31. lokakuuta 2016

30. lokakuuta 2016

Ratsastuskoulumestaruuden esteosuus

Joihinkin päiviin voi olla tyytyväistäkin tyytyväisempi ja tämä päivä lukeutui yhteen niistä. Ratsastuskoulumestaruuden esteosakilpailu ratsastettiin luokassa 1 ja lähdin luokan toiseksi viimeisenä, koska vain kolme ratsastajaa meni radan 80cm korkeudella.

Olin tallilla yhdeksän jälkeen ja aloin heti laittamaan Mimmiä kuntoon toista ratsastajaa varten. Neiti oli hyväntuulinen ja aurinkoinen ja sain laitettua häntään punaiset rusetitkin ilman että tarvitsi pelätä heiluvia takajalkoja. Olimme miettineet satulahuovan väriksi punaista, koska molemmilla ratsastajilla oli punaiset housut, mutta huopa oli ehkä pari senttiä pikkuisen liian pieni. Löysimme kuitenkin punaisen korvahupun joka oli Mimmille sopivan kokoinen, joten olihan meidän pakko laittaa se hiiukan liian pieni huopa. Eikä se loppujen lopuksi edes niin pahalta näyttänyt.

Spoiler: ratsastuskoulumestaruudesta irtosi hopeasija


Olin verkkavalvojana kuuden ensimmäisen ratsukon ajan, kunnes menin katsomaan Mimmin rataa sen toisella ratsastajalla. Hevonen näytti vähän pitkältä ja hitaalta ja se vetikin liinat kiinni yhdelle okserille, kun valui ulos vähän liian lähelle tolppaa. Ihan perus Mimmi siis, lintsaa kun vain pystyy.

Spoiler 2: myös kilpailuluokasta toinen sija


Menin verkkaamaan kun sain hepan alle ja Mimmi olikin aika vahva. Verryttelyt oli kentällä, joten sekin saattoi vaikuttaa koska ei olla Mimmin kanssa hypätty vähään aikaan kentällä ja siellä se on aina enemmän menossa. Tein pari kertaa ravista pysähdyksen ja laukkailin muutamia ympyröitä. Sain laukassa takaosaa kivasti alle ja verkkahypyt onnistui ihan hyvin. Aina kun neiti singahti esteen jälkeen eteenpäin kuin tykinkuula, lohdutin itseäni sillä että maneesissa on vähemmän tilaa eikä mopo mahdu hurjastelemaan.
Verkasta en saanut kuvia ja se hiukan harmitti, mutta ehkä selviän tästä takaiskusta.



Maneesissa sai hypätä yhden verkkahypyn ennen rataa ja tottakai halusin sen hypätä. Hyppy oli matala ja etujalatkin kolahtivat kivasti, ja ajattelin että ei tästä mitään tuu. Kuitenkin kun aloitin radan, Mimmi selvästi tsemppasi, koska esteet eivät kolahdelleet kertaakaan. Ensimmäiset kaksi hyppyä olivat todella pyöreän ja hyvän tuntuisia ja näin aikalailla kaikki askeleet. Tai ainakin huomasin tarpeeksi ajoissa onko hyppy tulossa lähelle vai kauas ja pääsin hyppyihin mukaan.




Rata sujui nopeasti ja yhdessä kohdassa olisi ollut kiva mahdollisuus ratsastaa uusinta-aikaa, mutta tie oli todella vaikea ja vain yksi tai kaksi ratsastajaa taisi tehdä sen. Ysille oli mahdollista tulla joko kunnon kaarteesta, tai sitten ihan älyttömän läheltä kahden esteen välistä, josta se tulisi aika vinoon. Mietin ihan tosissani pitäisikö uusinnassa yrittää kääntää ysille siitä pienestä välistä, mutta lopulta hylkäsin ajatuksen, koska 1. mun ja Mimmin ensimmäinen 80cm ja halusin puhtaan radan, 2. Mimmin etujalat on välillä aika hitaat nousemaan ja se tulee muutenkin radalla tosi pitkäksi - en siis saisi sitä koottua yhden askeleen aikana tarpeeksi ja varmasti tulisi keppi mukaan, tai 3. neiti pahimmassa tapauksessa kieltäisi kun tulisi niin vinoon ja sitten ei olisi kivaa kenelläkään.

Tulin siis isommasta kaarteesta aika lujaa, samoin kun koko uusinnan. Sain tehtyä parille esteelle kivan pienet tiet, mutta tuokin on iso hevonen eikä käänny ihan niin hyvin kuin esimerkiksi luokan voittaja Dandy, joka kiertyisi varmaan pennin päälle. (Nea ja Dandy muuten käänsivät ysille niiden kahden esteen välistä..)



Olin supertytyväinen rataan, mutta uusinnassa olisi voinut olla vaikka vielä pari estettä, yhdentoista esteen rata tuntui jotenkin kauhean lyhyeltä...  No, supertyytyväinen ratsastaja ja ylimahtava hevonen pääsi siis palkintojenjakoon sijalle kaksi, ja sen jälkeen vielä ratsastuskoulumestaruuden palkintojenjakoon myös sijalle kaksi. Nea vei voiton molemmissa, joten kai minä sitten olen se ikuinen kakkonen. ;)

Kyllä oli huikea päivä ja huikea hevonen <3





xoxo


21. lokakuuta 2016

Ratavideo estevalkasta

Tänään oli taas perjantaisen estevalmennuksen aika ja heppana oli Mimmi. Seuraavat kilpailutkin odottavat jo kulman takana ja tällä kertaa kisataan esteiden puolella. Ratsastuskoulumestaruuden esteosuudessa hyppään Mimmillä ensimmäisen kasikympin radan ja voin myöntää että nyt jo hiukan jännittää. Tämän päivän valkassa oli viisi estettä, joista kaksi oli kasikympissä radan aikana ja ne näyttivätkin aaika isoilta. 
Mutta jotenkin sitten esteitä lähestyessä se ei ollutkaan enää niin pahan näköinen, ainoastaan silloin kun seisoi vieressä. Kiitos siitä sitten - en kyllä tiedä kenelle.

Postauksen kuvitin parilla Lotta-kuvalla, jotka otin kerran heppakerhon aikana.


Mimmi oli verkassa ihan normaali itsensä, hankalasti koottava ja vähän pitkä ja matala. Neitinen oli välillä jopa vähän liiankin menossa, kun pienen ristikon jälkeen singahdettiin eteenpäin tykinkuulan lailla. Onneksi sain sen kitkettyä pois muutamilla verkkahypyillä mitä teimme, koska radalla siitä olisi voinut tulla ongelma.




Ratana meillä oli siis neljän laukan suora pysty-okseri-linja, porttipysty diagonaalilla, kaareva neljän tai viiden laukan pysty-pysty-linja pitkällä sivulla ja lankkupysty toisella pitkällä sivulla. Radalla tulimme loppuun vielä ensimmäisen linjan okserin.

Rata meni omasta mielestä ihan kohtalaisen hyvin, vaikka pystyille paikat eivät aina ihan onnistuneet. Radan ensimmäinen este tuli aika tiukasta kaarteesta, joten laukkaa piti pitää todella voimakkaasti yllä ja hyppy tuli silti aika pohjaan. Puomikin kolahti kivasti, mutta ilmeisesti pysyi kannattimilla. Pystyt ovat heikkous, en näe askelta niin hyvin, enkä osaa arvioida tuleeko se kauas vai lähelle.


Mutta joo, siinäpä tän päivän estevalmennus, en turise turhia enempää kun kuviakaan en saanut.



xoxo


17. lokakuuta 2016

Syksyä ulkoasuun ja pohdintoja joulukalenterista

Nyt kun alkaa syksy saapumaan ja syyslomakin jo alkoi, sain kuvia koulukisoista ja päätin väännellä taas uutta banneria. Ja tottakai uusi taustakin piti saada, joten selasin jälleen Voitto Kotiin-blogin erästä postausta josta voi ottaa erilaisia taustoja käyttöön. Valitsin samanlaisen kuin viimeksi, mutta nyt väri on mukavan syksyinen. 

Banneristakin tuli omasta mielestä tosi kiva, saa heittää mielipiteitä ja ideoita!


Asia jota olen ulkoasussa nyt miettinyt, on tekstin tasaus. Haluaisin, että postauksissa olisi automaattisesti tekstin tasaus molemmille reunoille niin kuin tässä tekstikappaleessa, koska en tykkää enää tuosta tasauksesta vasemmalle. Mutta koska postauksia kirjoittaessa unohdan aina laittaa tasauksen molemmille puolille, en halua sitä ruveta käyttämään ettei käy niin, että joissakin postauksissa se on ja joissakin ei. Tarvitsisin siis jonkin pienen koodinpätkän, jolla tasauksen saisi automaattiseksi. Ja nyt kun en käytä enää tuttua ja turvallista simple-mallia, niin en löytänyt apublogeistakaan apua.


