29. toukokuuta 2017

Estekisoja järjestämässä


Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kerroin, Melkkilässä oli sunnuntaina 28.5. Juniorijaoston järjestämät estekisat. Itse en kisannut, mutta olin liputtamassa kaikissa kolmessa luokassa kentällä, tietysti kameran kanssa. Kisat olivat todella onnistuneet ja nopeat, saimme ruveta kantamaan esteitä sitä ainoaa pois kerättävää estettä pois jo ennen yhtä, vaikka kilpailut alkoivat vasta yhdeltätoista. Toki oli helpompaa, kun ei ollut osallistujia ihan kamalan paljoa, eikä tarvinnut stressata jos tapahtuu jokin pieni virhe. Ulkopuolisia (ei Melkkilän seurasta) oli hurjat yksi ratsukko, joten tuttuja kasvoja oli paikka täynnä. 

Käytin suurimman osan ajasta valokuvaamiseen ja kaikkien onneksi sattui juuri lämmin ja aurinkoinen päivä kohdalle. Kuvat onnistuivat ja joukossa oli muutamia joista pidän erityisesti. Kaikkiaan otoksia oli noin kuusisataa, mutta nyt siivouksen jälkeen niitä on enää 123. Julkaisin kaikki Google Driveen, josta voitte käydä kuvia katsomassa jos kiinnostaa. 

Tässä linkki kansioon. 

1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11. Päivän ylivoimainen suosikki!
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.

Löytyikö suosikkeja?



xoxo



Jotain niin oikeaa

Postauksen kuvat: © Sofia  /  Kuvia tuleekin sitten aika pläjäys!

Mulla oli perjantaina estevalmennus. Olin toivonut Huimaa, koska en ollut hypännyt sillä aikoihin ja ajatus houkutteli näin kevään toiseksi viimeisessä valmennuksessa. Ja sainhan minä sen, ei tullut edes yllätyksenä. Onneksi estetuntimme on yleensä perjantain ensimmäinen tai toinen tunti, koska nytkin Huima meni päivän kaikille neljälle tunnille ja oli varmasti melko väsynyt jo viimeisellä tunnilla. Mutta meidän tunnilla kyllä virtaa riitti!

Käytimme verryttelyssä koko isoa kenttää ja tulimme kolmea puomia ravissa ja laukassa. Huima oli todella rento ja rauhallinen, eikä sitä tarvinnut paljoa pidätellä. En istunut turhaan harjoitusraviin kuten yleensä, koska tiedän ponin vain jännittyvän siitä turhaan. Löysin raviin todella kivan rytmin, joka pysyi yllä pitkiä pätkiä.

Laukassa poni oli uskomattoman hyvä. Menin pitkällä ohjalla hiukan kevyemmässä istunnassa irroten välillä satulasta kokonaan ja poni pysyi pyöreänä allani samassa laukassa. Tulime laukassa kolmen puomin jälkeen niistä tehtyä puomikasaa, johon piti erityisesti hakea hyvää askelta. Teimme tehtävän pari kertaa peräkkäin ja Huima pysyi kevyenä ja rentona koko tehtävän ajan, vaikka hieman innostui puomikasan hyppäämisestä ja hieman ehkä askel piteni viimeiseen kierrokseen mennessä. Mutta se myös tuli kiinni ihan yhtä rentona jos pidätin. Aivan uskomaton poni!

Perse pystyyn ja menoksi! :D  Ihme asento...
Verryttelyjen jälkeen keskityimme tunnin tehtävään, eli kolmen, neljän tai viiden (hevosesta riippuen) laukan tiukan kaarevaan linjaan pääty-ympyrällä. Tehtävä oli haastava minulle, mutta Huima suoritti erinomaisesti onnettomista avuistani huolimatta. Kyllä poni tietää.. ;)  Karre oli tiukka ja täytyi pitää vahvat ulkoavut ettei hevonen pääse luiskahtamaan seuraavan esteen ohitse. Lisäksi neljä laukkaa meni kaarella niin nopeasti, ettei aikaakaan ollut tuhlattavaksi.

Huima jännittyi linjoilla, varsinkin vasempaan kierrokseen, mihin ei taivu kunnolla. Aina kun yritin taivuttaa, poni vain jännittyi kamalasti ja kiihdytti. Vasen kierros on aina ollut sille vaikeampi taipua, mutta nyt lähiaikoina siitä on tullut vielä vaikeampi. Laukassa vasempaan mennessä poni tarjoaa taivutusta oikealle ja kun sitä vaikka johtamalla yrittää taivuttaa vasemmalle, se jännittyy. Kaikesta jännityksestä ja kiihdyttelemisestä huolimatta saimme linjoille hyviä hyppyjä, vain muutamat huonot hypyt tuli kun askelta ei oikein näkynyt.

