Halaa hevosta, sille tulee hyvä mieli!

Taas on tullut ratsasteltua, mutta ikävä kyllä maneesissa ilman kuvia. Samat hevoset ovat olleet alla - pääsääntöisesti koulutunnilla Pulla ja (este)valmennuksessa Rio. Ovat ne toki vaihdelleet paikkoja, mutta vieläkään en ole päässyt kokemaan haluamaani estetuntia Pullan kanssa, koska kaikilla tiistain valmennuksen tunneilla ei hypätä. Nytkään en voi kehuskella suurella kuvamäärällä, sillä sitä lajia ei ole ollenkaan, vaan saatte tyytyä pelkkään videokoosteeseen estetunnilta Rion kanssa.

Kyllä on tuossa hevosessa tyyliä. En ymmärrä, miten voi olla niin ristiriitainen hevonen. Se on pieni ja sillä on valtameren kokoiset askellajit. Se on aivan järjettömän laiska varsinkin aluksi, mutta samalla todella herkkä raipalle. Kun näpäyttää takapuolelle, hevonen oikein hypähtää eteenpäin, mutta ikävä kyllä vain muutaman askeleen ajaksi - sitten se taas hiipuu. Ja vielä se, että se on hitaahkon puoleinen ja kankea, mutta silti hyppää kuin jänis - mistä vaan miten vaan ja mihin vaan.

Sainkin kokea ne ensimmäiset Rio-hypyt, joista ihmiset puhuvat. Ensimmäisellä retkahdin kaulalle ja jäin sitten esteen jälkeen siihen makoilemaan ja pitämään kiinni kuin apina. Siitä tämäkin postaus sai otsikkonsa. Sen jälkeen hevonen ilmeisesti tajusi, että sillä saa ratsastajan keskittymisen herpaantumaan - se eläin nimittäin teki lopputunnista vielä monta ihmeellistä kamikaze-hyppyä lisää ja lennätti ratsastajaa satulan takakaarelta etukaarelle. Alla olevassa videossa näkyy, miten alkutunnista Lotta ratsastelee huolettomasti ilman turavliiviä, kunnes Rio päättää antaa hieman haastetta elämään. Oli muuten lopputunnin turvaliivi tiukasti päällä! :D

En voi sanoa, että meno näyttää mitenkään kauniilta, ainakaan noiden hyppyjen puolesta. Toki aina videoa katsoessa yllätyn, kun esteiden välinen ratsastus ei näytäkään ihan hirveältä räpellykseltä - miltä se tuntuu - vaan sitä pystyy jopa katselemaan. Sanon tämän nyt monennetta kertaa, mutta ei tästä edelleenkään mun suosikkia tule, mutta ihan jees hevonen kun oppisi vaan ratsastamaan! 

xoxo

"Se on sun tuleva kisahevonen!"

Enpä olisi uskonut tätä kuulevani. Ainakaan tästä kyseisestä nelijalkaisesta, läsipäisestä, kilpikonnamaisesta turbomuulista. Kyseisen lauseen pamautti uusi luokkatoverini, joka on tällä kyseisellä haamuhuppuisella kauramoottorilla ratsastanut. Ja kyse on siis - mikäli ette kauniista kuvailuistani jo arvanneet - Rio-nimisestä kavioeläintapauksesta. Olen ratsastanut Merlitzissä nyt kolme viikkoa, yhteensä kuusi kertaa. Neljä kertaa olen ratsastanut Rips-Rips-Riolla ja kaksi kertaa ihanalla Pulla-tammalla. 

Onhan Riokin aivan ihana - karsinassa. Siellä se kerjää huomiota ihan koko ajan ja tunkee syliin jopa melkein ärsyttävyyteen asti. Mutta ratsastus onkin sitten ihan eri homma. En voi sanoa pitäväni tästä eläimestä ihan kauheasti, koska en osaa sillä ratsastaa. Toki aina toitotan sitä, että vaikealla hevosella kehittyy, mutta kun tällä hevosella en ole kokenut onnistumista kuin kaksi sekuntia! Eikä hevonen muutenkaan ole ihan sen tyyppinen, mitä etsin. Haluaisin sirorakenteisen, reippaan ja edestä kevyen hevosen. Rio on aikalailla kaikkien noiden kriteereiden vastakohta, mitä nyt esteillä syttyy ja menee vähän enemmän eteen. 