Mutta joo, ennen kuin höpisen liikaa koodeista ja kehityksestä, tahdon sanoa muutaman sanasen tämän vuoden joulukalenterista!
Jo kesällä päätin, että tänä vuonna teen sen.Teen joulukalenterin kunnolla, niin että joka päivä tulee yksi postaus. Ja siinä sitten lähdin kirjoittelemaan joulukalenteripostauksia valmiiksi heinäkuussa. Keksin, että jos suurin osa postauksista on valmiiksi kirjoitettuna luonnoskansiossa odottamassa, nehän saa julkaistua ilman työtä yhdellä napinpainalluksella. Ehkä voi lisätä pari kuvaa, ettei ole pelkkää tekstiä, mutta siinähän ei mene kauaa. 

Nyt katselin noita luonnoksia ja suurin osa on edelleen pelkkä otsikko ilman yhtään tekstiä, joten nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hommiin. Onhan tässä syysloma aikaa!
Saa heitellä ideoita! Aikaa on jouluun asti, joten jos ideoita tulee - kertokaa ihmeessä. :)



xoxo


16. lokakuuta 2016

Ratsastuskoulumestaruuden kouluosuus

Tänään, sunnuntaina, oli Melkkilässä 1-tason koulukisat, joissa ratsastettiin samalla myös ratsastuskoulu- ja seuramestaruuksien kouluosuudet. Itse osallistuin ratsastuskoulumestaruuteen, joka ratsastettiin luokassa II, Helppo C:2 2000 ja ratsunani oli jo muutamista koulukisoista tuttu Dandy. Olisin halunnut osallistua seuramestaruuksiin niin kuin aikaisemminkin, mutta esteosuudessa olisin joutunut hyppäämään hevosella 90cm luokan, joten päätin suosiolla mennä ratsastuskoulumestaruuteen, jossa esteluokat ovat isoille ja pienille poneille, sekä hevosille kymmenen senttiä matalemmat. Elikkä suuntana seuraavat estekisat kahden viikon päästä (mieluiten tietysti Mimmillä) estekorkeutena kahdeksankymmentä senttiä.


Mutta asiaan. Menin koulukisoissa tänään myös Lotalla, uskaltauduimme raviohjelmaan. Olin tallilla aamulla seitsemän jälkeen sykeröttämässä kahta heppaa ja olin heti aikataulustani jäljessä. Olin suunnitellut, että näin hieman kokemattomampana sykeröttäjänä yhteen hevoseen kuluu noin puoli tuntia, eli olisin  kahdeksan jälkeen valmis molempien kanssa. Mutta loppujen lopuksi olin vasta kaksikymmentä vaille yhdeksän saanut molemmille hepoille sykeröt.

1 Herätyskello soi tosiaan kuudelta ja torkuin siinä jonkun puoli tuntia / 2 Aamupalaa / 3 Olin myöhässä aikataulusta kun lähdin niin myöhään... / 4 Valmiina sykeröttämään hepo

1 Lotta oli katsonut asiakseen maata koko yön tuoreessa läjässä... / 2 Lotan sykeröt / 3 Dandyn sykeröt / 4 Lotalla alkuverkoissa maastossa


Lotalla lähdin maastoon mustat lökärit valkoisten housujen päällä ja kisatakin tilalla Melkkilän hieman nuhjuinen seurafleece - olimme siis erittäin hieno näky: hevosella sykeröt ja valkoinen huopa ja ratsastajalla vaatteet joita pidän kotisohvalla...
Lotta tuntui tosi hyvältä ratsastaa. Se oli pehmeä ja rento, eikä kiiruhtanut yhtään. Ravi oli hyvää, samaten laukka ja hevonen tuntuikin aivan loistavalta verryttelyssä myös kentällä. Tein kentälle päästyä ympyröitä ja vaihtelin suuntaa, yritin pitää ohjat käsissä, kun ne tuppaa aina jotenkin salakavalasti löystymään.




Lotasta en kuvia oikein saanut ja nekin mitä tuli olivat tosi huonoja, joten hänen osalta postaus jää aika köyhäksi. Kuitenkin heti kun pääsin maneesiin, Lotta jännittyi niin kamalaksi, ettei ollut enää mitään tehtävissä. Se hirnui tarhakaverille Lakille, joka alkoi riehua tarhassa kuin heikkopäinen ja Lotta itse taas ei enää keskittynyt yhtään mihinkään. Ravi, joka oli ollut ah-niin-hyvää, oli todella huonoa tahdittamista, jossa ei pystynyt oikein mitään tekemään. 

Lotta halusi vain pois, mutta itse hammasta purren suoritin raviohjelman loppuun happamasta olostani huolimatta. Eihän se hevosen syy ole jos sitä jännittää, maneesissa ei ollut ketään Lotalle tuttua hevosta, eikä rouva ole ollut kisoissa varmaan moneen vuoteen. 

