Estekilpailupostausta jälleenpitkästä aikaa! Tänään oli nimittäin vuoden toiset kisat, minulle ensimmäiset koska en päässyt osallistumaan edellisiin. En ole myökään tämän vuoden puolella päässyt hyppäämään kunnolla esteitä kuin kerran ennen kisoja, nimittäin eilen. Kisaratsukin oli hiukan hakusessa, ottaakko Kallen Pullan vaiko Monican. Kallehan olisi ollut ehkä fiksuin vaihtoehto sen kannalta, että sillä olen sentään hypännyt ihan kunnolla. Mutta koska elämässä pitää aina olla hiukan jännitystä, päädyimme opettajan kanssa yhteisesti Pullaan, koska sillä ei olisi mennyt kukaan muukaan ja sain mennä kaksi luokkaa.
Ps. postauksen lopussa on videot kaikista radoista, jos ei jaksa kaikkea analysointia lukea ;)
Ps. postauksen lopussa on videot kaikista radoista, jos ei jaksa kaikkea analysointia lukea ;)
 |
| 80cm verryttelyssä. |
Ratsastin Pullalla viimeksi syksyllä, kun menin ensimmäisiä kertoja Merlitzissä. Enkä tietenkään tuolloin sillä hypännyt. Kuulin vain juttua ja näin kuinka kamalan kuumaksi se tuli esteillä, eikä sitä saanut pidäteltyä. No, minähän hyppäsin hevosen selkää ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen ja lähdin heti hyppäämään. Onneksi sentään sain lauantaina sen valmennuksen alle, ja koska kaikki sujui ihan hyvin mikään ei mennyt aivan metsään, sain luvan jatkaa hyppelöitä seuraavana päivänä, kilpailuissa.
En itse estevalmennuksesta nyt viitsi kertoa sen enempää, tämä postaus paisuisi aivan hillittömiin mittoihin sen takia. Koska sain vielä kolmannenkin luokan hypättäväksi, Täti Monica oli jäänyt ilman ratsastajaa, kun kuski oli sairastunut. Ja minähän hypin riemusta kun sain kuulla pääseväni Myrtsi-Monskin kanssa radalle. Enhän minä ole sillä hypännyt muita kuin kavaletteja, mutta mitäs pienistä, 80cm luokkaan vaan heti. Myönnän, että hiukan jännitti, mutta se oli sellaista hyvää jännitystä, eikä sellaista "apua nyt mä kuolen" mitä saattoi joskus Huiman kanssa tulla, kun esteet näyttivät kamalan suurilta. Mutta palataan Monicaan myöhemmin, ensimmäisenä oli nimittäin vuorossa Pulla ja 70cm luokka.
Pullalla virtaa riitti, joka ei sinänsä ollut mikään ihme, koska tämä hevonen jaksaisi juosta kolme tuntia putkeen pää viidentenä jalkana, kunhan eteen tupsahtaa välillä muutama este. Verryttelyssä sitä sai välillä pidellä ihan tosissaan, mutta sain pelkkiä hyviä hyppyjä esteille. Pulla on onneksi hyvälle päälle sattuessa todella varma ja sillä on helppo nähdä mihin kohtaan askel tulee. Ja lisäksi heppa osaa itsekin vähän katsoa sitä, vaikka mielellään kiitäisi tuli hännän alla ja vetäisi kaikki puomit mennessään, koska menee niin kovaa.
Rataa aloittaessa minulla oli todella hyvä fiilis. Hevonen oli kontrollissa ainakin toistaiseksi ja teki kivan teräviä hyppyjä. Rata oli 70cm luokassa mukavan lyhyt, vain 8 estettä, joten Pulla ei päässyt sen aikana mitenkään epätoivoisen vahvaksi ja vauhdikkaaksi, mitä teki lauantaina valmennuksessa. Ja tuo hevonenhan siis on aivan uskomattoman venyvä sille päälle sattuessaan, se on kuulemma mennyt normaalin hevosen neljän laukan linjan kahdella askeleella... Mutta ei siitä sen enempää, tänään rouva käyttäytyi oikein mallikkaasti. Vauhtia oli juuri sopivaksi vauhdiksi hieman liikaa, mutta eihän kaiken pidäkään mennä aina täydellisesti. Puhdas rata tuli silti ja clear round -ruusuke kiitokseksi.
