Ravimammat elementissään

Pahoittelut jälleen syntyneestä postaustauosta, olen itsekin hyvin pettynyt kesäloman postaussuorituksiin. Yhdeksän postausta kesäloman aikana on melko säälittävä suoritus jos vertaa viime vuoteen, kun kirjoitin hiukan yli kahden kuukauden aikana yhteensä kolmekymmentäneljä kuvien täyteistä postausta ja kesäkuussa tein postausennätykseni: 19 postausta kuussa. Okei, sillon minulla ei ollut toista blogia ja kirjoitin tänne viisi ei-hevosiin liittyvää tekstiä, mutta silti. En lupaa mitään, että postausmäärä paranisi kun tunnit alkavat, koska blogimotivaatio on tällä hetkellä tämän blogin puolella hyvin alhaalla. Saa nähdä mitä käy.

Asiaan siis, Viime viikon sunnuntaina oli Perniössä jälleen Kankkonummen ravi- ja kiitolaukkakilpailut. Olin katsomassa viime vuonna ja kirjoitin siitä postauksen. Tällä kertaa menin auttamaan ponin talutuksessa ja siitä kertyi ihan mukavasti palkkaa. Mutta huono puoli siinä oli se, että unohdin kameran kotiin enkä saanut kuvan kuvaa. Ei siis postausta Kankkonummen raveista.

Mutta ravien takia minulle tuli taas hassu innostus raviurheilusta ja jotenkin se kiinnostaa minua ihan kamalasti. Haluaisin niin tutustua siihen enemmän ja päästä kokeilemaan kärryillä ajamista ja muuta, mutta en tiedä yhtään olisiko tässä lähiseuduilla jotain mahdollisuutta. Pidetäänkö ravihevosille edes samankaltaisia "ravitalleja" kuin ratsupuolella, että aloittelijat voisi käydä opettelemassa ravijuttuja?

Raveista saimme Sagan kanssa hyvän idean ja lähdimme heti seuraavana päivänä Lotan ja Samban - ravimammojen - kanssa raviradalle ja saimme jopa kameramiehen mukaan. En ole koskaan ennen käynyt raviradalla hevosen kanssa ja odotin sitä hieman jännityksellä. Matka sujui mukavan leppoisasti ja vastaan ei tullut kuin yksi auto. Ainoa the thing matkassa joko raviradalle tai maastoesteille, on aina Kemiöntien ylitys, koska autot menevät siinä todella kovaa varsinkin kesällä ja matka, mistä tulevia autoja näkee, on melko lyhyt. Ylitimme tien kuitenkin sujuvasti ja edes kovista äänistä jännittyvä Lotta ei saanut suurempaa sätkyä, vaikka ohi ajoi rekkoja.

Raviradalla huomasimme, että siellä oli muutama muukin, joku oli tulossa hiitille hevostensa kanssa. Rata on kuitenkin sen verran pitkä, emmekä me aikoneet viipyä kamalan kauaa, joten emme olleet häiriöksi. Lotta vain sai ihme hepulin, kun näki vieraita hevosia. 

Kävelimme alkuun pari kierrosta odottaessamme kuvaajaa ja samalla esittelimme hevosille ravirataa. Samballe paikkahan on varmasti ihan tuttu, mutta Lotta oli hieman hämmästyneen oloinen, että mikähän paikka tämä nyt on. Ravissa se sitten innostui kovasti ja varsinkin aina kun ne kaksi hiittaajaa ajoivat ohitsemme. 

Ravasimme pari kierrosta ensin hiukan rauhallisemmin ja sen jälkeen pari kierrosta sitä reippaampaa tahtia. Samba ainakin innostui aina maalisuoralla ihan kamalasti ja Lotaltakin löytyi se isompi vaihde. Kyllä mentiin välillä kovaa! Viimeisellä kierroksella otin Lotalla sitten laukkaa, koska ravi tuntui välillä niin huteralta. Laukassa rouva saikin tehdä hieman enemmän töitä, että pysyisi Samban perässä. 

Laukkojen (no Samba kyllä vain ravasi) jälkeen hengähdettiin hiukan, käveltiin puoli kierrosta ja lähdettiin kävelemään kotiin päin. Kemiöntien ylitys sujui taas hyvin ja vaikka hepat olivat varmasti jo hieman väsyneitä, ne halusivat ravata sen tietyn suoran, jolla ei ikinä mennä muuta kuin laukkaa tai ravia. Menimme siis rentoa hölkkää ja olihan se hyvä ottaa hiukan loppuraveja. Suoran jälkeen käveltiin takaisin tallille ja hepat pääsivät pesulle.

Kaikin puolin oli tosi hauska reissu ja haluan todellakin mennä uudestaan raviradalle! Oli ihana 

nähdä kun Lotta oli ihan innoissaan päästessään juoksemaan kovaa pitkästä aikaa. En tiedä milloin se viimeksi 

on raviradalla ollut.

xoxo

Ilman sen suurempaa suunnitelmaa...

Ajattelinpa kirjoittaa postauksen. En tiedä vielä mistä, mutta kaipa se aihe kirjoittelemisen edetessä syntyy. Voisin vaikka löpistä Lotan ratsastuksista, kun nyt on vielä Lotan irtojuoksutuksistakin kuvia jäljellä niin ei jää kuvamateriaalikaan köyhäksi. Olin itseasiassa unohtanut kuvat, kunnes luin juoksutuspostauksen uudestaan ja muistin, että niitähän on enemmänkin.

