksi kertaa, koska aikaa oli ja meitä oli vain kolme. Ensin siinä turvallisessa 50-60cm korkeudessa ja sitten korotetuna.
Ensimmäisessä radassa en nähnyt askeleen askelta. Mimmi hoiti kaiken ja parille esteelle en päässyt hyppyyn mukaan. Onneksi pysyi matalina. Ja kuuden laukan suora linja jäi jälleen viideksi laukaksi ja okseri hypättiin kahden okserin mitan päästä...
Toisella kerralla päätin, että nyt ratsastetaan, eikä matkustella. Ensimmäisen linjan lankkupystylle Mimmi hidasti ja oli kieltää, mutta iskin pohkeet kylkiin ja johan hän loikkasi yli kevyesti. En tiedä mistä sellainen yhtäkkinen hidastelu tuli, mutta askel oli kyllä ihan hyvä... Okserille tuli hassu askel, enkä päässyt oikein mukaan, mutta neljän laukan linja onnistui. Viimeinen jäi tosin hiukan lähelle, mutta sujui hyvin. Ja linja jäi tietysti taas pitkäksi viidellä laukalla, en edes yrittänyt saada kuutta mahtumaan hevosen ollessa niin menossa joten mukauduin vain menoon ja tiesin että se hyppää. Ja kyllä se hyppäsi.

Videossa on molemmat radat ja hidastukset molemmista

Valmennuksesta jäi superhyvä mieli ja kisat tuntuivat hyvältä. Kunhan vain muistan, että:

1. en häiritse hevosta liikaa, se tietää mitä tekee (jopa mahdollisesti enemmän kuin minä) 

2. en yritä saada joihinkin väleihin mahtumaan sitä viimeistä laukkaa, jos se näyttää mahdottomalta, tämä hevonen hyppää kaukaa

3. Pidän mielessä, että se saattaa tehdä yllätysloikan askelta kauempaa ihan normaalillekin esteelle, etten putoa yllätyksestä

Siinä muistettavat asiat. Ja niin, muistan silti ratsastaa ja pitää silmät auki yhtä hyvin kuin perjantaina. Valkka sujui niin hyvin, etten voi pilata hyvää tunnetta ratsastamalla kisoissa sitten huonosti. 

Asiasta toiseen, sain valkasta enemmänkin kuvia, mutta en ole saanut niitä vielä itselleni kaverini kamerasta joten laittelen niitä sitten kuin tulevat :)

xoxo