Loppujen lopuksi ohjelma oli todella helppo ja arvostelu niin mukava, että meidän paperissa seisoi yksi kahdeksikko, yksi seiska ja loput kuutta ja puolta tai kutosta. Sanalliset arvostelut olivat aikalailla täsmällinen, tahdikkaammin, ja saisi rentoutua. Loppuarviossa kehuttiin istuntaa (siitäkin kasi!) ja sitä kuinka rauhallinen olin, vaikka hevonen oli todella jännittynyt. Ihana Lotta ♥


Kun Lottaa oli kiitelty ja rapsuteltu tarpeeksi, veimme sen tarhaan ja mulla oli hiukan alle puoli tuntia aikaa syödä ja katsella ratoja. Kanttiinissa myytiin erittäin hyviä pitsapalasia ja söinkin niitä kisojen aikana kokonaiset kaksi! (toiselle kävi huonosti kun päällinen putosi turpeeseen ja sain syödä pelkkää pohjaa tomaattikastikkeella..)
Kotoa olin ottanut pienen paketillisen nuudeleita, jolle kävi pieni accidentti. En saanut pakettia millään auki, joten repäisin kunnolla ja kolmen millin mittaisiksi palasiksi murskatut nuudeliatomit sinkoutuivat joka ilman suuntaan. Syötäväksi jäi ehkä kaksi ruokalusikallista, paketti kun oli vain 600 grammaa...

1 Pitsaa ♥ / 2 Nuudeliongelma / 3 Sinkkinovellerakkaus


Kun nuudelit oli siivottu ja ruuat syöty (ja Dandy oli päästellyt raviohjelman kunniakierroksella sininen rusetti suitsissa) oli minun aika ottaa herraponi alle ja lähteä verryttelemään. Poni tuntui aivan hirveältä alkuun. Se ei kuunnellut yhtään ja kulki vain jännittyneenä pää pystyssä. 
Kuitenkin jonkun puolen tunnin päästä se kulki todella kivasti ja maneesin verkassa en kovin paljoa enää viitsinytkään työstää, ettei poni väsähdä. 




Odottelin parin ratsukon ajan vuoroani ihan vain kävellen ja rataa kertaillen ja sisällä odottaessa tein pohkeenväistöpätkiä ja takaosakäännöksiä päädyssä, kouluaitojen ulkopuolella, missä oli erittäin rajallisesti tilaa. 


Radalla Dandy taas yllätti positiivisesti ollessaan niin mukava. Se oli pehmeä ja ehkä vähän jopa tahmea. Huomasin heti, että olin verkannut ehkä sen kymmenen minuuttia liian kauan, koska ponia sai kokoajan hiukan puskea eteen. Ei sillä että se olisi haitannut, koska puskemallahan se menee kaikista parhaiten - paperissa vain luki jokaisessa alkuradan kohdassa rohkeammin eteen
Poni oli todella hyvin kuolaimella, eikä noussut liian ylös kertaakaan edes suoralla uralla, mitä teki verkassa aina. Siirtymät onnistuivat ja edes lisäyksissä se ei valunut liian pitkäksi tai matalaksi. Laukka oli hyvä ja laukat eivät vaihtuneet. Uskalsin mennä aika huolettomasti, Dandy kyllä vaihtaa laukan jos pyytää, mutta ei ole vaihtanut mulla kouluradan lävistäjällä kertaakaan. 

Pahoittelut, tuo video ei suostunut tarkentumaan kuin vasta ensimmäisen minuutin kohdalla, jokajäi harmittamaan koska olisin halunnut nähdä nuo keskiympyrät vähän tarkempina...


Radan jälkeen oli kyllä hirmu tyytyväinen olo. Poni oli mennyt niin hyvin ja rennosti koko radan, että olin ihan varma että ruusuke tulee. Ja osuin kerrankin oikeaan, pääsin kolmanneksi ja kerrankin kukaan ei mennyt ohi! Näin siis saimme Dandyn suitsiin toisenkin ruusukkeen, tällä kertaa valkoisen.

Ärsyttää kun kuvissa kaikki valkoinen paloi pois ja näyttää aika hölmöltä kun housut hohtaa...


Ja Maucca ja Nea tietysti vei luokan voiton, joten pitihän pari yhteiskuvaakin ottaa. (Ikävä kyllä tasan yksi niistä näytti siltä että sen kehtaisi julkaista jossain...)

