29. syyskuuta 2016

28. syyskuuta 2016

Videokooste hyppytunnilta

Tällä viikolla olen joka päivä tallilla, koska liikutan kaverini ponia Amigoa kun hän on matkalla. Amigo on oikein hauska tapaus ja haluaisin hiukan kuvamateriaalia edes jostain päivästä koska en haluaisi kirjoittaa postausta ilman kuvia, mutta saa nähdä tuleeko sitä. Jos tulee enemmänkin, teen joko yhden hiukan isomman postauksen jossa kerron tiivistettynä koko viikosta, tai muutaman pienemmän. Onhan tässä vielä varmaan kolme päivää aikaa.

Mutta viimeviikon perjantain estevalmennuksen... Minä sain ratsukseni Kantrin, niinkuin sitä edelliselläkin viikolla, mikä hieman yllätti. Olihan Kantri ihan kiva, vaikka en osaa sitä oikein ratsastaakaan. Se oli alkutunnista toivottoman laiska ja sai kokoajan olla puskemassa eteenäpäin, koska ei laukattu alkulaukkoja niin heti. Kantri on hevonen jonka moottori lähtee (yleensä) käyntiin vasta laukan jälkeen, joten ennen sitä työstö saattaa olla melko toivotonta.



Tulimme alkutunnista pääty-ympyöillä pystyä, jonka jälkeen tuli kahdeksikolla isompi pysty ja okseri. Pääty-ympyrät olivat suunnattoman vaikeita koska en saanut Kantria kääntymään ilman että se lysähti kasaan sisäpuolelta ja laukka huononi. Kahdeksikon esteille taas näin askeleen aina liian kauas tai liian lähelle, joten hypyt olivat mitä olivat. Kyllä sinne kai joitakin hyviä hyppyjä tuli mutta monia huonoja tähtäyksiä myös.


Koska mulla oli mukana "hitaampi" kamera jolla kuvien ottaminen liikkuvasta kohteesta on täysin toivotonta, pyysin vain videoita ja askartelin niistä koosteen. Tämäkin postaus tulee lähes viikon myöhässä, koska en aluksi edes muistanut videoiden olemassaoloa ja sitten en vain ehtinyt ja jaksanut...


Jos joku hevonen osaa pelastaa ratsastajansa niin Kantri. Se hyppää todella läheltä tai todella kaukaa, niinkuin sain kaksi viikkoa sitten huomata, kun hevonen yhtäkkiä lähti järjettömän kaukaa normaalille pystylle.. Kantri on - jos nyt näin voi sanoa - todella outo hevonen. Se on laiska, siis se on todella toivottoman laiska helteisellä koulutunnilla, mutta esteillä se lähtee melkein viemään ja on innoissaan kuin pieni varsa. Lisäksi se osaa kulkea älyttömän nätissä muodossa oikein päin ilman että roikkuu ohjassa tai menee luotiviivan alapuolelle, kunhan sitä saa vain tarpeeksi ratsastettua. 
Todellakin ihanteellinen hevonen, mutta silti ei yhtään sellainen mistä tykkään. Esteillä jees, koulussa no thanks. Ei vain nappaa. Pahoittelut tällaisesta lyhyestä pikkupostauksesta, mutta en oikein keksi mitä muuta vielä sanoisin.





xoxo


25. syyskuuta 2016

Varsinainen sekametelisoppa & ihana Pulu!

Nyt kun taas vaivauduin bloggerin avaamaan, päätin väsätä torstaistakin  hieman postauksen tynkää. Ja kyllä - tynkää juuri siksi että en tiedä oikein missä järjestyksessä asiat pitäisi kertoa että niissä olisi järkeä, joten tästä tuleekin varmaan aikamoinen sotku.

Kävin torstaina ratsastamassa taas Pulun itsenäisesti ja Lotan kanssa käveltiin ympäri tallipihaa, kun maneesissa oli valmennuksia eikä muutenkaan ollut oikein motivaatiota lähteä kentälle vääntämään koulua. Kylmäkin oli, joten helpompi oli vain kävellä ympäriinsä leppoisasti.


