24. syyskuuta 2016

Kaksi puhdasta Suomalaista #2

Toinen täysi suomalainen: Pulu. Olen mennyt sillä tunneilla ja myös itsenäisesti parisen kertaa ja todellakin tämä suokkineiti toi tullessaan aivan uudenlaisen kuvan Suomenhevosista. En ole pitkään pitkään aikaan enää välittänyt sen suuremmin jähmeistä, vähän kömpelöistä ja tahmeista suokeista. Mutta Pulu. Niin erilainen, niin ihana. Hevosella on isot, pehmeät ja matalat askeleet joissa on helppo istua, se on todellakin eteenpäinpyrkivä ja innokas kymmenenvuotias hepo.
Uusi ihastus, pieni ja varovainen, vielä ei ihan uskalla sanoa että mä tykkään susta, mutta kun hiukan tutustutaan, niin saa nähdä katoaako ihastus kuin tuhka tuuleen, vai tuleeko tästä yksi suosikeista. Tällä hetkellä vaaka on kallistumassa sinnepäin, mutta saapa nähdä saapa nähdä...

Seuraavien kuvien väriskaala vaihtelee sitten sinisestä oranssiin ja vähän ylivalaistuun, koska oli hämärää ja kameramies hieman vaihteli asetuksia, mutta koitin niitä parhaani mukaan muokata samansävyisiksi - onnistumatta ikävä kyllä.




Menin Pululla ensimmäisen itsenäisen tunnin viimeviikolla keskiviikkona ja sopivasti juuri silloin sattui olemaan Aada tallilla kamera mukanaan. Kuvista iso kiitos siis hänelle! 






Pulu oli mielenkiintoinen tapaus. Menin ensimmäisen tunnin sillä maneesissa, jossa se oli luonnollisesti vähän rauhallisempi. Seuraava tunti oli sitten kentällä, mutta menimme kouluradan kokoista kenttää, joten siellä ei oikein mahtunut ryntäilemään. Nyt kun menin ihan vapaasti isoilla ympyröillä, oli hevosella enemmän vauhtia ja energiaa. Välillä se tuntui aivan mahdottomalta, välillä se oli todella hyvä.





Oikea kierros tuotti enemmän päänvaivaa, koska sinne taipuminen oli Pululle mahdottoman hankala tehtävä. Hevonen selvästi antoi kaikkensa, mutta ei vain saanut ruotoa taipumaan ravissa kunnolla. Käynnissä se onnistui ihan hyvin, mutta ravissa ei van onnistunut. Kylki edellä mentiin ja kulmat sikamiasesti oikoen... :D


Laukka olikin lennokas ja eteenpäinpyrkivä ja vaati aika paljon tilaa. Laukassa oikominen oli vielä pahempaa, mutta hammasta purren yritin saada heppaa menemään kunnon ympyrän uraa.



Sellainen hepo. Kyllä todellakin tämä ihana Suokki-tyttö hurmaa minut täysin, jos pitää nuo lennokkaat askeleet, eteenpäinpyrkiväisyyden, mutta oppii tulemaan vähän paremmin kiinni ja avuille. Eikä se taipuminenkaan pahasta olisi! ;)




xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti