26. heinäkuuta 2016

Kuulumisia, unelmia & tosi speciaaleja kuvia

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä heppapostauksesta. Ehkä syynä on laiskuus(?) ehkä se, etten ole pitkään aikaan saanut kuvaajaa, kun menen itsenäisesti Lotalla, tai ehkä syynä on se, että en ole tehnytkään mitään sen ihmeellisempää. Nyt kuitenkin ajattelin jotakin tänne väsätä ja päätin laittaa postausta kuvittamaan muutamia laidunkuvia.

Olen siis tehnyt iltatalleja, viime sunnuntaina olikin viimeinen kerta ja välillä olen käynyt räpsimässä kuvia laitumella höntsäilevistä heposista. Jotenkin se vaan aina menee niin, että kun mulla on kamera mukana, kaikki vaan syö ja ottaa välillä pari askelta sinne tai tänne, mutta kyllä sitten bailataan, kun kamera on kotona... :D




Iltatalleja tehdessä opin katsomaan entistä paremmin silmämääräisesti kuinka paljon heinää se oikein tarvitsee. Ennen se oli vähän sellaista hapuilua "onkohan tässä nyt varmasti..." yms, mutta nyt näen sen jo suht. hyvin. Hei, olen opinut jotakin! 
Hyvä puoli työssä oli myös se, että tallille tuli poljettua, vaikka ei olisi jaksanut, tai tehnyt mieli. Okei, tällainen mieliala oli tasan kerran ja siitäkin päästiin yli, kun pyörän rengas osui Melkkilän pihatien hiekkaan. Lisäksi sain taas kasvatettua Oma-hevonen-unelmaa, kun katselin hevosia laitumella ja mietin, miten voisin vain hakea sen tuolta ja mennä ratsastamaan, tai vaan harjata, tai puhdistaa karsinan. Voisin tehdä mitä haluaisin. 


Poninpallero on taas paisunut aivan kamalan pyöreäksi! :D


Kaikista "pahinta" koko unelmointihommassa on se, että tietäisin jo täsmälleen minkä hevosen haluaisin, mihin sen laittaisin ja mitä tekisin sen eteen. Ja vielä se, että hevonen sattuu olemaan myytävänä. Ei, en haluaisi ostaa hevosta, haluaisin sen ylläpitoon. Ensimmäinen oma hevonen + viimeinen vuosi peruskoulussa + sen jälkeen lukio = ei välttämättä paras mahdollinen yhdistelmä. 
Mutta tiedän sen, etten ole tätä heppailuharrastusta lopettamassa, joten sen puoleen se olisi "turvallista" juuri nyt. Yp-hevonen olisi paras mahdollinen, jos ei jaksa/pysty/halua enää, hevosta ei tarvitsisi alkaa myymään pois, vaan voisi vain yksinkertaisesti lopettaa ylläpidon. 
Voi voi... olisi helpompaa sanoa, että kyllä se varmasti joskus onnistuu, mutta kun en ole siitä niinkään varma, niin ei voi sanoa mitään. Täytyy tyytyä kärsimättömään odotteluun ja unelmointiin.



Aiheen vaihto, unelmista tosielämään. Eilen ratsastin Lotan ja koska oli niin kuuma ja hiostava, päätin mennä maastoon. Kävelin pitkään, musta on jotenkin tullut käynti-ihminen, kun ollaan maastossa, hui! :o  Lotta oli tosi mukavan rento ja hyvä ratsastaa käynnissä, joten ehkä senkin takia pitkitin käyntipätkää. Ravissa rouva innostui ja mentiin hiukan tavallista reippaammin, mutta ei mitenkään heikkopäisesti kaahottaen. 
Tein vielä extralenkin pitkälle hiekkatielle Melkkilän alapuolelle, jossa pääsee laukkaamaan kivan pitkää pätkää. Lottahan innostui vallan kauheasti, kun huomasi, että ollaan menossa sinne alas ja lähti hiukan enemmän eteen, kun nostin laukan, mutta sain sen pitkän pätkän aikana mukavaan, rentoon ja melko isoon ja hyvin pyörivään laukkaan. Toisessa päässä käännyin ympäri ja yritin kävellä hiukan matkaa takaisin, mutta Lotta ei sitä halunnut, joten annoin periksi ja laukkasin myös takaisin päin ja kävelin loppumatkan tallille.




Menin vielä hetkeksi kentälle, koska olimme olleet maastossa vain joku päälle puoli tuntia. Ensin menin rentoa kevyttä ravia ja yritin saada Lottaa mukavasti tuntumalle ja alaspäin, mutta se ei oikein tahtonut onnistua. Päätin ottaa satulan pois, koska yleensä sillä saan rouvan tosi rennoksi, mutta Lotta saikin ihme hepulin satulan pois ottamisesta ja kiisi ympäri kenttää, kun minä yritin ravata rauhallisesti. Lopulta sain sen mukavan rennoksi ja sehän menikin lopputunnin todella nätisti.




Olin myös erään tuntihevosen kanssa maastossa toisen hepan seurassa. Olin ihan innoissani, kun opettaja pyysi minua mukaan, ajattelin että jes jes jes nyt pääsen taas Huimiksella maastoon niinkuin viimevuonna, mutta mitenkäs kävikään. Pilvilinnat romahtivat, kun kuulin opettajan sanovan niin Lotta ota sä se Maucca... Maucca. Miksi? Miksimiksimiksi? 
No, maasto sujui ihan hyvin, vaikka Maucan piti kaikkea vähän kyttäillä. Mun piti mennä ekana, koska takana tuleva toinen suokki Pulu oli sellainen, että lähti mielellään vetämään ohi, joten Maucan leveä ahteri piti sen aisoissa. Näin jälkeenpäin mietin, että ehkä Maucca oli sen takia hyvä vaihtoehto, kun se on yhtä leveä kuin korkea, niin sen ohi on hankala mennä. Ja lisäksi Maucan hidas käynti saa myös Pulun kävelemään hitaammin. Ei se maasto nyt ihan kamala ollut, vaikka en Maucasta edelleenkään yhtään tykkää.



Ja niin, mulla on huomenna, keskiviikkona estevalmennus, pääsen hyppäämään ekaa kertaa leirin jälkeen, joten luultavasti se tulee menemään joko ihan penkin alle, tai todella hyvin. Päätin ottaa uljaaksi ratsukseni Huimiksen, koska en vain voinut vastustaa. Se vaan on se ylimmäinen ja ihanin. Joo, ajattelin myös, että tän valkan jälkeen rupeen menemään Mimmillä, että voin mennä kisoissa sitten sen 80cm. En sitten tiedä tuleeko se onnistumaan, vai menenkö vain Huimalla ja Huimalla, koska se on niin iiihhana. Ja haluaisin myös Huimiksen aluekisoihin, ehkä sen 70cm, koska aluekisat ovat kentällä ja siellä ei yleensä ole ongelmia. Katsotaan nyt. 



Kärpäset ja paarmat kiusaa, nyt on ollut ihan älyttömästi paarmoja!



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti