Riimu+ohjat = onnellinen hevonen

Vaiko onnellinen ratsastaja?
Kuvat © Nea

Blogimaailmassa ja varmaan muuallakin hevosmaailmassa on ilman varusteita ratsastus nyt IN. Kaikki haluavat kokeilla ilman satulaa/suitsia ratsastusta, kaulanaruilua ja kokonaan varusteitta menoa. Onhan se toki mieletön fiilis kun saat hevosen menemään pelkällä paino- ja pohjeavuilla samalla tavalla kuin varusteilla. 

Pakkohan minunkin on sitä kokeilla, mutta aloitamme Lotan kanssa ihan rauhallisesti ensin pelkällä riimu+ohjat-systeemillä - tietysti myös ilman satulaa - josta sitten mahdollisesti pääsemme joskus liikkumaan jopa kokonaan ilman varusteita.
Ensimmäinen kerta muutama viikko sitten ei mennyt ihan putkeen. Lotalla oli kovasti energiaa enkä saanut sitä oikein ohjattua ja pienillekin taivuksille sai sanoa hyvästit. Mutta siitä pettyneenä, mutta entistäkin päättäväisempänä sain puhtia yrittää vielä enemmän. 

Tänään (tai oikeastaan eilen, kellohan on jo yli puolenyön) kokeilin uudestaan ja kokeilu sattui sikäli sopivaan saumaan, että Lotalla oli käynyt raspaaja tutkimassa miksei mamma syö kunnolla, enkä olisi muutenkaan voinut mennä kovin rankkaa koulutreeniä. Laitoin siis riimun päähän ja ohjat siihen kiinni. Tällä kertaa otin itselleni myös kannukset, jos vaikka hevonen kääntyisi paremmin hieman vahvemmalla pohjeavulla. Ikävä kyllä ei käynyt niin onnistuneesti, että olisimme itse ratsastuksesta saaneet kuvia, mutta ratsastuksen jälkeisiä poseja kyllä löytyy.

Lotta tuntui vähän laiskalta alkuun, mutta voin laittaa syyksi kuuman ja aurinkoisen kesäpäivän. Ravi oli heti puhdasta ja hyvää, vaikka mamma siirtyilikin käyntiin pari kertaa ihan omia aikojaan. Ravi oli temmokasta ja ylöspäin suuntautuvaa ja siinä oli mukava istua. Lotta oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ratsastaa ja vain ne taipumiset tuottivat jälleen ongelmia. Ohjaus ei ollut ihan niin hukassa kuin viimeksi, ehkä kannuksista olikin apua. 

Oli muuten rento hevonen! En ole ikinä saanut Lottaa noin rennoksi ratsastuksen aikana: se laski pään ja kaulan alas ja ravasi tyytyväisenä ja rentona läpi suunnanvaihdosten ja yli puomin - vaikkakin puomin jälkeen hiukan pidensi askelta. Kanssaratsastajatkin sanoivat, että näyttääpäs se rennolta. Rentous saattoi olla myös osana pientä laiskuutta, koska ravia sai pitää yllä alkutunnista ihan kunnolla. Mutta Lotta oli niin täydellinen <3

Arastelin hiukan laukkaa, koska viimeksi Lotta oli kiihdytellyt kamalasti ja riimun kanssa se oli kovin vaikea saada rauhalliseksi. Onneksi mamman laukka on tasaista ja mukavaa istua.

Nyt laukka kuitenkin pysyi mukavan tasaisessa rytmissä ja se hevonen oli aivan yhtä rento kuin ravissakin. En tajua. Miten se voi mennä noin hienosti? No, ne on ne kuolaimet. Kai hevonen järjellä ajateltuna onkin paljon rennompi, kun ei ole rautaa suussa joka venyttelee ja vanuttelee suupieliä. Pelkällä riimulla hevosella varmaan on "vapaampi" olo, eikä sitä voi vahingossakaan pakottaa ohjalla muotoon (sorrun tähän ehkä noin kerran tunnin aikana, jos ei millään suju...).