Mutta hyppääminen sujuu, vaikka ratsastajat siltä kuuleman mukaan putoilevat aina!

Tämän päivän estetunnista on tarjolla Honor 7-laatuisia kännykkäkuvia, sekä -videoita. Kaikki kuvat eivät ole ihan
täydelliseen ajankohtaan napattuja, mutta kun kuvia kerran on, en ala nirsoilemaan.

Tämän päiväiseen estevalmennukseen tiesin jo saavani Rion, koska eilisellä koulutunnilla opettaja sanoi että minun pitäisi ratsastaa tällä vielä seuraavanakin päivänä, koska sen saaminen pehmeäksi oli niin lähellä. Koulutunti oli aikamoinen työmaa, koska Rion harjoitusravi on suoraan sanoen pyllystä koska se on niin iso, mutta hieman töksähtävä, samoin kuin laukka. 

Tunnilla mentiin ympyrällä ensin isoa laukkaa, sitten se koottiin niin pieneksi kuin mahdollista (ei kovin helppoa hevosella, jolla on jalkapallokentän pituinen laukka ja joka ei kokoa helposti) ja tiputettiin lyhyestä laukasta valtamerilaivan kokoiseen harjoitusraviin. Ravia piti pidentää niin paljon kuin hevosesta lähti, kunhan se pysyi tahdissa. Ja Rioltahan sitä ravia löytyy, varsinkin laukan jälkeen. Istu siellä sitten ja yritä pitää kädet alhaalla... Vaikeaa oli!

Mutta estevalmennukseen! Päätin pitää positiivista fiilistä yllä, koska hyppääminen ei ollut viimeksikään vastenmielistä tällä hevosella. Lisäksi menimme ulkokentällä ja ratana oli hieman isompaa estettä, kuin 60cm. Alkuraveissa yritin vain taivutella hevosta, jotta saisin siihen edes hiukan tuntumaa. No, hevonenhan on yhtä kuin rautakanki, joten taivuttelu ei ollut ihan helpoin homma. Mutta yritystä ei taaskaan puuttunut, onneksi olen näin sisukas ratsastaja, joka ei anna periksi! (pientä itsekehua, köh köh!)

Tehtävänä oli tehdä paljon voltteja. Ravissa hevonen ei taipunut millään, tunki vain ulkoapujen läpi ja sitä piti puskea koko ajan eteenpäin ja se oli suoraan sanoen todella raskas ratsastettava. Laukassakin tapahtui ulkoapujen läpi tunkemista volteilla ja lyhyet estejalustimet vaikeuttivat vielä enemmän koko hommaa. Kuulostaa tekosyiltä, mutta tottahan tuo on. 

Aloitimme verryttelyhypyt pienellä okserilla, joka oli helppo ja mukava tehtävä. Rio toimi oikein hyvin, mutta sitä piti kovasti vain puskea eteenpäin. Hevonen oli niin kamalan laiska, että tuntui ettei raipasta ja edes kannuksista ollut mitään apua. Verkkahypyt kuitenkin olivat ihan hyviä ja hevosen hyppyvoima pelasti aika usein vieden esteen ylitse jopa huonosta laukasta. Tulimme okserin molempiin suuntiin kaksi kertaa ja hypyt eivät olleet kertaakaan mitenkään katastrofeja. Odotin niitä katapulttiloikkia, mutta niitä ei tullut. Tai sitten tuli, mutta en vain huomannut, koska olen tottunut niihin Mimmin kanssa. 

Verryttelyn jälkeen vuorossa oli viiden esteen rata, joka tultiin kaksi kertaa. 

Ensimmäinen rata sujui keskinkertaisesti. Alussa Rio oli alitempoinen ja hidas, mutta ensimmäisen esteen jälkeen se hieman pääsi ylös siitä siirapista, jonka aina kuvittelen sen jalkoihin. Kuitenkin kaarre toiselle esteelle vei laukkaa aika paljon ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli hieman vino askel. En tiennyt linjan pituutta, joten en ollut varma laukkojen määrästä. Kuudennella askeleella ajattelin hevosen ottavan vielä yhden, mutta askeleen paikalle tuli hassu miniaskel ja sen jälkeen hevonen loikkasi kunnon hypyllä pystyn yli. Viimeiset kaksi estettä sujuivat hyvin ja sain molemmille hyvän askeleen. 

Toisella radalla skarppasin jo alussa ja sain hevosen hyvätahtiseen laukkaan jo ennen ensimmäistä estettä. Kaarre toiselle esteelle kuitenkin söi taas laukkaa hiukan ja linjan ensimmäinen hyppy oli jälleen hieman epämääräinen. Sain kuitenkin hyvät kuusi laukkaa linjaan, vaikka viimeiselle tulikin hieman normaalia isompi hyppy kauempaa. Viimeiset esteet sujuivat taas hyvässä rytmissä ja näin huomasin itsekin radan ainoaksi ongelmaksi hevosen tunkemisen oikealle ja näin valuvan vinoksi ennen linjaa. Linjan ensimmäiselle tulee huono hyppy ja toinen jää hieman optimaalista paikkaa kauemmas. 

Mulla niin menee hermo näiden hehtaarin kokoisten YouTube-videoiden kanssa, kun näitä ei saa upotuskoodillakaan pienemmäksi! Ärh.

Saimme tulla vielä kaksi estettä uudestaan ja valitsin linjan. Kun sain tulla sen ilman ensimmäistä estettä, sain Rion työnnettyä sisäapujen kanssa ulospäin, eikä se puskenut vinoksi. Linja onnistui todella hyvin. Hevonen sai paljon taputuksia ja vaikka emme hypänneetkään mitään isoa, tuntui radan hyppääminen todella kivalta. Loppuverryttelyissä jäin kahdeksikolle taivutae mahdollisimman paljon, mutta en ehtinyt saada hevosta vieläkään kunnolla alas, koska loppuverkka-aikaa oli niin vähän. Mutta onhan tuo hevonen nyt ihan mukava. Ihan okei.

En osaa vieläkään sanoa mielipidettäni Riosta. Se on haluamani esteratsun vastakohta, mutta omalla tavallaan se on niin kiva, kun se on niin samanlainen kuin Mimmi. Mutta en haluaisi samanlaista, haluaisin kokeilla jotain täysin erilaista. Ja tänään näin, kuinka paljon Pulla todella kuumuu esteillä.
Nyt ymmärrän, mistä kaikki puhuvat! Haluan todellakin kokeilla sitä. Hevonen todella menee ihan täysillä, ihan samanlainen kuin Huima aikoinaan. Miksi en ole löytänyt vielä mitään uutta?! :D

xoxo

Varsin mielenkiintoinen tapaus

Ensimmäisestä koulutunnista Merlitzissä oli selvitty kunnialla ja se oli suunnitelmana myös ensimmäiselle estetunnillekin. Listassa seisoi nimi Rio ja tiesin heti mitä hevosta tarkoitettiin. Se oli kauniin kullanruskea läsipäinen puoliverinen ruuna, josta olin kuullut paljon hyvää. Odotin tuntia innolla, koska hevonen vaikutti jo karsinassa todella kivalta.
Mutta hevonen olikin varsin mielenkiintoinen tapaus.

Tänne julkaistavia kuvia tuli vain tämä yksi kappale, koska maneesi ja tuo minun kamerani ei ole
mikään loistava yhdistelmä. Joten loput kuvat onkin sitten minun ja Pullan kuvia koulutunnilta. 

Olin odotellut estetuntia ehkä hieman liiankin vaaleanpunaisten lasien kanssa, enkä ollut valmistautunut kunnolla siihen mitä oli vastassa. Odotin, että hevonen olisi tietysti täydellinen, niinhän siitä sanottiin. Tosin, minulle sanottiin myös monta kertaa että jokainen ratsastaja tippuu Riolta ensimmäisellä estetunnilla, koska se hyppää niin isosti. Isot hypyt eivät jännittäneet koska Mimmin kanssa olen tottunut jo isompiin loikkiin, mutta joku olisi voinut kertoa, että hevonen on muuten aivan järjettömän vaikea ratsastaa.

Ruuna oli niin vaikea, että aika monta kertaa teki mieli luovuttaa. En kuitenkaan voinut, koska olin ensimmäistä kertaa uuden opettajan silmän alla, joten oli pakko ainakin yrittää. Hevonen ei suostunut menemään pyöreäksi tai myötäämään edes hieman niskasta, vaan mennä tökötti kaula suorana kuin mikäkin muuli. Ei sillä että se olisi ainoa asia mistä välitän, ei todellakaan. Rio oli alkutunnista älyttömän tahmea, mutta lopputunnista kun sen sai liikkeelle, takaosa polki alle todella hyvin ja hevonen työskenteli muutenkin erinomaisesti. Olen vain tottunut siihen, että hevonen menee kaula kaarella jos jaksan sitä ratsastaa ja kun tämä hevonen ei mennytkään, jotenkin petyin itseeni todella syvästi.

