Uutta väriä perheeseen

Sunnuntaina, 22.1. ilmestyi uusi väripilkku tähän taloon. Cockerspanielipoika Bono, mustavalkoinen vauhtiveikko. Kova jätkä, häntä ei häirinnyt edes vanhempi, hieman ärhäkkä koirakaveri joka murisi portin takana. Aivan hurmaavan tomera pikkukaveri. Ja tietysti nyt heti pitää hänet esitellä monien kuvien kera.

Tänään koulun jälkeen Bonsku pääsi pihalle asennetta täynnä olevassa villapaidassa ja minä tietysti seurasin kameran kanssa. 

Ja on se suloinen, voi että!

Palkkausta...

Bono the Vauhtiveikko! :D

xoxo

Joulukalenteri: Luontokuvaaja Lotta

LUUKKU 16. Luontokuvaaja Lotta

Pieni suuri luontokuvaaja sisälläni heräsi tämän vuoden aikana ja varsinkin syksyllä näytti parhaat puolensa. Kuvailin koko ajan kaikkea mahdollista mitä löysin ja eräällä kuvauskerralla halusin ihan pois oman kävelymätkan päästä. Lähdimme koirien (ja kuskin) kanssa ajelulle Perniön leirikeskus Reilaan katselemaan maisemia ja kuvaamaan. 

Pimeys tuli melko pian, mutta se sai meren ja taivaan näyttämään entistä kauniimmilta. Kaunis Suomen luonto, silloin vielä toimiva kamera ja kaksi karvaista mallia. Voiko parempaa olla?

xoxo

Joulukalenteri: Tonttukoiria

LUUKKU 9. Tonttukoiria

Kaksi tonttulakkia ostettuani niitä oli pakko kokeilla hieman koirillekin. Mutta koska koirani inhosivat moista karvalakkia ja silmillä roikkuvaa tupsua (Edu meinasi syödä sen kolme kertaa) luovutin jo muutaman kuvan jälkeen, ettei tonttulakit kärsi kauheita vaurioita.

Edun ilmeestä päätellen hän kärsi kuvauksistani niin paljon!

Pidän nämä joulukalenterin postaukset joihin en keksi mitään taas lyhyinä ja ytimekkäinä, ettei tule huonoa väkisin puserrettua tekstiä. Älkää siis ihmetelkö jos joinakin päivinä tulee pelkkiä kuvia, joskus taas enemmänkin tekstiä.

xoxo

Karvakorva lumihangessa

Koirakuvia vaihteeksi, tänään sattui olemaan vain kolmisen astetta pakkasta joten tämäkin aivasteleva vilukissa uskaltautui ulos. No, pakkohan siinä oli kun olin yksin kotona ja koirat kaipaa aamulenkkiä. Kovasti näyttää flunssa tekevän tuloaan, olen aivastellut tänään niin monta kertaa ettei riitä sormet eikä varpaat laskemaan ja äänikin on nuhainen... Pahus!

Mutta joo, kävin koirien kanssa kävelyllä aamulla yhdeksän jälkeen ja kun ilma ei ollutkaan niin kylmä kun luulin, jäin lenkin jälkeen vielä pihalle kamera kourassa. Karo istui koko ajan vain oven edessä näyttäen erittäin hapanta naamaa, että eikö edes lenkin jälkeen pääse sisälle kun varpailla on vilu, mutta Edu sentään innostui vähän olemaan oikein edukseen kuvissa. ;)

On se lumi niin mukavaa!

Ahterin päällä ja kyljissä kauheat irtoavat karvatupot... Hölmö koira irrottaa karvansa aina näin myöhäissyksyllä/talvella ja on jouluun mennessä ihan ohkaisessa karvassa ja alkaa vasta sitten kasvattamaan talviturkkia.  

Omg, pallo! 

Jäistä koripalloa näytti olevan vaikea purra... vaikka yritystä ei kyllä puuttunut.

  

Eteenpäin vaikka ryömien...

Koira hei, missä on sun toinen etujalka?

Vauhti päällä :D

*sukellus*

On se nätti elukka <3

Ps. Kohta tulloo uutta ulkoasua kunhan saa vähän talvisempia ja lumisempia heppakuvia!



xoxo