Laukassa Lotta jopa hieman venytti alaspäin ja hiukan haki kaulalle pituutta. Toki se oli hieman etupainoinen, mutta en viitsinyt ruveta häiritsemään, kun toinen tuntui niin nauttivan vapaasta tunteesta. Annoin sen vähän lisätäkin laukkaa ja sama fiilis säilyi loppuun asti. Toki siirtyminen ravin kautta käyntiin on aina yhtä kamalan pomputtava ja vaikea, mutta ehkä sitäkin pystyn parantamaan. Näin hyvistä treeneistä voi olla suunta vain ja ainoastaan samaa rataa, mutta entistä paremmin!

Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, näpyttelin postauksen kännykällä...

Oletteko te ratsastaneet ilman varusteita, tai riimulla?

Miten hevosenne ovat reagoineet siihen?

xoxo

Kuvaajana ratsastustunnilla

Nyt kun sadetta ei ole tullut pariin päivään ja kenttä on kuivunut, pääsi sinne taas ratsastamaan kivassa aurinkoisessa säässä. Tänään tallilla ollessa sain aikaiseksi kuvata ensin hiukan estetuntia ja sen jälkeen koulutuntia. Estetunti oli jo lopussa ja aikaa oli joku vartti kun tallille ehdin, joten sieltä sain vain muutamat näpsyt Neasta ja parista muusta mutta en ole varma saaako niitä tänne laittaa joten en laita.

Nea meni Huimiksella ja meno näytti tosi hyvältä! Tässä lähiaikoina olen vähän seuraillut sen menoa ja näyttää ihan että se on saanut hyppyintoa taas päälle isoillakin esteillä. 70-80 pikkurata meni todella hyvin.

On se niin kaunis :D

Kun estetunti oli ohi, haimme Amigon tarhasta koska tänään oli viimeinen päivä kun ratsastin sitä ja päätin mennä sen jo päivällä kun aurinko paistoi ja valossa sai hyviä kuvia. Amigon ratsasteluista julkaisen postausta huomenna koska yritän ruveta pitämään 1postaus/päivä-rajan, ettei yhtenä päivänä tule kolmea ja sitten seuraavina viitenä päivänä ei tule mitään.

Kun Amigo oli haettu, oli Pulun vuoro koska Nea meni sillä koulutunnin.

Neiti olikin tänään aika menossa ja alkutunnista näytti tosi vahvalta. Nea itse ei kuulemma tykkää Pulusta ollenkaan, joka on mun mielestä täysin epäymmärrettävää (<- onko tuo edes sana?) joten nyt molemmilla on suosikkisuokit joista toinen ei pidä.

Oli taas sen verran myrtsi ilme ettei viitsi tänne julkaista... voisi tulla kuvauskielto! :---D

En kyllä ymmärrä miksei Nea tuosta Pulusesta tykkää koska tunti näytti menevän tosi hyvin, vaikkakin heppaa sai kuulemma koko ajan vain pidättää. Ravissa tuli tosi kivan näköisiä pätkiä ja laukka näytti myös hyvältä. 

 ♥

xoxo

Varsinainen sekametelisoppa & ihana Pulu!

Nyt kun taas vaivauduin bloggerin avaamaan, päätin väsätä torstaistakin  hieman postauksen tynkää. Ja kyllä - tynkää juuri siksi että en tiedä oikein missä järjestyksessä asiat pitäisi kertoa että niissä olisi järkeä, joten tästä tuleekin varmaan aikamoinen sotku.

Kävin torstaina ratsastamassa taas Pulun itsenäisesti ja Lotan kanssa käveltiin ympäri tallipihaa, kun maneesissa oli valmennuksia eikä muutenkaan ollut oikein motivaatiota lähteä kentälle vääntämään koulua. Kylmäkin oli, joten helpompi oli vain kävellä ympäriinsä leppoisasti.

Syksyä tulloo... Omalta kohdalta on mennyt "syksyn upea ruska" ohitse jo kahtena vuonna, joten nyt suunnittelin panostavani tähän vuoteen ja ikuistavani kaikki hienoimmat ruskat. Voi olla että se jää jälleen kerran vain suunnitteluksi.

Pulunen oli laitumella Taunon kanssa ja meni varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin sain sen sieltä ulos, koska pelkäsin että Tauno karkaa. Sain kuin sainkin hepan lopulta laitumelta pois ilman ei-toivottuja nuoria miehiä.

