Esittelyssä: Runaway Child

Jotkut tarkkasilmäiset ja uteliaat ovat saattaneet jo huomata, että olen kirjoitellut toistakin blogia viimevuoden loppusyksystä asti. Olin pyöritellyt asiaa päässäni jo jonkun aikaa, mutten kuitenkaan ollut valmis julkaisemaan oman elämäni asioita julkisesti. Kai pelkäsin tuomitseista, että joku olisi kommentoinut "ei ketään kiinnosta" tai jotain vastaavaa. Kirjoitin blogia siis yksityisenä, kunnes keväällä päätin julkistaa kirjoitukseni. 

Ensimmäinen banneri.
Blogin nimi Runaway Child syntyi musiikista, mistäs muustakaan.

Blogin julkistaminen ei muuttanut mitään. Kirjoittelin ja julkaisin edelleen postauksia arjesta ja juhlasta, elämästä ja sen sellaisesta. Kirjoittelin välillä itselleni, välillä kuin minulla olisi ollut suurikin joukko lukijoita. En muista tarkalleen missä vaiheessa sain ensimmäiset lukijani, mutta se oli hyvin pian julkistamisen jälkeen. Ensimmäiset kommentit sain kesäkuiseen Wannabe-luontokuvaaja -postaukseen. 

Pieni linkki tässä blogissa, esittelysivullani ei ole johtanut monenkaan katseljan tietä Karanneen lapsen blogiin, enkä aiemmin tehnyt asialle mitään sen takia, etten ollut varautunut katselijoihin. Julkaisin nyt tekstiä, joka on avoin koko nettimaailmalle, kaikki voivat lukea ja tuomita sen. Nyt haluan blogille näkyvyyttä, kuuluvuutta ja ennen kaikkea mainostusta. Tiedän, että hevosblogimaailmassa ei nämä lifestyleblogit ole kuuminta hottia, mutta lifestyleblogimaailma onkin aivan asia erikseen. Nyt on aika jättää linkkejä joka puolelle. 

Nykyinen banneri.

Päätin jo alussa, että blogistani löytyy kaikille jotain. Sieltä tulee tulevaisuudessa löytymään ruokaohjeita, kirja- ja elokuva-arvosteluja, erilaisia erikoispostauksia, mahdollisesti meikki- ja kosmetiikkajuttuja, ostoksia, yms. Koska niihän blogin sivupalkissa lukee: 

Valokuvausta, musiikkia, lukemista, kirjoittamista, elokuvia, leipomista ja 

ruuanlaitoa. Shoppailua, aurinkoa, matkailua, sekä kirkkaita värejä.

Päiväkirjan tapaisia tekstejä elämästä ja elämän viereltä - villeimmistä 

unelmista. Haaveilua ja vesisateessa huokailua, sekä tietysti paljon 

kuvia omasta naamasta.

Oreo-muffinit -postaus

Jo ylempänä mainittu Wannabe-luontokuvaaja -postaus

Kyllä, tämä postaus oli puhtaasti ja vain ja ainoastaan, pelkästään, mainostusta. Haluan ei-enää-niin-tuoreelle blogilleni enemmän näkyvyyttä, koska miksen sitä voisi haluta. En ymmärrä sitä, kun valitetaan "ettei olisi sopivaa haluta enemmän". Minusta se on ihan okei, jopa toivottavaa. Se on se, joka puskee ihmiset eteenpäin ja isompaan tavoitteeseen. Ei mikään hissuttelu.

Joten käykää ihmeessä tutustumassa! 

Runaway Child  |  http://lottaxox.blogspot.fi/

xoxo

Ilman sen suurempaa suunnitelmaa...

Ajattelinpa kirjoittaa postauksen. En tiedä vielä mistä, mutta kaipa se aihe kirjoittelemisen edetessä syntyy. Voisin vaikka löpistä Lotan ratsastuksista, kun nyt on vielä Lotan irtojuoksutuksistakin kuvia jäljellä niin ei jää kuvamateriaalikaan köyhäksi. Olin itseasiassa unohtanut kuvat, kunnes luin juoksutuspostauksen uudestaan ja muistin, että niitähän on enemmänkin.

Tein sen vihdoin! Ratsastin Lotalla kokonaan ilman varusteita! Olin yksin kentällä kuumana päivänä, tallilla ei ollut muita ja Lotalla oli vain riimu+naru-systeemi. Mamma oli ihan hyvä ratsastaa ja totteli istunta-apuja älyttömän hyvin, kunhan sen sai rauhalliseksi. En jaksanut panostaa ratsastukseen kuumalla ilmalla sen enempää, joten päätinpä heittää sen sitten kokonaan pelleilyksi.

Heitin riimun ja narun aidalle ja istuskelin hetken paikallani selässä miettien että mitäs nyt. Lotta hamusi ruohoa portin alta ja tuntui kovin oudolta, kun ei ollut mitään mistä pitää kiinni. :D Pohkeilla sain mamman sitten eteenpäin ja käyntiin. Eihän mulla ollut siihen mitään sanottavaa, että mihin suuntaan me mennään, mutta kunhan heppa käveli eteenpäin. Lopulta ajauduimme toisen päädyn portille syömään lisää ruohoa. Lotta päätyi - itse jätin ruohonsyönnin välistä.

Kokeilin sitten ravia ja siitähän se innostui. Ei ollut "kuskilla" mitään sanavaltaa mennäänkö täysillä vai ei - ja mehän mentiin. Oli aikamoinen työ pysyä kyydissä, kun on tottunut pitämään käsiä siinä tietyssä kohdassa niin, että tasapaino on kehittynyt siihen asentoon mahdollisimman hyväksi. Nyt kun käsiä piti sivuilla, tasapainoa piti ihan hakemalla hakea. Jossain vaiheessa Lotta ilmeisesti kyllästyi kiitämiseen ja ravasi hiukan rauhallisempaan tahtiin. Mutta sitten päädyttiin taas syömään ruohoa aidan alta...

Koska aioin olla rohkea, kokeilin myös laukkaa ilman varusteita ja se vasta hauskaa oli. Lotta ei laukannut hirveän kovaa, pelkäsin vain että se tipahtaa valtamerilaivan kokoiseen raviin kesken laukka-askeleen niin kuin yleensä ja siinä vaiheessa ei ole minun tippuminen kaukana. Mutta mamma laukkasi hienosti. Hän päätti suunnan, minä päätin vauhdin. Ainoa vaihtoehto vauhdissa oli eteenpäin, en tiedä miten pohkeilla hidastetaan... joten en sitten painostanut häntä menemään turhan kovaa.

Sain Lotan lopulta jopa raviin - ja jopa melko helposti istuttavaan raviin - pelkällä istunnalla ja hooouuu-äänillä. Ravailtiin loppuraveja joku viisi minuuttia, kunnes hän siirtyi aivan omasta päätöksestä käyntiin. Päätin, että jos hevonen itse haluaa kävellä loppuajan niin kävellään sitten. Olen muutenkin ratsastanut aikalailla hevosen ehdoilla. Jos menemme maastossa ja Lotta haluaa laukata täysillä, se on sen oma päätös. Kyllä se itse sitten huomaa että se olikin aika rankkaa. Tai jos kentällä Lotta ei suostu rauhoittumaan, niin ravataan sitten pitkänä ja kovaa, pikkuhiljaa se siitä rauhoittuu.

"Voidaanko mennä jo?"

Kokeilin toisella kerralla taas joustochamboneja ja niillä ratsastus oli aivan älyttömän ihanaa. Päivä ei ollut liian kuuma ja itse jaksoin kerrankin kunnolla panostaa. Lotta pysyi niin rauhallisena ja hyvin avuilla, että sain keskittyä enemmänkin sen eteenpäinpyrkivyyteen ja itseeni. Sain tehtyä pari kivaa laukanvaihtoa Lotan tyyliin. En ole oikein varma miten se laukan vaihtaa - ei ainakaan puhtaasti laukka-askeleen kautta - mutta yllättävän ketterästi ja nopeasti.

Toinen hieno ratsastus oli tällä viikolla, kun lähdin tallille myöhään ja lopetin ratsastuksen vasta kymmenen aikoihin. Oli hienoa maastoilla laskevassa auringossa ja lopulta päädyimme satulan kanssa kentälle työskentelemään. Aluksi Lotta vain juoksi alta pois, mutta ihan yhtäkkiä se taas veti jonkun työskentelymoodin päälle - tai sitten tein itse jotain oikein - koska sain pitää todella kevyen käden ja työstää pelkällä istunnalla, niin hevonen pysyi todella rauhallisessa ravissa ja kauniissa muodossa. Ja jopa laukassa. Ihme hevonen kun tuolla lailla muuttaa mieltään!

Ei mulla oikeestaan sen enempää asiaa ollut. Kyllähän tuota tekstiä taas tuli ja oli todella mukava kirjoittaa. 

Mutta aihepulaa poden jälleen kerran. Saa heitellä postausideoita tai jotain.

xoxo

Salo Horse Show 2017 - Six Bar

Tosiaan, viime viikolla starttasi jokavuotinen Salo Horse Show ja sen kilpailut. Itse olin vannonut, että otan vähintään yhtä paljon kuvia kuin viime vuonna - eli noin 1500 - mutta jostain syystä kuvien loppumäärä oli yhteensä 30... No, syy löytyikin erittäin läheltä, eli ihan kuvaajasta itsestään. Eli minusta. 