Huomatkaa erittäin taidokkaasti häivytetty pää tuolla taustalla! 

Lopuksi tulimme vielä pienen radan, jossa oli molemmat pääty-ympyrät linjoineen, sekä yksi pysty keskellä. Rata oli korkeudeltaan joku 50cm, koska keskityimme nimenomaan teihin ja askeliin. Huima oli ensimmäisen esteen - keskellä olevan pystyn - ajan vielä rento, mutta pääty-ympyrällä muuttui taas kovin jännittyneeksi ja vauhdikkaaksi. Askeleetkaan eivät olleet ihan loistavat. Tulin ympyrän uudestaan ja sain askeleet oikeisiin kohtiin, mutta poni sen kun kiihtyi ja kaari tuli ristilaukassa.
Sain käskyn jatkaa keskellä olevalle pystylle ja vauhti kasvoi joka hypyn jälkeen. Minua alkoi taas kovasti naurattaa kun mummoponi painaa ihan täysillä ja nauttii selvästi kun saa juosta. Otin sen kiinni keskellä olevan pystyn jälkeen, kun piti taas selviytyä pääty-ympyrästä, mutta askel ei ensimmäiselle esteelle osunut ollenkaan ja hypystä tuli varsin mielenkiintoinen. Tulin toisenkin ympyrän uudestaan ja sain askeleet paikoilleen.


Sain ratojen jälkeen tulla ensimmäisen kaarevan linjan vielä uudestaan, koska opettaja ei ollut huomannut ristilaukkaa keskittyessään enemmän ponin taipumiseen ja askeliin. Viimeinen kaari onnistuikin parhaiten, vaikka eipä siinäkään kauheasti rentoutta ollut. 
Loppuverrytelyissä yritin taas löytää alkutunnin rentoutta ja pikkuhiljaa Huima rauhoittui. Loppuun saimme vielä hyvän yhteisymmärryksen miten siinä ympyrällä oikein mennään ja miten sinne vasemmalle oikein taivutaan - tai oikeastaan että taivutaanko sinne ollenkaan vai ei. Oli aivan sanoinkuvaamaton fiilis taas tunnin jälkeen. Jotenkin tuo poni osaa aina tuoda tunnin parhaat puolet esille, eikä koskaan ole tunnin jälkeen huonoa fiilistä.


On se vaan niin ihana <3



xoxo


25. toukokuuta 2017

Uutta ulkoasua & Linkkaa blogisi?


Oli aivan pakko ruveta taas muokkaamaan koko ulkoasua uusiksi. Jotenkin sen tummanharmaa oli niin synkkä ja ei-kesäinen, että halusin sen pois. Tähän kesäiseen ja valoisaan tunnelmaan olen nyt todella tyytyväinen ja korkeintaan vaihdan banneria jos kesän aikana tulee kivoja kuvia. 

Kuten jo sanoin, pidän ulkoasusta kovasti. En ole vielä varma pidänkö päivämääräotsikon alla tuon harmaan palkin,
mutta se lähtee jos on lähteäkseen.

Vielä on sellainen ongelma, että en tiedä mihin tunkisin nuo välilehtien linkit. Haluaisin ne tuohon ylös bannerin alle, mutta ne eivät sovi siihen ollenkaan. Jotenkin ne ovat suoraan sanoen rumat siinä rivissä ja näyttävät paremmilta sivupalkissa. Mutta sivupalkissa taas ne ovat ehkä hieman piilossa pidemmän esittelytekstin alla... Onpa hankalaa. 

Ideoita saa vinkata, samoin risuja ja ruusuja uudesta ulkoasusta! :)
Miltä kuulostaisi muuten taas sellainen LINKAA BLOGISI-POSTAUS? 



xoxo


23. toukokuuta 2017

Paljon kuulumisia tallilta

Noniin, aika purkaa hieman tätä asioiden vyyhtiä. Tallilla asiat ovat sujuneet varsin mallikkaasti ja pian tuleekin kesätauko tunneista. Aloitetaan ihan alusta, eli parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Kuvia ei estetunnista ole ja postausta kuvittavat huikean laadukkaat kännykkäkuvat eiliseltä. 


