Sanaton

No words left to say, lots of tears left to cry.

Enpä olisi halunnut palata blogiin tällaisella asialla. Enkä olisi halunnut olla toisella puolella maapalloa tällaisena hetkenä. Kuvottava fiilis, kun avaa instagramin ja sieltä tulee vastaan mustavalkoisia kuvia tästä hevosesta Rest In Peace -tekstillä. Lisäsin omani muiden joukkoon.

Tiesinhän minä, että se on ollut kipeä jo pitkään. Tiesinhän minä, että sillä tuskin on enää paljoa aikaa, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni. En halunnut ajatella että se on pian poissa. Rakas ystäväni. En muista viimeistä kosketusta. En muista viimeisiä sanoja, enkä viimeistä ratsastuskertaa. Siitä on niin kauan.

Nyt se päivä kuitenkin on koittanut. Aika sanoa kiitos ja hyvästi.

Kiitos kaikesta enkelini. 

Mienchen - Mimmi, Missi, Neiti, Missukka

13.9.2018

Still alive

Kuvat viimeiseltä tunnilta ennen taukoa, en tiedä miksen ole julkaissut näitä aikaisemmin...

Pahoittelut tauosta (joka tulee vielä jatkumaan) mutta ei ole kerta kaikkiaan ollut aihetta tai aikaa kirjoittaa. Edellisessä postauksessa lähes kolme kuukautta sitten pohdin, että haluaisin jälleen vuokrahevosen. No sitähän ei löytynyt ja kesäloman puolessa välissä nousin rapakon toiselle puolelle matkaavaan lentokoneeseen - täällä ollaan edelleen! Kolmisen viikkoa jäljellä ja hinku hevostelemaan on kova. Oikeastaan se on yksi niistä harvoista asioista, joita odotan kotiin paluussa. Muita (ja ainoita) asioita ovat kaverit, perhe, koirat ja suklaa.  

Täällä olen viettänyt elämäni parhaimman ja pisimmän kesän, mutta kaipuu ratsastukseen vain kasvaa. Olemme miettineet jos kävisimme ratsastamassa, mutta saa nähdä onko aikaa. Haluaisin kokeilla western-tyyliä, mutta enemmän haluaisin vain hyppäämään esteitä. Olen katsonut luvattoman paljon vanhoja hyppyvideoita ja ai että kun haluan ratsastamaan. 

Voi Pulla... ikävä on ja voin vain kuvitella kuinka vaikeaa kaikki tulee olemaan lähes neljä kuukauden tauon jälkeen!

Tämä tauko tulee vielä jatkumaan luultavasti nämä viikot kun täällä olen, jos käymme ratsastamassa saatan kertoa siitä jotain, mutta muuta tuskin tulen tänne kirjoittelemaan. Jos haluatte lukea muita juttuja mun matkasta, lukaistaa Runaway Child -blogista postauksia.

Ps. Oudossa motivaatiopuuskassa uudistin välilehdiltä omaa esittelyäni, lisäsin Historia-välilehden, sekä muokkasin hevosten esittelysivuakin hieman. Edelleenkään en ole tehnyt esittelyjä Merlitzin hevosille, mutta ehkäpä vielä joskus... Niin ja huomatkaa toki uusi bannerikin!

Hauskaa lukuvuoden alkua kaikille!

xoxo