21. toukokuuta 2016

Maailman paras poni!

Eilen sain estetunnille ratsukseni jo pari kertaa toivotun Huiman, jolla olen maastoesteitä lukuunottamatta mennyt viimeksi estekisoissa. Nyt kävi jopa niin hyvä tuuri, että sain laittaa ponisen itse valmiiksi ja rapsutella ja taputella niin paljon kuin halusin.
Lisäksi tunnilla meitä oli kuusi, joten jäi itsenäistä työskentelyaikaa aika paljon, kun muut suorittivat tehtäviä.

Menin alkuverkassa kaarevilla urilla ja teimme pysähdyksiä. Huima oli mukavasti tuntumalla ja sitä pystyi ratsastamaan hyvin. Ainoastaan pysähdyksissä huomasin uuden asian: poni hietti takapäätä sivulle ja lähti pyörimään, kun piti seistä paikoillaan.



En muista että tuo poni olisi ikinä lähtenyt pyörimään pysähdyksessä, paitsi silloin kun ollaan maastossa, joten oli todella outoa huomata kun poni lähti peruuttamaan ja kääntämään takaosaa sivulle.


Teimme pysähdyksiä myös laukassa ja nekin onnistuivat ilman ylimääräisiä käyntiaskelia.




Tulimme alussa pitkillä sivuilla isoja voltteja, joilla oli kolme puomia. Puomitehtävien jälkeen tulimme niiden perään vielä keskihalkaisijalla olevan 19 metrin linjan, johon piti ottaa kuusi laukkaa.

Huimis olikin tosi innoissaan ja sain pidätellä hiukan tavallista enemmän välissä, mutta sain kuusi laukkaa mahtumaan. 

Koko "radalla" tulimme ensin ympyrän puomeilla ja linjan kuudella laukalla, sitten tulimme puomiympyrän toisella pitkällä sivulla ja linjan uudestaan, tällä kertaa viidellä laukalla. Rata onnistui omasta mielestäni todella hyvin, vaikka ensimmäiset puomit menivät vähän miten sattuu, mutta tulin ne uudestaan.

Sen jälkeen olikin aika paljon aikaa, kun muut tulivat radan ja pelkän linjan pari kertaa. Sain tulla linjan viimeisenä, koska minulle korotettiin sitä hieman.


Sitten oli minun vuoroni tulla pelkkä linja kahteen kertaan. Saimme itse päättää kuinka mota laukkaa otamme esteiden väliin ja päätin ottaa viisi, etten joutuisi pidättelemään niin paljoa ennen hieman isompaa okseria.


Ennen okseria tunsin miten poni hiukan hidasti. En ajatellut mitään, ratsastin vain. Tein kaiken oikein. Ensimmäisellä kerralla poni hidasti ja jos en olisi tehnyt mitään se olisi pysähtynyt, mutta oikeasti ratsastin sitä eteenpäin.


Toisella kerralla tulin ensimmäiselle hiukan lähelle, mutta silloinkaan en ajatellut mitään vaan ratsastin. Annoin pohjetta ja poni venyi hienosti viidellä laukalla okserille.


Se oli hassu fiilis. Jotenkin välillä sattuu sellaisia päiviä, kun vain kytken ajatukseni pois päältä ja ainoastaan ratsastan. Sellaisia päiviä kun teen kaiken oikein ja kaikki onnistuu. Ja sitten on niitä päiviä, kun ainoastaan panikoin kun en näe askelta ja teen kaiken väärin ja tulee kieltoja kieltojen perään.

Kyllä oli hyvä mieli loppuverkkojen aikana. Estevalkka ilman virheen virhettä, sillä en laskenyt sitä epäonnistunutta puomiympyrääkään virheeksi. Kaikille voi sattua niin, että puomit tulevat huonoihin askeleisiin, eikä siinä sattunut sen kummempaa.




Kyllä oli taas sellainen päivä kun tunsin itseni niin hyväksi ratsastajaksi. Uskokaa pois sitä ei satu kovin usein!


Google+ :n muokkaama hieno animaatio kun yritimme ottaa kuvia :D


Rakastan tuota eläintä vain niin kovin paljon. Kyllä meistä vielä tulee tähtiä, uskon niin!



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti