Postauksen kuvat on perjantailta, kun otettiin vähän posekuvia Lotan kanssa mun estetunnin jälkeen
Syksyllä Lotalle tuli väliaikaisesti hackamore-suitset, joiden kanssa mentiin pari kertaa, ikävä kyllä juuri silloin, kun olisi ollut mahdollisuus koulukisoihin. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan hyväkin, koska en todellakaan osannut vielä silloin ratsastaa Lottaa kunnolla.
Hackamoreilla työskentelystä ei tullut mitään, mutta onpahan sekin nyt kokeiltu. Kun saatiin taas kuolaimet suuhun, uskallettiin lähteä taas maastoilemaan kunnolla. Mentiin melkein joka viikko alkuverryttelyt tai koko tunti maastossa.
Kun kenttä alkoi olla liian upottava syksyn sadesäissä, siirryttiin maneesin puolelle hiomaan tasapainoa - tällä kertaa ilman satulaa. Maneesikauden aikana menin todella paljon ilman satulaa ja opettelin istumaan Lotan harjotusravissa paremmin. Maneesissa sitä oli vaikeampi saada menemään kunnolla ainakin vasempaan kierrokseen, mutta yritystä ei puuttunut.
Talvi oli pitkä ja pimeä, eikä maastoilemaan päässyt vielä helmi-maaliskuun vaihteessakaan, koska jää pysyi tiellä harmittavan pitkään. Ensimmäiset maastot piti vain pidätellä ja mennä rauhallista ravia, koska Lotta olisi halunnut vain laukata ja kovaa. En uskaltanut laukata vielä toisellakaan maastoreissulla kotiin päin, mutta poispäin laukkasin pari pätkää.
Pikkuhiljaa Lotta rauhoittui, mutta sitten tulikin "uusi" juttu, jossa Lotta oli vähän turhan menossa, niimttäin kenttä. Ensimmäinen tunti kentällä oli rehelllisesti sanoen hirveä. Olin tyhmä ja jätin satulan talliin ja ajattelin että "Ei se yhtään erilainen oo, ainahan se kesäisin kentällä menee." No, eipä siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään, että meinasi pudota parikin kertaa kun heppa halusi mennä kovempaa.
Kevään koulukisoihinkaan meillä ei ollut asiaa, koska olin valinnut jo kaksi muuta ponia, enkä halunnut enää kolmatta. Vähän se jäi harmittamaan, mutta toisaalta on tässä vielä aikaa. Saadaan ainakin enemmän treeniä alle kun ei kiirehditä kisoihin.
Kesän alussa homma alkoi luistaa paremmin kuin vielä kertaakaan ja vihdoin näytin tajunneen perusasiat, miten kuluu ratsastaa. Kesällä mentiin välillä maastoretkiä, välillä kentällä. Lotta tuntui koko kesän menevän todella hyvin, vaikka kuumina päivinä olikin vähän tahmea. Menin myös kesällä todella paljon ilman satulaa, koska ei vain jaksanut joka viikko vetää helteessä kunnon treeniä.
Nyt odotellaan koulukisoja ja harjoitellaan vielä vähän rentoutta ja tasaista tuntumaa. Edelleen Lotta heittelee päätään ja on todella levoton suustaan, varsinkin alkutunnista, mutta sekin on jo paljon parempaan päin. Kyllä me vielä onnistutaan, kunhan saadaan mahdollisuus näyttää muillekin mistä meidät on tehty!
Oli se kohtalo, sattuma, tai mikä tahansa, se onnistui kun antoi meidät toisillemme
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti