Troublemaker

Siinäpä se lukuvuosi. Tänään oli todistusten jako ja huomenna aamulla olenkin jo Melkkilässä! Rippileiri alkaa aamulla kymmeneltä, joten saankin tämän päivän sitten pakata ja etsiä auronkorasvaa, hattuja, toppeja ettei jäisi T-paidasta rusketusrajoja ja joitakin shortseja vapaa-ajalle. Hanskoista tulee ainakin rajat, mutta se on sitten sen ajan murhe...

Niin, asiaan! 

Nyt kun olen taas muutamia kertoja mennyt Huimiksella estevalkoissa ja kaikki on sujunut hyvin, olen taas hyvillä fiiliksillä. Kaikki onnistuu. Jokaisen tunnin jälkeen on hyvä mieli. Mutta. Jossain perimmäisessä aivolokerossani oikeasti tiedän, että ei, minä en voi kehittyä tuolla ponilla. En vain voi jatkaa esteuraa sen kanssa, koska en pysty siihen. Haluaisin ihan oikeasti mennä Mimmillä estevalkoissa ja kehittyä kunnolla ylöspäin, mutta MUTTA. Jotenkin silti aina toivelistassa lukee Huima, oli se sitten este- tai koulutunti. Ja sitten selittelen itselleni, että "mutkun mä meen Huimalla niitä tekniikkaharjoituksia ja sellasta..." 

Muttakun ei. Ei se vaan käy. Pakko olis valita, mutta en pysty. En edes halua pystyä. Nyt ei järki ja tunteet pelaa yhteen. Ei sitten yhtään. En halua jäädä loppuelämäkseni (tai edes mutamaksi vuodeksi) tälle samalle tasolle pelkäämään isoja esteitä. 

Mutta tuo poni vaan on tuollainen iso rakkaupakkaus ei sille mitään voi ♥

Katsotaan sitten miten tästä eteenpäin. Nyt alan pakkaamaan ja pohtimaan mitä kaikkea tarvitsen viideksi päiväksi leirille. En kirjoittele leirillä ollessani muutakuin ehkä muistiinpanoja itselleni mitä teimme, koska en saa kunnollisia kuvia kännykällä. Otan toki kameran mukaan, mutta siitä saan siirrettyä kuvat vasta kotona ja sitten tuleekin muutama leiripostaus.

Melkkilä ja hevoset, täältä tullaan!

Ainiin ps. Vaihdoin blogin osoitetta ja nyt kukaan ei varmaan enää löydä tänne. :DD

xoxo