Rakensimme kentälle kolme pystyä, joista yksi tultiin pitkästä lähestymisestä pitkällä sivulla S:n kohdalla ja kahdesta tuli E-M diagonaalille 16,5:n metrin, eli neljän laukan linja. Tunnin aiheena oli pieni korkeushyppy"kilpailu" eli hyppäsimme kolmen esteen rataa yksi kerrallaan ja sitä nostettiin joka kierros 10cm ylöspäin. Koska olemme tuntiratsastajia ja mukana oli pienestä Russ-ponista isoon puoliveriseen kaiken kokoisia hevosia, aloituskorkeutemme oli eri ja esteitä nostettiin vain neljä kertaa. Idea oli siinä, että jos tulee virhe, putoaa kilpailusta mutta saa tietysti silti hypätä seuraavatkin kierrokset. 

Koska minulla oli Mimmi, aloituskorkeuteni oli 50cm ja otimme muutamat verkahypyt myös siinä korkeudessa. Verryttelyn saimme hoitaa itsenäisesti, päämääränä saada takaosa alle mahdollisimman hyvin. Mimmi tuntui ihan hyvältä ja verkkahypyt onnistuivat. 

Radoilla Mimmi oli kivasti takaosalla, ainoastaan yhden kerran tuntui hieman pitkältä ja matalalta, enkä saanut askelta linjan pystyille. Korkeutena taisi olla silloin 70 senttiä. Loppukorkeus oli meillä 90 senttiä ja rata paras koko tunnista. Tottakai hevonen tulee paremmin takaosalle, kun hypätään lyhyttä rataa ja esteet nousevat niin tarvitsee nostaa jalat nopeammin. 
Meillä ei tullut ollenkaan virheitä ja päädyimme jaetulle ensimmäiselle sijalle valmennusryhmässämme. Ja voi sitä hevosta loppuverkoissa, Mimmi meni niin nätisti eteen alas, ettei ole koskaan mennyt yhtä hienosti. Ja vaikka meni ihan suoraa uraa niin siellä hän pysyi. Ihana tamma! 



Viimeviikolla Melkkilässä olisi olleet ykköstason koulukisat ja olin jopa varannut Huiman kahteen luokkaan, mutta viikolla tulikin sellainen olo etten halunnut. Jotenkin alkaa kyllästyttää aina samat luokat ja aina samat vastukset. Ja aina samat virheet. Tuntuu että nämä radatkin olen mennyt jo niin monta kertaa että osaan ne ulkoa. Oli jotenkin niin huono fiilis valmiiksi kisoista, että päätin olla ilmoittautumatta ja vedin viivat hevosvaraukseni yli. Sunnuntaiaamuna ehkä hiukan kadutti, mutta whatever. Kisoja tulee ja menee. 

Tämän viikon sunnuntaina järjestämme Juniorijaoston kilpailut ja niistä saattaa tulla mahdollisesti oma postauksensa. Itse en kisaa koska en saanut Mimmiä enkä Huimaa, eikä kilpailujen järjestäjien edes kuuluisi kisata itse. Toki junnuja riittäisi tarpeeksi vaikka osa kisaisikin, mutta kun heppaa ei ole niin eipä kisata. Vähän harmittaa kun kevätkauden viimeiset kisat ja olisin halunnut hypätä Mimmillä tai Huimalla... mutta ehkä sitten syksyllä.



Maanantaina ratsastin Lotan, ajatuksena mennä maastoon. Ulkona kuitenkin kävi sen verran kova tuuli enkä jaksanut laittaa satulaa selkään, että menin sitten pitkästä aikaa maneesiin, kun kuvittelin sen olevan tyhjillään. Siellä pyöri yksi ratsukko mutta eipä se paljoa haitannut. Lotta tuntui aivan superhyvältä ja hieman itketti ettei ollut ketään videoimassa. Tein hiukan pohkeenväistöjä ja käännöksiä etu- ja takaosan ympäri alussa ja otin käyntien jälkeen suoraan laukkaa, koska ravi tuntui niin tahdittavalta.

Laukkaaminen auttoi ja ravia oli sen jälkeen hyvä työskennellä. Lotta tuntui olevan pitkästä aikaa todella rento ja käyttävän takaosaa, ainakin sen ravissa oli helppo istua ja sitä oli helppo lyhentää tarvittaessa. Työskentelin ympyröillä kuten aina ja välillä tein pohkeenväistöä uralla. Olen aina ajatellut että vasen puoli on Lotan vaativampi puoli. Tai siis en ole saanut Lottaa koskaan ratsastettua vasemmalle ihan samalla tavalla hyväksi kuin oikealle, mutta tällä kerralla se yhtäkkiä pudotti pään alas ja ravasi tyytyväisen oloisena täydellisessä peräänannossa (ainakin melkein) pari ympyrää. Yritin pitää sitä hyvässä moodissa, mutta hetken päästä se nousi, ja oli melkein yhtä hyvä vasemmassa ja oikeassa lähes koko tunnin.