Esinepalkintona sain tuollaiset nahkaiset kannus(?)remmit, joissa on blingiä soljissa. Hienothan nuo ovat, mutta nyt kun oisi vielä ne omat kannuksen niin olisi kiva... :D






xoxo


9. lokakuuta 2016

Tarhaikäiset liikuntaneuvojat

Tänään oli taas Melkkilässä heppakeho, jonka jälkeen päästin kameran laulamaan ja kuvailin tarhassa riekkuvia hevosia. Jostain salaperäisestä syystä jälleen kerran kamera näytti keskisormea ja kuvat olivat suurimmaksi osaksi täyttä kuraa, kun eivät olleet tarkentuneen sitten yhtään, mutta joitakin hyviäkin kuvia onnistuin saamaan.

Melkkilän hevoset ovat oppineet erityisen hienoja voimisteluliikkeitä ja käyttävät niitä varsin aktiivisesti. Nyt esittelen teille muutamia käteviä liikkeitä, joilla saa lihakset vetreäksi ennen tuntia!

Aloitetaan Pulusta.

Tämä neiti nyt tykkää muutenkin vähän kaahotella välillä, mutta nyt hän keksi, että juoksemisen halua voi purkaa ihan tarhassakin. Ja kavereilta saa motivaatiota: kun Dandy kiitää hampaat irvessä takapuolta kohti, tulee Pulusen mahanalus varsin äkkiä täyteen jalkoja.


Huono puoli tässä tarhassa hurjastelussa on se, että tarha loppuu äkkiä kesken - ja varsinkin jos hurjan pelottava Maija seisoo toisella puolella. Miniponihan olisi voinut vaikka syödä pikku Pulun!


Jatkamme Taunosta ja Maucasta. Tässä Maucca ystävällisesti hieman löystää ystävänsä riimua turvan kohdalta - onhan se ikävää voimistella tiukalla riimulla.

Tauno ja Maucca ovat keksineet hevosille varsin erityisen liikelajin. He ovat kiinnostuneet ryhmäliikunnasta ja kokeilevat nyt syväkyykkyjä.

Maucca selvästi vie tämän lajin, hän pääsee ihan polvilleen asti, kun taas Tauno vain vähän koukistaa jalkoja.

Kyykythän ovat tunnetusti varsin rankkoja tehdä, näillekin pojille riitti yksi ainoa ja sitten noustiin taas takaisin ylös.

Ja kun on tarvetta päästä entistä ylemmäs, on hyvä olla neljä jalkaa...

... ja tietysti kaveri, johon voi luottavaisesti nojata!

Kun kyykyt alkavat rasittaa, on parempi vaihtaa suuntaa. Alhaalta ylös ja sitä rataa. 

Pahoittelut silmiä särkevästä laadusta, mutta muistutuksena vielä kaikille ryhmäliikunnan harrastajille, että hyvän liikuntatunnin jälkeen on hyvä antaa tiukka halaus ja pieni pusu kaverille.

Mutta jos kaveri ei halimisesta innostu, voi olla hyvä ottaa hieman etäisyyttä.


Viimeisenä liikuntaneuvojana on ystävämme Sepi.

Sepin liikuntatuokiossa korostetaan hyviä alkuverryttelyjä. Eihän liikkumaan sovi lähteä ilman lämpimiä lihaksia! Tässä voikin nähdä, kuinka nopea kierrosaika on mahdollista saavuttaa noin 5x20 metrin kokoisessa tarhassa.

Välillä toki on hyvä pysähtyä haukkaamaan vähän happea, ettei lähde mopo käsistä.

Sepin liikuntanumero osa1: on tärkeää, että veri kiertää hyvin päässä, joten sen saa kiertämään hyvin reippaalla jalat taakse ja ylös-sarjalla. Sitä kun toistelee, niin alkaa posket kauniisti punoittamaan.

Verenkierron maksimoimiseksi voi laskea vielä päätäkin alaspäin!

Sepin liikuntanumero osa2: kuinka ylös saan hännän nousemaan-liike. Tässä liikkeessä siis yritetään nostaa häntä mahdollisimman korkealle pilviin. Mitä ylemmäs, sen parempi.

Ja saahan sen hännän nousemaan ilman takapään nosteluakin! Sepi näyttää suoriutuvan varsin etevästi.

Ja liikunnan jälkeen vielä jalat vetreäksi-venytys mahdollisimman kauas taakse. Saman voi tehdä etujaloilla, mutta siitä meillä ei ole nyt kuvamateriaalia, tämän päivän liikuntanumerot kun olivat melko takaosapainoitteisia. 

Ja loppuun vielä supersuloinen Huimis paksussa nallekarvassa :3



xoxo