Seuraavassa luokassa minulla olikin hevoset "väärin päin" koska radassa oli sarja ja Monicalla piti mennä tietysti ensin, koska se on poni. No, ei muuta kuin Pulla talliin ja Monica kävelytykseen eräälle tytölle radankävelyn ajaksi. Onneksi poni sai kävellä, koska Pullalle ei sitä onnea suotu. Koko kisapäivä oli yhtä kiirettä, kiireisten hevosten kanssa!
Monicallakin oli virtaa. Hyvin paljon. Ottaen huomioon, että luulin ettei Pullan jälkeen enää mikään hevonen voisi tuntua kuumalta, niin Täti-Monica kyllä yllätti. Poni kiikutti minua verryttelyssä ympäri maneesia samalla tavalla kuin Huima aikoinaan! Kyllä sitä sai nauraa kun poni oli ihan fiiliksissä.
Positiivisena yllätyksenä tuli myös se, että 80cm esteet eivät näyttäneet ponin selästä isoilta. Ja koska Monski on niin ihanan varma, niin ei minulle tullut minkäänlaista epäilyksen aihetta. Aivan täydellinen poni. Ja verryttelyn lopussa huomasin myös sen, että vaikka minusta tuntuu että se menee kovaa, se myös pystyy hyppäämään paremmin siitä vauhdista ja jos pidätin ennen estettä, opettaja vaan kannusti eteenpäin. Eli sääntö numero yksi: anna ponin mennä. Sen jalat kyllä nousee oikeassa kohdassa.
Radalle mennessä aivoista sammui kaikenlainen toiminta. Tuomari vihelsi pilliin ja ensimmäinen ajatus oli mikä on ensimmäinen este? No, löysin ensimmäisen esteen ja lähdin matkaan. Kaikki sujui hyvin, Monica hyppäsi ihan mahtavasti ja sain askeleetkin onnistumaan suhteellisen hyvin. Kunnes koitti seitsemäs este ja tämä loistokuski käänsi väärään suuntaan, teki kauniin kiemuran leikaten samalla uransa josta sitten ropsahti kauniit neljä virhepistettä, jonka jälkeen jatkettiin sarjalle. Oikealle esteelle. Voihan hitto, että jäi harmittamaan! Vauhti oli niin kova että sijoitus olisi ollut mahdollinen ilman sitä kiekuraa ja ilman niitä tyhmiä ratsastajan virhepisteitä. Onhan tämäkin ihan pikkujuttu, mutta voi vietävä miten voikaan jäädä harmittamaan.
Monican radan jälkeen jäin vain seurailemaan muiden ratoja, koska en tajunnut että minulla oli alle viisi minuuttia aikaa viedä Monica ja hakea Pulla seuraavaa verryttelyä varten. Juosten siis mentiin taas ja onneksi Monican kävelyttäjä lupasi ottaa ponin varusteet pois, joten pääsin nopeasti Pullan kanssa maneesille. Nyt rouva käyttäytyikin hieman paremmin kuin aamulla ja pääsin omin avuin selkään, kun hän ei kiiruhtanut eteenpäin heti kun yksi jalka oli jalustimessa ja toinen vielä penkillä.
Verryttelyssä Pulla tuntui hitaalta ja se oli todella pohkeen takana. Hypyt kuitenkin onnistuivat ainakin lopussa ihan hyvin, kun sain hevosen kunnolla eteenpäin. Ja nytpä opin sellaisenkin asian, että kuumaa hevosta ei voi ottaa kiinni, ellei sitä ensin saa liikkumaan eteenpäin. Ja minähän mielummin otan kiinni kuin potkin esteistä yli, joten eteenpäinpyrkivyys on vain plussaa, kunhan se ei mene Pulla-överiksi. Olin jo verryttelyssä aivan poikki kahdesta radasta ja eilisestä valmennuksesta, ja mietin kuinka Pulla vain kiitää kaikkien esteiden läpi... Mutta onneksi nytkään niin ei käynyt.
Radalla sitten sain jo ensimmäiseen esteeseen kunnon kolahduksen, mutta vasta jälkeenpäin sain tietää että puomi oli kuin olikin pysynyt kannattimillaan! Ensimmäisen jälkeen otin kuitenkin heti niin vahvasti kiinni (juuri toisin päin kuin eilisessä valmennuksessa oli ohjeistettu) että Pulla jäi kaarteessa hitaaksi ja otti stopin kakkoselle. Mutta ei kun uudelleen ja eteenpäin ja hienostihan se siitä ylitse pääsi. Loppurata sujuikin melko vahvasti pidättelemisen tunnelmissa, mutta yhtään puomia ei pudonnut, ja hei, muistin kääntyä seiskan jälkeen oikeaan suuntaan! :D Pulla oli kyllä todella hieno, mutta tämä kirjottaminen ei ole kivaa, kun käsivarsien ja hartioiden lihaksiin sattuu niin kovin. Ja heti maanantaina ja tiistaina olisi sitten taas lisää tunteja, saa nähdä pystynkö tekemään mitään järkevää huomenna yläkropalla.
En itse estevalmennuksesta nyt viitsi kertoa sen enempää, tämä postaus paisuisi aivan hillittömiin mittoihin sen takia. Koska sain vielä kolmannenkin luokan hypättäväksi, Täti Monica oli jäänyt ilman ratsastajaa, kun kuski oli sairastunut. Ja minähän hypin riemusta kun sain kuulla pääseväni Myrtsi-Monskin kanssa radalle. Enhän minä ole sillä hypännyt muita kuin kavaletteja, mutta mitäs pienistä, 80cm luokkaan vaan heti. Myönnän, että hiukan jännitti, mutta se oli sellaista hyvää jännitystä, eikä sellaista "apua nyt mä kuolen" mitä saattoi joskus Huiman kanssa tulla, kun esteet näyttivät kamalan suurilta. Mutta palataan Monicaan myöhemmin, ensimmäisenä oli nimittäin vuorossa Pulla ja 70cm luokka.
Pullalla virtaa riitti, joka ei sinänsä ollut mikään ihme, koska tämä hevonen jaksaisi juosta kolme tuntia putkeen pää viidentenä jalkana, kunhan eteen tupsahtaa välillä muutama este. Verryttelyssä sitä sai välillä pidellä ihan tosissaan, mutta sain pelkkiä hyviä hyppyjä esteille. Pulla on onneksi hyvälle päälle sattuessa todella varma ja sillä on helppo nähdä mihin kohtaan askel tulee. Ja lisäksi heppa osaa itsekin vähän katsoa sitä, vaikka mielellään kiitäisi tuli hännän alla ja vetäisi kaikki puomit mennessään, koska menee niin kovaa.
Rataa aloittaessa minulla oli todella hyvä fiilis. Hevonen oli kontrollissa ainakin toistaiseksi ja teki kivan teräviä hyppyjä. Rata oli 70cm luokassa mukavan lyhyt, vain 8 estettä, joten Pulla ei päässyt sen aikana mitenkään epätoivoisen vahvaksi ja vauhdikkaaksi, mitä teki lauantaina valmennuksessa. Ja tuo hevonenhan siis on aivan uskomattoman venyvä sille päälle sattuessaan, se on kuulemma mennyt normaalin hevosen neljän laukan linjan kahdella askeleella... Mutta ei siitä sen enempää, tänään rouva käyttäytyi oikein mallikkaasti. Vauhtia oli juuri sopivaksi vauhdiksi hieman liikaa, mutta eihän kaiken pidäkään mennä aina täydellisesti. Puhdas rata tuli silti ja clear round -ruusuke kiitokseksi.
Seuraavassa luokassa minulla olikin hevoset "väärin päin" koska radassa oli sarja ja Monicalla piti mennä tietysti ensin, koska se on poni. No, ei muuta kuin Pulla talliin ja Monica kävelytykseen eräälle tytölle radankävelyn ajaksi. Onneksi poni sai kävellä, koska Pullalle ei sitä onnea suotu. Koko kisapäivä oli yhtä kiirettä, kiireisten hevosten kanssa!
Monicallakin oli virtaa. Hyvin paljon. Ottaen huomioon, että luulin ettei Pullan jälkeen enää mikään hevonen voisi tuntua kuumalta, niin Täti-Monica kyllä yllätti. Poni kiikutti minua verryttelyssä ympäri maneesia samalla tavalla kuin Huima aikoinaan! Kyllä sitä sai nauraa kun poni oli ihan fiiliksissä.
Positiivisena yllätyksenä tuli myös se, että 80cm esteet eivät näyttäneet ponin selästä isoilta. Ja koska Monski on niin ihanan varma, niin ei minulle tullut minkäänlaista epäilyksen aihetta. Aivan täydellinen poni. Ja verryttelyn lopussa huomasin myös sen, että vaikka minusta tuntuu että se menee kovaa, se myös pystyy hyppäämään paremmin siitä vauhdista ja jos pidätin ennen estettä, opettaja vaan kannusti eteenpäin. Eli sääntö numero yksi: anna ponin mennä. Sen jalat kyllä nousee oikeassa kohdassa.
