... mä lähden valtamerilaivan kokoiset askeleet omaavalla omalaatuisella ponihevosella pois...
Vai mitä, Dingo?
Sain muutaman videopätkän tämän päiväisestä estevalmennuksesta ja sehän on harvinaista herkkua näin talvella, kun kukaan ei normaalisti halua tulla maneesiin palelemaan tunniksi vain kuvaamishommia varten. Ja kuinkas sattuikaan, kun hevoseksi osui jo kertaalleen tällä viikolla kokeiltu Rio The Ponihevonen. Tämä vanha tuttu, hassu tapaus isoine liikkeineen, jolla hyppäsin viimeksi hyvin kauan sitten, joskus syksyllä varmaan.
Menin Riolla jo eilen koulutunnilla ja en voi sanoa että se oli tosi kivaa, mutta en voi myöskään sanoa että se oli ihan kamalaa. Vaikka hevosta ei saa kulkemaan pyöreästi mitenkään ja sen mielestä taipuminen on toisiksi hirvein juttu maailmassa (sen pyöreänä kulkemisen jälkeen), sain heppaa ratsastettua mielestäni ihan hyvin. Ei tarvinnut koko ajan monottaa sitä eteenpäin ja kun tehtävänä ei ollut sen vaikeampaa työskentelyä kuin pääty-ympyröitä ja koko pitkän sivun pituisia vastataivutuksia, ainoana ongelmana oli oma hengenahdistus, kun tuntui ettei keuhkojen tilavuus riitä Rion laukassa istumiseen vaadittavaan urheilusuoritukseen.
Se siitä koulutunnista, tänään päästiin hyppäämään ja kiitos Jumalalle Jeesukselle ja Joulupukille siitä, ettei esteet nousseet sen korkeammiksi, alkoi nimittäin hiukan jännittämään kun vuorossa oli kolmoissarja... Hienostihan se loppujen lopuksi sujui ja olen ehkä hiukan ennakkoluuloinen tuon hevosen kanssa, mutta minkäs sille voi kun on nähnyt ja kokenut niitä sen mahtiloikkia, joissa kukaan ei pysy kyydissä. Alkuun sujui ihan hyvin ja oikeastaan ainoa kunnon moka tuli ensimmäisellä kerralla kun tultiin se kolmoissarja: en ratsastanut tarpeeksi eteen ja keskimmäiselle okserille askel jäi kauas, Rio tietysti hyppäsi kuudenkymmenen sentin okserin kuin se olisi ollut osana metrin rataa ja minä keikahdin kaulalle, mutta viimeisen esteen onnistuin kuitenkin suorittamaan jotenkuten (kaulalla). Ennen kuin otin videosta äänet pois, siitä kuului sarjan jälkeen hihkaisu "jee mä en pudonnu!" :D
On tuo hevonen sitten hassu otus. Se hyppää pienetkin esteet niin suurella voimalla, että sieltä lentää väkisin vähän eteenpäin. Eikä mulla näköjään ole keskivartalossa tarpeeksi voimaa, että pystyisin seisomaan jalustimilla yläkroppa täysin suorassa, kun hevonen potkaisee takajalat esteen ylitse. Ei ihme että sillä on ponnua vaikka mihin, tuollaisella voimalla pärjää isoillakin radoilla. Ja luultavasti se on ratsastajallekin helpompaa, kun tulee automaattisesti mentyä enemmän liikkeeseen mukaan, eikä jää takakaarelle istumaan, mistä sitten ampuu raketin lailla kaulan yli maahan.
 |
| Pakko laittaa vielä tämä hieman tärähtänyt screenshot videosta.. Ei me mitään turhia ilmavaroja oteta! :D |
Onko kokemuksia tuollaisista hevosista, joiden hypyissä on vaikea olla mukana,
koska ne hyppäävät niin oikealla tekniikalla ja niin voimakkaasti?
xoxo