Menimme alkuverryttelyksi kolmea puomia, joista viimeinen oli pieni ristikko. Väleihin taisi tulla kolme laukkaa. Ravissa tehtävä onnistui hyvin, mutta Rion laukka oli niin haastavaa, että olin laukkatyöskentelyn jälkeen niin hikinen ja punainen ja huohottava, etten ole koskaan ennen ratsastustunnilla ollut. Laukka oli iso, mutta kuitenkin hiukan töksähtävä, joten siinä oli vaikea istua. Sen lisäksi Rio oli aivan järkyttävän laiskan oloinen ja minun oli koko ajan pakko vain työntää sitä eteenpäin, joka verotti voimia kovasti. Kun alettiin vihdoin hyppäämään, hevonen kuitenkin innostui ja sitä saikin ruveta pidättelemään enemmän kuin ajamaan eteenpäin.

Hypyt olivat kivoja. Emme hypänneet kuuttakymmentä senttiä isompaa - johon salaa itsekseni hieman petyin - mutta toisaalta se oli ihan hyvä kokeilla uutta hevosta hieman matalammilla esteillä. Eikä Rio hypännyt mitenkään ihmeellisen kaukaa. Olen Mimmin kanssa saanut huonompiakin askelia ja vielä isompiakin hyppyjä, eikä hevonen ollut esteillä mitenkään hurjan haastava. Oikeastaan se oli hyvin paljon saman kaltainen kuin Mimmi: isolaukkainen, pitkäkaulainen ja pitkällä kaulalla menevä. Esteillä en "muotoa" sitten enää hakenutkaan ja ratakin sujui ihan hyvin. Askeleet onnistuivat ja hevonen pysyi käsissä. Pitäisi vain opetella istumaan Rion laukassa, niin asiat olisivat paremmin ja saisin käytettyä istuntaa.

Siellä mennään hampaat ja vatsalihakset irvessä, ettei Pulla menisi liian kovaa ja vaihtaisi laukkaa :D

Miksi en voi vaan ratsastaa suu kiinni neutraali ilme naamalla?

Loppuverryttelyissä toivoin, että hevonen myötäisi - eihän nyt itseään kunnioittava ratsastaja luovuta minkään asian suhteen - mutta ehei. Hevonen vain meni kaula suorana. Ehkä se ei vain pysty, tai ehkä sitä ei ole opetettu siihen, en tiedä. Mutta vaikka Riosta ei minun uutta lempihevosta tullutkaan, oli tunti ihan okei. En osaa sanoa oliko se hyvä vai ei hyvä, mutta ihan okei. Voisin joskus oppia ratsastamaan Riolla ja opetella olemaan häiriintymättä tuosta kaulasta :D

Tämä postaus on siis jo kaksi viikkoa vanha, viime viikolla menin maanantain koulutunnin Riolla ja ymmärsin hevosta hieman enemmän. Suora kaula ei härinnyt minua niin paljoa enää ja sain hevosen menemään tehtävät todella hienosti. Lisäksi pystyin istumaan Rion laukassa paljon paremmin kuin edellisellä kerralla ja hevonen oli paljon eteenpäinpykivämpi ulkona, kuin maneesissa. Tiistain estetunnilla sain ratsukseni tutun Pullan ja tunnilla menimme vain puomitehtäviä. Sain vihdoin huomata mitä tarkoittaa Pullan kuumuminen, mutta ei se edelleenkään ole minusta mitenkään liian reipas tai vaikea. Itseasiassa Pullassa olisi ainesta minulle treenihevoseksi, ellei sitten löydy joku vielä kivempi. Haluaisin ainakin hypätä sillä kunnolla. Mutta katsotaan nyt!

Siinäpä ensimmäinen estetunti Merlitzissä, ikävä kyllä siedettävää kuvamateriaalia tuli vain tuo yksi kuva. 

Seuraavaksi kuvia mahdollisesti Melkkilän aluekisoista ja Perniön ponitallilta.

xoxo