Radalle mennessä aivoista sammui kaikenlainen toiminta. Tuomari vihelsi pilliin ja ensimmäinen ajatus oli mikä on ensimmäinen este? No, löysin ensimmäisen esteen ja lähdin matkaan. Kaikki sujui hyvin, Monica hyppäsi ihan mahtavasti ja sain askeleetkin onnistumaan suhteellisen hyvin. Kunnes koitti seitsemäs este ja tämä loistokuski käänsi väärään suuntaan, teki kauniin kiemuran leikaten samalla uransa josta sitten ropsahti kauniit neljä virhepistettä, jonka jälkeen jatkettiin sarjalle. Oikealle esteelle. Voihan hitto, että jäi harmittamaan! Vauhti oli niin kova että sijoitus olisi ollut mahdollinen ilman sitä kiekuraa ja ilman niitä tyhmiä ratsastajan virhepisteitä. Onhan tämäkin ihan pikkujuttu, mutta voi vietävä miten voikaan jäädä harmittamaan.
Monican radan jälkeen jäin vain seurailemaan muiden ratoja, koska en tajunnut että minulla oli alle viisi minuuttia aikaa viedä Monica ja hakea Pulla seuraavaa verryttelyä varten. Juosten siis mentiin taas ja onneksi Monican kävelyttäjä lupasi ottaa ponin varusteet pois, joten pääsin nopeasti Pullan kanssa maneesille. Nyt rouva käyttäytyikin hieman paremmin kuin aamulla ja pääsin omin avuin selkään, kun hän ei kiiruhtanut eteenpäin heti kun yksi jalka oli jalustimessa ja toinen vielä penkillä.
Verryttelyssä Pulla tuntui hitaalta ja se oli todella pohkeen takana. Hypyt kuitenkin onnistuivat ainakin lopussa ihan hyvin, kun sain hevosen kunnolla eteenpäin. Ja nytpä opin sellaisenkin asian, että kuumaa hevosta ei voi ottaa kiinni, ellei sitä ensin saa liikkumaan eteenpäin. Ja minähän mielummin otan kiinni kuin potkin esteistä yli, joten eteenpäinpyrkivyys on vain plussaa, kunhan se ei mene Pulla-överiksi. Olin jo verryttelyssä aivan poikki kahdesta radasta ja eilisestä valmennuksesta, ja mietin kuinka Pulla vain kiitää kaikkien esteiden läpi... Mutta onneksi nytkään niin ei käynyt.
Radalla sitten sain jo ensimmäiseen esteeseen kunnon kolahduksen, mutta vasta jälkeenpäin sain tietää että puomi oli kuin olikin pysynyt kannattimillaan! Ensimmäisen jälkeen otin kuitenkin heti niin vahvasti kiinni (juuri toisin päin kuin eilisessä valmennuksessa oli ohjeistettu) että Pulla jäi kaarteessa hitaaksi ja otti stopin kakkoselle. Mutta ei kun uudelleen ja eteenpäin ja hienostihan se siitä ylitse pääsi. Loppurata sujuikin melko vahvasti pidättelemisen tunnelmissa, mutta yhtään puomia ei pudonnut, ja hei, muistin kääntyä seiskan jälkeen oikeaan suuntaan! :D Pulla oli kyllä todella hieno, mutta tämä kirjottaminen ei ole kivaa, kun käsivarsien ja hartioiden lihaksiin sattuu niin kovin. Ja heti maanantaina ja tiistaina olisi sitten taas lisää tunteja, saa nähdä pystynkö tekemään mitään järkevää huomenna yläkropalla.
 |
| Se kovan onnen kakkonen. Mutta tästä kiellosta en ottanut niin paljon itseeni kuin siitä radan unohduksesta, olen kai tottunut kieltoihin jo niin että pystyn painamaan ne taka-alalle... :D |
Ylemmässä videossa on molemmat radat Pullan kanssa peräkkäin, alemmassa Monican 80cm rata, joten kaikki ei mene ihan kronologisessa järjestyksessä, koska en halunnut laittaa kaikkia videoita pötköön enkä tehdä kolmea eri videoa.
Ja huom huom ! Monican videossa on virhe, luokka II oli 80cm eikä 70cm.
 |
| Hieno clear round -rata 70cm luokasta, ihan kuin edellisissä kisoissa Kallen kanssa. <3 |
xoxo