Saavuin viisipäiväisiin kilpailuihin ensimmäistä ja ainoaa kertaa vasta lauantaina päivällä, kun menossa oli LähiTapiola Future Challenge 140cm ensimmäinen osa. Jäimme kaverini kanssa katselemaan kentän sivulle, koska katsomot olivat tietysti jo siihen aikaan päivästä ihan täynnä. Kun tuli tauko, menimme varaamaan paikat, mutta päätykatsomosta oli aivan surkeat kuvakulmat kaikille esteille ja kaikki esteet olivat kameralleni liian kaukana. 

1. | Kuvat eivät ole (hyvällä) laadulla pilattuja, heh...

2.

3.

Luokan jälkeen lähdimme syömään Plazaan, koska Subway kuulosti paremmalta kuin expo-alueen ja/tai VIP-alueen hodarit, makkaraperunat, lihapiirakat, yms. Eikä todellakaan kaduttanut lähteä syömään kunnon ruokaa, subi on aina yhtä hyvää. 

Olin varannut käteistä mukaan aika paljon, koska aioin tehdä expo-alueelta hyviä löytöjä. En sitten tiedä onko alue köyhtynyt merkittävästi, vai olenko itse kasvanut "haluan tuon, tuon, ja tuon, tarvitsen ainakin näitä tuotteita ja varmasti tarvitsen joskus vielä mahdollisesti tätä!" -vaiheesta ohitse. En löytänyt sitten mitään. Tai tietysti ihailin hienoja pinkkejä ja punaisia satulahuopia, korvahuppuja, karvabootseja ja otsapantoja, mutta mitäs minä niillä tekisin. Hieman kyllä kateellisena katselin vierestä, kuinka hevoselliset ystäväni tutkivat erilaisia shampoita ja muita tarvikkeita. Mutta hevoseton on rahahuoleton... kai.

Lopulta päädyin ostamaan viisi kappaletta metrilakuja, joita mutustelin puolentoista tunnin tauollamme, kun odottelimme Six Barin alkua. Six Barin takiahan minä tulinkin koko tapahtumaan. Kuvittelin vain, että olisin ehtinyt kuvaamaan muitakin luokkia edes hieman. Yllä olevat kolme kuvaa ovat koko saaliini "muista luokista", loput olevat kuvat Six Barista. 

4.

5.

6.

7.

8.

Six Bar alkoi aina yhtä tyylikkäästi showmusiikilla höystettynä ja aloituskorkeutena oli tänä vuonna 140cm. Ihastuin samantien ensimmäisen ratsastajan valkoiseen hevoseen, joka näytti niin ihanan iloiselta koko ajan!

Koska kuuden esteen sarja on melko pitkä, ensimmäisistä esteistä tuli tietysti aina ihan huonoja kuvia. Mutta aina yritin räiskiä sarjakuvaa ensimmäisistä esteistä asti, joten kamera aina heitti tarkennuksen pois viimeisistä esteistä. Jossain puolivälissä tajusin olla hieman rauhallisempi ja keskittyä enemmän kolmeen viimeiseen esteeseen, joista tulikin sitten "ihan okei" -kuvia. En ole tyytyväineen nykyiseen kuvaustaitooni, olen jotenkin ruosteessa!

Kun viimeinen pysty alkoi olla siinä 160cm korkeudella, sarjaa lyhennettiin kahdella esteellä niin, että jäljelle jäi loppuosan neljä pystyä. En ole ennen kuullutkaan, että Six Baria olisi lyhennetty, mutta enpä ole  näitä nähnytkään ihan kovin montaa. Ja onhan se varmasti hevosillekin paljon säästävämpää, jos sarja ei ole ihan niin pitkä.

Tänä vuonna ei päästy ihan viime vuoden lukemiin (180cm) vaan voittaja pääsi 170cm korkeuteen asti. Ja voittaja oli suosikkihevoseni! ;) Tämän vuoden Six Bar oli mielestäni hieman laimea, varsinkin viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna oli enemmän osallistujia ja varsinkin se voittajan mieletön veto, kun 14-vuotias tyttö vei kaikki ihan tuosta vaan hyppäämällä 180 senttiä... 

9.

10.

11.

12.

13.

Kaikki (huikeat 30) kuvat voitte käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Oletteko te olleet katsomassa Salo Horse Showta?

Löytyikö suosikkikuvia?

xoxo