Sykerötesti & Lotalla ilman satulaa

Ratsastin Lotalla maanantaina, tänään ja menen vielä huomenna. Maanantaina saimme ehkä parhaat tunti kaksikymmentäviisi minuuttia ikinä ja tänään yritettiin jäljitellä samaa fiilistä, mutta se meni vähän sivu suun.

Tallille päästessäni leirilläisillä oli estetunnit meneillään, joten kuvailin niitä hiukan. Samalla söin lähes kilon herneitä, jotka olivat tarttuneet K-kaupasta mukaan. Kun leiriläiset lähtivät syömään, vein Lotan maneesitallin pesupaikalle ja aloin letittämään harjaa. Lotalla on todella älyttömän ihana harja letittämiseen ja sykeröttämiseen. Se on mukavan ohut, samanpituinen joka puolelta ja aina selvä. Letit oli siis tosi helppo tehdä, mutta siinäkin vierähti kaksikymmentä minuuttia.
Seuraavaksi oli kiertämisen aika ja päätin kokeilla uutta tapaa, jonka näin meidän leirillä, eli taittelemalla ne letit alakautta. Ja sehän oli kymmenen kertaa helpompaa (okei, ainoat hevoset joille olen tehnyt aikaisemmin sykeritä, ovat Huimis ja Dandy ja niillä on muutenkin aika vaikeaa, kun n on sellaisia paksuja epätasaisia pehkoja..)

Sykeröt onnistuivat aivan täydellisesti, en ole ikinä saanut tehtyä noin hienoja sykeröitä.
Olen aika ylpeä itsestäni  ^-^

Sitten vaihdoin ihanat viileät shortsit kuumin ratsastushousuihin ja aloin puunailemaan heppaa muuten. Tein kaiken pitkän kaavan kautta, ei ollut kiire kun odottelin leiriläisten  käyvän uimassa. Suunnitelmana oli siis että Nea tulisi kuvaamaan meidän menoa, mutta loppujen lopuksi ei sieltä sitten kukaan tullut. Nyyh. :(

Menin kentälle ilman satulaa ja Lotta oli jo heti alkuun paljon parempi kuin yleensä. Ravi oli tasaista ja pehmeää ja heppa avuilla. Sain taas mentyä samalla lailla kuin maanantaina: pitkällä ohjalla rennosti ja pehmeästi, oikein sellaista ylös nousevaa ja voimakasta ravia. Vasemmassa kierroksessa oli tietysti hiukan enemmän työstettävää, mutta sain sen sieltäkin kivaksi lopulta.

Tähän väliin tällainen....

Välikäynneillä kävin "maastossa" eli kävelin pois tallipihalta sata metriä leiriläisten ja tallin omistajien talolle ja käännyin takaisin. Nyt kuitenkin leiriläiset olivat hyppimässä trampoliinilla ja ulkona soi kaiuttimista musiikki, aika kovalla. Pääsin musiikista ohitse, mutta kun Lotta näki ja kuuli trampoliinin, niin sitten mentiin. Kiersin kauempaa ja ajattelin kääntyä takaisin, mutta rouva lähtee peruuttamaan kuin viimeistä päivää. Ei siinä sitten loppujen lopuksi auttanut pohkeet, ei ohjat, eikä edes maiskutus. Ja koska olin ilman satulaa, en halunnut sen enempää mitään hyppeyä. Hyppäsin sitten alas, vaikka heppa edelleen liikkui. Koska satulaa ei ollut ja Lotta on aika korkea, jouduin siis kävelemään tallille, että pääsin takaisin hepan selkään.

Yritin työskennellä maneesissa, mutta vasen kierros tuntui niin hirveältä, että lähdin takaisin kentälle. Siellä sujui hiukan paremmin, mutta enää en saanut Lottaa menemään niin hyvin kuin alkutunnista. 

No, ehkä huomenna sitten? Huomenna meinaan laittaa satulan ja kokeilla jotain Helppo C:tä uudelleen, tällä kertaa kentällä ja maneesissa. Itseasiassa taidan vääntää sykerötkin huomenna uudestaan, hepasta tuli niin hienon näköinen, enkä tänään saanut yhtään ratsastuskuvaa sykeröillä, joten asia pitää korjata! ;)

Ratsastuksen ja sienellä pesun jälkeen Lotta pääsi vielä hetkeksi laitumelle, tällä kertaa ihan ilman riimua, että saisin kivoja kuvia. Mutta kuten arvata saattaa, Lottaa kiinnosti syöminen ja vain syöminen.

Ravistampas nää sykeröt auki hehhee!

Naurattaa, koska tämä on ehkä paras seisomiskuva, jonka olen Lotasta saanut... :D

xoxo

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa

Sain näin aamusella idean kuvailla Hänen Majesteettiaan, toista koiraamme Edua. (Ja kuvia tulikin loppujen lopuksi aika paljon)  Herralla oli jo aamusta niin arvokkaat eleet ja hän odotti kello 9.15 oven edessä erittäin ylhäisen näköisenä ja päästi pienen ja vienon "Piuh!" äänen, jonka oletan tarkoittavan, "Tahtoisin vaan nähdä ulkomaailman ees kerran elämässäni..."
Oven avauduttua hän haisteli hetken ulkoilman hajuja, kunnes hölkötteli portille odottamaan "Hei, lähdetäänkö jo lenkille?"

Kuva on otettu vasta myöhemmin, mutta ilme samanlainen kuin Hänen Korkeutensa ilme oli oven edessä...

Lenkillä piti hieman leikkiä kingiä kun ohitse meni kaksi pikkukoiraa. Seuraavaksi löysin koirani kierimässtä puun ruhkoa vasten, tai oikeastaan suunnistin sen luokse kuuntelemalla tuttua komeaa röhkintää, mitä hän pitää. Kas siinä komea uroskoira, remmi jalkoihin sotkeentuneena, maassa makaamassa ja katsomassa korvat korkealla "Mutkun tää puunrunko rapsuttaa selkää niin mukavasti!" 

Kotiin tullessani kävin suihkussa ja sieltä tullessani johan oli taas herra oven edessä. Siellä Hänen Majesteettinsa makasi kuono lattiassa, korvat alhaalla, ilmeellä "Ikinä en oo ulkoilmaa nähny enkä ainakaa saanu leikkiä..." Pakko se oli siinä vaiheessa päästää koira ulos ja mennä itse mukaan kameran kanssa. Rouvakoira taas oli täydessä unessa kahdenkymmenen sentin päässä ovesta, mutta ei edes havahtunut siihen, kun ovi avattiin ja ulos ryntäsi koira ja seuraavana ihminen. Mutta se nyt ei kauheasti ihmetyttänyt, Madam pystyy nukkumaan missä vaan, eikä herää mihinkään muuhun kuin jääkaapin avaamiseen, tai koiran kuppien kolistelemiseen.

Sisältä päästyään Arvon Herra parkkeerasi itsensä terassille, ihan koko arvoisalla pituudellaan

Rapsutukset

Arvovalta suorastaan huokuu hänen olemuksestaan!

Seuraavaksi mentiin viileälle nurmikolle...

... ja taas pyörittiin. 

Ei kamera pysy mukana kun koira ravistaa :D

Pallokin löytyi tuossa tuokiossa ja sitä piti ihmetellä jonkun aikaa.

Ja sitten sitä haettiin...

... ja haettiin.

Kunnes heittäjä ei enää jaksanut.

 Naurava koira ♥

Sisälle tullessa huomasin Rouvan heränneen ja vaihtaneen makuupaikkaa, tai sitten se oli kävellyt unissaan, eipä enää sekään yllättäisi.

xoxo

Kuvapostaus Merlitzistä 26.6.

Uusi ennätys avattu: seitsemäntoista postausta kuukaudessa!

Jos saan jollain ihmeellisellä tavalla tehtyä kaksikymmentä postausta, (mukaanlukien Kuukauden parhaat kuvat) teen ylimääräiseksi vielä jonkun erikoispostauksen, tai haasteen, tms. 

Tänään herätyskello pärähti soimaan kello yhdeksän, torkuin jonkun vartin ja kymmentä vaille yksitoista olimme jo lähdössä Merlitziin, kakkostason Juhannuskisoihin. Tällä kertaa minä istuin katsomossa, en satulassa, mikä hiuka kyllä harmitti. Ajoimme ensin risteyksen ohi, joten jouduimme menemään eri reittiä, mutta sama aika siinä suurin piirtein meni ja olin joskus varttia yli yksitoista tallin pihalla.

Kisat olivat jo alkaneet, mutta vasta ensimmäinen 40cm luokka oli mennyt ja 60cm menossa parhaillaan. Kuvailin hiukan Jennaa ja Tarmoa verkassa sekä radalla, mutta aloin kuvailla kunnolla vasta 90cm ja metrin radoilla.

Myönnän: ihastuin hiukan tähän oripoikaan, poni oli kiltti, utelias ja sosiaalinen ja söpö! 

Kuinka joku voi olla näin suloinen, vaikka mököttää? *-*

Välipala

Piiientä ilmavaraa... onhan se kasikympin okseri aika suuri :D

Kaukaa(ko)?

Kotiin tullessani minulla oli 1031 kuvaa ja yksi video. Ottaen huomioon, että sain kuvat karsittua kolmeenkymmeneen viiteen kuvaan, olen aika hyvä.  No, onhan tuossa kamerassakin vähän ongelmia tarkennuksen kanssa, joten aika paljon kuvia meni roskakoriin vain sen takia, mutta silti. Päivä oli todella mukava, mutta miinusta tuli siitä, että muutamassa ekassa luokassa oli lähtijoitä yli 50, kisat kestivät aivan hirveän kauan. Ja minä, joka tulin sinne kello 11, en nähnyt kahta viimeistä luokkaa, 120cm ja 130cm (eli niitä mielenkiintoisimpia...) koska en vain jaksanut enää.

Mutta suunnitelmissani olisi mennä katsomaan vielä heinäkuussa Riders Trophy ja Salo Horse Show Saloon, sekä mahdollisesti Hankoon SeaHorse Week, jos joku Melkkilästä on lähdössä kisaamaan, tai saan muuten kyydin.

xoxo