Innokas poni ennen tuntia... :D


Maanantaina menin myös koulutunnille Huimalla ja siitä tunnista ei sitten tullutkaan yhtään mitään. En tiedä johtuiko se järjettömän kipeistä jalkalihaksista edellisten treenien jäljiltä, siitä että olin mennyt Lotalla niin hyvin, vai mistä jumalallisesta tahdosta, mutta ratsastus ei vain ottanut onnistuakseen. Toki poni teki parhaansa, mutta se oli kovin kiireinen ja varsinkin harjoitusravissa istuminen oli täyttä tuskaa. Satula tuntui kamalan liukkaalta ja hanuri ei vain kerta kaikkiaan pysynyt tiiviisti penkissä.

Teimme pääty-ympyröillä pohkeenväistöä, ympyrän pienennöksiä ja pidimme jalustinhihnan päätä ulkokädessä tukemassa tuntumaa ja varsinkin viimeisenä mainittu harjoitus paransi ratsastustani huomattavasti. Jalustinhihnaa olen käyttänyt ennenkin, varsinkin Huiman kanssa se helpottaa paljon. Poni tarvitsee tasaisen käden, mutta ongelma on siinä että hihnan kanssa on vaikea myödätä tarpeeksi ja Huima taistelee usein tiivistä tuntumaa vastaan todella kovin. Se heittelee päätään, puree kuolainta ja tekee kaikkensa että voisi lintsata, mutta kun vain pitää tuntuman, johtaa sisäkädellä ja pitää sisäpohkeella ponin ympyrän uralla, se kulkee todella nätisti. Vaikkakin ratsastaja heittelehtii satulassa kuin viiden(kymmenen) kilon perunasäkki. 

Loppuverryttelyissä Huima venytti alas ja sen kiireisyys oli kadonnut lähes kokonaan. Alla oli rento ja hyvin toimiva poni. Olisin voinut ratsastaa vielä toisenkin tunnin, mutta ponisen oli aika päästä takaisin tarhaan nauttimaan ilta-ateriaansa.
Oli muuten hauska seurata kun hepat vietiin tarhaan; Mimmi ja Huima valtasivat heinäbaarin ja muut tyytyivät katselemaan vierestä. Hevosparat joutuivat kärsimään nälkää kun kaksi leidiä ei pysty syömään kuin kahdestaan ja vastakkaisilta puolilta heinäkasaa... :D




xoxo


6. toukokuuta 2017

Haaste: Olen ratsastajana...

Nyt kun vuoden 2017 alku ei ole ollenkaan lupaavan näköinen postausten lukumäärää katsoessa, päätin tehdä tällaisen haastepostauksen. Ideana miettiä hiukan, että millainen ratsastaja oikein olen ja miten voisin asioita mahdollisesti parantaa.

Olen ratsastajana...

... helläkätinen. Opin tämän Huimalta jo kauan sitten ja kuulen siitä varsin usein. Saan monesti ohjeen ottaa hiukan enemmän tuntumaa, tai pitää edestä hiukan kovemmin. No, joillakin hevosilla helläkätisyys on koko jutun avain, esimerkiksi Huimalla ja Mimmillä. Tammat tykkäävät pehmeästä kädestä ja Mimmillä voisi ratsastaa ilman ohjia pelkällä istunnalla, jos vain osaisi. Mutta sitten jos hyppääkin jonkun etupainoiseksi romahtavan hevosen selkään, joka tarvitsee todella jämäkän tuntuman, voi helläkätisyys tuottaa ongelmia. Ja kun ei se jämäkkä tuntuma suostu pysymään!

Postausta kuvittaa random-kuvat joita olen ottanut joltain heppakerhon kerralta. 