Syksyä tulloo... Omalta kohdalta on mennyt "syksyn upea ruska" ohitse jo kahtena vuonna, joten nyt suunnittelin panostavani tähän vuoteen ja ikuistavani kaikki hienoimmat ruskat. Voi olla että se jää jälleen kerran vain suunnitteluksi.

Pulunen oli laitumella Taunon kanssa ja meni varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin sain sen sieltä ulos, koska pelkäsin että Tauno karkaa. Sain kuin sainkin hepan lopulta laitumelta pois ilman ei-toivottuja nuoria miehiä.




Voi että se on suloinen, en kestä! 

Ratsastuksesta ei kuvia ole koska toimin itse kameramiehenä, mutta eipä se oikeastaan haittaakaan. Alkuun vain yritin saada neitiä taipumaan suuntaan ja toiseen ja vähän yritin rauhoitella. No, oikeastaan yritin rauhoitella sitä koko tunnin. Hetkittäin tuli todella superhyviä pätkiä, mutta ne menivät ja tulivat äkkiä, enkä saanut oikein kunnon otetta hevoseen.
Pulu on vähän sellainen juna joka koko ajan mielellään vähän kiihdyttää ja pidentää askelta ja itse jään helposti vain roikkumaan ja toivomaan että heppa hidastaa. Nyt yritin panostaa siihen erityisesti ja huomauttelin itselleni koko ajan, että ota ja päästä, ota ja päästä. Tein ympyrällä neljässä kohtaa melkein käyntiin siirtymän, mutta ei se oikein auttanut. Itselleni lohdutukseksi sanoin, että onhan se kai ihan ymmärrettävää, että vielä neljännelläkään kerralla hevosen selässä ei ehkä ihan vielä ole kaikki piuhat käsissä. Harmitti se silti kovasti kun ei itse osannut.


Laukkasin jo alussa molempiin suuntiin hiukan, toiveikkaana että niin hevonen tulee hiukan pehmeämmäksi. Siitä en tiedä onnistuiko tavoite, itse huomasin varsinaisen pehmeyden vasta lopussa. Keventelin molempiin suuntiin ja yritin vain saada hevosta rauhalliseksi ja hitaaksi. Vasemmalle onnistui hiukan paremmin kuin oikealle ja pian otinkin vielä loppulaukat ja rennot loppuravit.

Laukassa yritin saada Pulua mahdollisimman lyhyeksi, se osaa lyhentää todella hyvin ja sain sen kerran pari todella hyvään lyhyeen laukkaan, mutta sitten paketti taas hiukan luisui käsistä. Loppuraveissa tein taas melkein käyntiin siirtymiä, mutta ei niistä oikein apua ollut. Heppa oli edelleen innoissaan menossa ja varsinkin oikeaan puski sisäpohkeen läpi ja oikoi ihan kunnolla. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa hitaammaksi ja mukavan rennoksi. Neiti venyttelikin jopa alaspäin välillä!




Olin erittäin tyytyväinen, koska hyviä pätkiä oli tullut mukavasti ja loppua kohden aloin saada pikkuisen tuntumaa. Eniten ärsytti vain oma osaamattomuus ja tiedottomuus: kun hevonen yhtäkkiä puree kuolaimeen ja kääntää pään sivuttain vasemmalle, pitäisikö pidättää vai antaa ohjaa? Kummasta ohjasta pitäisi apu antaa? Vai pitäisikö vain antaa pohjetta ja vaatia eteenpäin ja keskittymään? Mitä pitäisi tehdä jos hevonen vain juoksee alta pois, mutta ei tule edes siirtymistä tai melkein siirtymistä yhtään rauhallisemmaksi tai paremmaksi?
Kun noihin kysymyksiin saan vastauksen, tulee ratsastus (toivon mukaan) sujumaan vielä paremmin.




Kun Pulu oli ratsastettu, harjattu, puettu avaruuspukuun (tällä kertaa sain sen jo toisella kerralla oikein, viimeksi yritin kolmesti..) ja viety takaisin laitumelle, oli hetken aikaa hengähtää. Kuvasin pikkuisen Antero-kissaa, mutta kameran hitaan laukaisijan takia kuvat eivät kovin kummoisia ole, kun ainoastaan paikoillaan olevaa kissaa pystyi kuvaamaan, jos ei halua kuvasta valkoista sekasotkua. 




:D


Joo että sellaista sotkua. Pahoittelut vielä tästä suunnittelemattomasta postaustauosta joka tähän väliin tuli. Ei vain ollut oikein kirjoitettavaa ja sitten en jaksanut, vaikka nuo kaksi edellistä hyvän postauksen aihettakin olisi ollut. Mutta ehkä tämä tästä vielä herää jälleen horroksestaan. Talviunille en aio! ;)




xoxo


24. syyskuuta 2016

Kaksi puhdasta Suomalaista #2

Toinen täysi suomalainen: Pulu. Olen mennyt sillä tunneilla ja myös itsenäisesti parisen kertaa ja todellakin tämä suokkineiti toi tullessaan aivan uudenlaisen kuvan Suomenhevosista. En ole pitkään pitkään aikaan enää välittänyt sen suuremmin jähmeistä, vähän kömpelöistä ja tahmeista suokeista. Mutta Pulu. Niin erilainen, niin ihana. Hevosella on isot, pehmeät ja matalat askeleet joissa on helppo istua, se on todellakin eteenpäinpyrkivä ja innokas kymmenenvuotias hepo.
Uusi ihastus, pieni ja varovainen, vielä ei ihan uskalla sanoa että mä tykkään susta, mutta kun hiukan tutustutaan, niin saa nähdä katoaako ihastus kuin tuhka tuuleen, vai tuleeko tästä yksi suosikeista. Tällä hetkellä vaaka on kallistumassa sinnepäin, mutta saapa nähdä saapa nähdä...

Seuraavien kuvien väriskaala vaihtelee sitten sinisestä oranssiin ja vähän ylivalaistuun, koska oli hämärää ja kameramies hieman vaihteli asetuksia, mutta koitin niitä parhaani mukaan muokata samansävyisiksi - onnistumatta ikävä kyllä.




Menin Pululla ensimmäisen itsenäisen tunnin viimeviikolla keskiviikkona ja sopivasti juuri silloin sattui olemaan Aada tallilla kamera mukanaan. Kuvista iso kiitos siis hänelle! 






Pulu oli mielenkiintoinen tapaus. Menin ensimmäisen tunnin sillä maneesissa, jossa se oli luonnollisesti vähän rauhallisempi. Seuraava tunti oli sitten kentällä, mutta menimme kouluradan kokoista kenttää, joten siellä ei oikein mahtunut ryntäilemään. Nyt kun menin ihan vapaasti isoilla ympyröillä, oli hevosella enemmän vauhtia ja energiaa. Välillä se tuntui aivan mahdottomalta, välillä se oli todella hyvä.





Oikea kierros tuotti enemmän päänvaivaa, koska sinne taipuminen oli Pululle mahdottoman hankala tehtävä. Hevonen selvästi antoi kaikkensa, mutta ei vain saanut ruotoa taipumaan ravissa kunnolla. Käynnissä se onnistui ihan hyvin, mutta ravissa ei van onnistunut. Kylki edellä mentiin ja kulmat sikamiasesti oikoen... :D


Laukka olikin lennokas ja eteenpäinpyrkivä ja vaati aika paljon tilaa. Laukassa oikominen oli vielä pahempaa, mutta hammasta purren yritin saada heppaa menemään kunnon ympyrän uraa.



Sellainen hepo. Kyllä todellakin tämä ihana Suokki-tyttö hurmaa minut täysin, jos pitää nuo lennokkaat askeleet, eteenpäinpyrkiväisyyden, mutta oppii tulemaan vähän paremmin kiinni ja avuille. Eikä se taipuminenkaan pahasta olisi! ;)




xoxo