Voi että se on suloinen, en kestä! 

Ratsastuksesta ei kuvia ole koska toimin itse kameramiehenä, mutta eipä se oikeastaan haittaakaan. Alkuun vain yritin saada neitiä taipumaan suuntaan ja toiseen ja vähän yritin rauhoitella. No, oikeastaan yritin rauhoitella sitä koko tunnin. Hetkittäin tuli todella superhyviä pätkiä, mutta ne menivät ja tulivat äkkiä, enkä saanut oikein kunnon otetta hevoseen.
Pulu on vähän sellainen juna joka koko ajan mielellään vähän kiihdyttää ja pidentää askelta ja itse jään helposti vain roikkumaan ja toivomaan että heppa hidastaa. Nyt yritin panostaa siihen erityisesti ja huomauttelin itselleni koko ajan, että ota ja päästä, ota ja päästä. Tein ympyrällä neljässä kohtaa melkein käyntiin siirtymän, mutta ei se oikein auttanut. Itselleni lohdutukseksi sanoin, että onhan se kai ihan ymmärrettävää, että vielä neljännelläkään kerralla hevosen selässä ei ehkä ihan vielä ole kaikki piuhat käsissä. Harmitti se silti kovasti kun ei itse osannut.

Laukkasin jo alussa molempiin suuntiin hiukan, toiveikkaana että niin hevonen tulee hiukan pehmeämmäksi. Siitä en tiedä onnistuiko tavoite, itse huomasin varsinaisen pehmeyden vasta lopussa. Keventelin molempiin suuntiin ja yritin vain saada hevosta rauhalliseksi ja hitaaksi. Vasemmalle onnistui hiukan paremmin kuin oikealle ja pian otinkin vielä loppulaukat ja rennot loppuravit.

Laukassa yritin saada Pulua mahdollisimman lyhyeksi, se osaa lyhentää todella hyvin ja sain sen kerran pari todella hyvään lyhyeen laukkaan, mutta sitten paketti taas hiukan luisui käsistä. Loppuraveissa tein taas melkein käyntiin siirtymiä, mutta ei niistä oikein apua ollut. Heppa oli edelleen innoissaan menossa ja varsinkin oikeaan puski sisäpohkeen läpi ja oikoi ihan kunnolla. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa hitaammaksi ja mukavan rennoksi. Neiti venyttelikin jopa alaspäin välillä!

Olin erittäin tyytyväinen, koska hyviä pätkiä oli tullut mukavasti ja loppua kohden aloin saada pikkuisen tuntumaa. Eniten ärsytti vain oma osaamattomuus ja tiedottomuus: kun hevonen yhtäkkiä puree kuolaimeen ja kääntää pään sivuttain vasemmalle, pitäisikö pidättää vai antaa ohjaa? Kummasta ohjasta pitäisi apu antaa? Vai pitäisikö vain antaa pohjetta ja vaatia eteenpäin ja keskittymään? Mitä pitäisi tehdä jos hevonen vain juoksee alta pois, mutta ei tule edes siirtymistä tai melkein siirtymistä yhtään rauhallisemmaksi tai paremmaksi?
Kun noihin kysymyksiin saan vastauksen, tulee ratsastus (toivon mukaan) sujumaan vielä paremmin.

Kun Pulu oli ratsastettu, harjattu, puettu avaruuspukuun (tällä kertaa sain sen jo toisella kerralla oikein, viimeksi yritin kolmesti..) ja viety takaisin laitumelle, oli hetken aikaa hengähtää. Kuvasin pikkuisen Antero-kissaa, mutta kameran hitaan laukaisijan takia kuvat eivät kovin kummoisia ole, kun ainoastaan paikoillaan olevaa kissaa pystyi kuvaamaan, jos ei halua kuvasta valkoista sekasotkua. 

:D

Joo että sellaista sotkua. Pahoittelut vielä tästä suunnittelemattomasta postaustauosta joka tähän väliin tuli. Ei vain ollut oikein kirjoitettavaa ja sitten en jaksanut, vaikka nuo kaksi edellistä hyvän postauksen aihettakin olisi ollut. Mutta ehkä tämä tästä vielä herää jälleen horroksestaan. Talviunille en aio! ;)

xoxo