... tasainen ja jämäkkä. Epätasaisen ponin kanssa piti olla tasainen ja hellä, mutta sitä piti silti ratsastaa jämäkästi, että se liikkuu oikein. Tämän olen vihdoin oppinut. Istuntani on hyvä (terveisin opettajat, en vain minä) ja omasta mielestäni ainakin käytän ratsastuksessa eniten energiaa tasaisuuden säilyttämiseen. Harjoitusravissa ja laukassa ensimmäinen asia on oma istunta, etten pompi satulasta kymmentä senttiä ilmana. Se on tärkeää minulle myös sen takia, että se näyttää typerältä ja minä olen sen verran perfektionisti, etten halua missään nimessä näyttää mitenkään huonolta ratsastaessani. :D

... liian epäitsekriittinen. En vaadi itseltäni tarpeeksi. Tätäkin kuulen enemmän kuin usein. Opettaja aina sanoo: mä tiedän, Lotta, että sä saisit sen ponin kulkemaan vielä paremmin jos vain yrittäisit, mutta sä et yritä. Ja tuo on totta. Olen siinä mielessä todella laiska ratsastaja, että kun hevonen kulkee ihan hyvin, jätän sen siihen enkä yritä ratsastaa sitä menemään todella hyvin, koska pelkään sen ihan hyvänkin katoavan. Tällä hetkellä olen opettelemassa pois tästä tavasta.



... huumorintajuinen. Jos joku asia ei onnistu, jos vaikka hevonen hyppää hassusti koska ei ota pidätettä läpi ennen estettä, minua alkaa naurattaa aina ihan kamalasti. Tai jos koulutunnilla poni vain kiitää eteenpäin, se alkaa helposti naurattamaan. Ja tämänkin voi mieltää pahaksi tavaksi sillä tavalla, että kaikki ajattelevat etten keskity kun hihittelen. Tosiasia on se, että vaikka saatankin naurahtaa, keskityn edelleen vain hevoseen.

... puhelias. Monien mielestä tämä voi olla todella ärsyttävä tapa. Kun ratsastan, voin silti keskustella kuvaajan tai kanssaratsastajan kanssa ilman, että keskittyminen ja ratsastus kärsii siitä. Tai ainakaan en itse huomaa eroa jos puhun tai en puhu. Huono puoli tässä puheliaisuudessa on se, että kuvissa oma ilme on aina kamala, kun on juuri selittämässä jotain elämää tärkeämpää asiaa ja kuvaaja päättää räiskäistä kuvan, koska hevonen kulkee nätisti.



Ja kuten haasteisiin yleensä kuuluu, minäkin haastan tähän lisää osallistujia. Haastan jokaisen, joka tämän postauksen lukee, tekemään tämän postaushaasteen ja tutkimaan millainen ratsastaja itse on. Toivon myös, että kun teet haasteen, linkkaat sen minulle jotta lukea sen ja mahdollisesti kommentoida siihen, toisten tekemiä haasteita on aina kiva lukea! :)



xoxo


1. toukokuuta 2017

Kyllä mun piti kirjoittaa...

... ihan oikeasti piti!

Mutta aina se vain jäi. Joskus oli kiire, joskus ei ollut kuvia, joskus piti tehdä jotain muuta, joskus ei ollut mitään aihetta, ei pystynyt. Mitä mahtavampia tekosyitä sitä keksiikään, ettei tarvitsisi tehdä jotain tiettyä asiaa. Mutta totuus on kuitenkin puhtaasti vain se, että ei ole motivaatiota. En jaksa kirjoittaa. Ei huvita, en halua kirjoittaa. Älkää kysykö miksi.

Tunneilla olemme aloittaneet kenttäkauden ja kaikki sujuu mahtavasti. Mutta edelleenkään kuvia ei tule ovista ja ikkunoista, ei lähellekään. Viimeiset ratsastuskuvani ovat valehtelematta edellisen kuvallisen postauksen kuvat, eli kuvia koulukisoista. En osaa säästellä kuvia tyylillä "laitan tähän postaukseen puolet kuvista ja seuraavaan postaukseen loput". Ja nyt kun tyylikkäästi poistin puolet 2016-vuoden kuvista, en voi laittaa vanhojakaan kuvia.


En tiedä nyt yhtään mitä pitäisi sanoa. Toki haluaisin uskotella teille ja itselleni, että tämä tästä paranee ja postaustahti tulee nousemaan huimasti seuraavien kuukausien aikana. Ehkä niin voikin tapahtua? En tiedä. Joko jatkan näin, että kirjoitan kaksi postausta kuussa, joista toinen on valittelua ja selittelyä miksi en enää kirjoita, tai sitten palaan itselleni normaaliin tahtiin, eli noin 9-11 postausta kuukaudessa. En tiedä. 

Pyydän teiltä nyt kärsivällisyyttä asian suhteen. 
(ja mahdollisesti jotain hyviä postausvinkkejä joilla saisi hieman eloa tännekin päin!)



xoxo