Tein sen vihdoin! Ratsastin Lotalla kokonaan ilman varusteita! Olin yksin kentällä kuumana päivänä, tallilla ei ollut muita ja Lotalla oli vain riimu+naru-systeemi. Mamma oli ihan hyvä ratsastaa ja totteli istunta-apuja älyttömän hyvin, kunhan sen sai rauhalliseksi. En jaksanut panostaa ratsastukseen kuumalla ilmalla sen enempää, joten päätinpä heittää sen sitten kokonaan pelleilyksi.

Heitin riimun ja narun aidalle ja istuskelin hetken paikallani selässä miettien että mitäs nyt. Lotta hamusi ruohoa portin alta ja tuntui kovin oudolta, kun ei ollut mitään mistä pitää kiinni. :D Pohkeilla sain mamman sitten eteenpäin ja käyntiin. Eihän mulla ollut siihen mitään sanottavaa, että mihin suuntaan me mennään, mutta kunhan heppa käveli eteenpäin. Lopulta ajauduimme toisen päädyn portille syömään lisää ruohoa. Lotta päätyi - itse jätin ruohonsyönnin välistä.

Kokeilin sitten ravia ja siitähän se innostui. Ei ollut "kuskilla" mitään sanavaltaa mennäänkö täysillä vai ei - ja mehän mentiin. Oli aikamoinen työ pysyä kyydissä, kun on tottunut pitämään käsiä siinä tietyssä kohdassa niin, että tasapaino on kehittynyt siihen asentoon mahdollisimman hyväksi. Nyt kun käsiä piti sivuilla, tasapainoa piti ihan hakemalla hakea. Jossain vaiheessa Lotta ilmeisesti kyllästyi kiitämiseen ja ravasi hiukan rauhallisempaan tahtiin. Mutta sitten päädyttiin taas syömään ruohoa aidan alta...

Koska aioin olla rohkea, kokeilin myös laukkaa ilman varusteita ja se vasta hauskaa oli. Lotta ei laukannut hirveän kovaa, pelkäsin vain että se tipahtaa valtamerilaivan kokoiseen raviin kesken laukka-askeleen niin kuin yleensä ja siinä vaiheessa ei ole minun tippuminen kaukana. Mutta mamma laukkasi hienosti. Hän päätti suunnan, minä päätin vauhdin. Ainoa vaihtoehto vauhdissa oli eteenpäin, en tiedä miten pohkeilla hidastetaan... joten en sitten painostanut häntä menemään turhan kovaa.

Sain Lotan lopulta jopa raviin - ja jopa melko helposti istuttavaan raviin - pelkällä istunnalla ja hooouuu-äänillä. Ravailtiin loppuraveja joku viisi minuuttia, kunnes hän siirtyi aivan omasta päätöksestä käyntiin. Päätin, että jos hevonen itse haluaa kävellä loppuajan niin kävellään sitten. Olen muutenkin ratsastanut aikalailla hevosen ehdoilla. Jos menemme maastossa ja Lotta haluaa laukata täysillä, se on sen oma päätös. Kyllä se itse sitten huomaa että se olikin aika rankkaa. Tai jos kentällä Lotta ei suostu rauhoittumaan, niin ravataan sitten pitkänä ja kovaa, pikkuhiljaa se siitä rauhoittuu.

"Voidaanko mennä jo?"

Kokeilin toisella kerralla taas joustochamboneja ja niillä ratsastus oli aivan älyttömän ihanaa. Päivä ei ollut liian kuuma ja itse jaksoin kerrankin kunnolla panostaa. Lotta pysyi niin rauhallisena ja hyvin avuilla, että sain keskittyä enemmänkin sen eteenpäinpyrkivyyteen ja itseeni. Sain tehtyä pari kivaa laukanvaihtoa Lotan tyyliin. En ole oikein varma miten se laukan vaihtaa - ei ainakaan puhtaasti laukka-askeleen kautta - mutta yllättävän ketterästi ja nopeasti.

Toinen hieno ratsastus oli tällä viikolla, kun lähdin tallille myöhään ja lopetin ratsastuksen vasta kymmenen aikoihin. Oli hienoa maastoilla laskevassa auringossa ja lopulta päädyimme satulan kanssa kentälle työskentelemään. Aluksi Lotta vain juoksi alta pois, mutta ihan yhtäkkiä se taas veti jonkun työskentelymoodin päälle - tai sitten tein itse jotain oikein - koska sain pitää todella kevyen käden ja työstää pelkällä istunnalla, niin hevonen pysyi todella rauhallisessa ravissa ja kauniissa muodossa. Ja jopa laukassa. Ihme hevonen kun tuolla lailla muuttaa mieltään!

Ei mulla oikeestaan sen enempää asiaa ollut. Kyllähän tuota tekstiä taas tuli ja oli todella mukava kirjoittaa. 

Mutta aihepulaa poden jälleen kerran. Saa heitellä postausideoita tai jotain.

xoxo

Salo Horse Show 2017 - Six Bar

Tosiaan, viime viikolla starttasi jokavuotinen Salo Horse Show ja sen kilpailut. Itse olin vannonut, että otan vähintään yhtä paljon kuvia kuin viime vuonna - eli noin 1500 - mutta jostain syystä kuvien loppumäärä oli yhteensä 30... No, syy löytyikin erittäin läheltä, eli ihan kuvaajasta itsestään. Eli minusta. 

Saavuin viisipäiväisiin kilpailuihin ensimmäistä ja ainoaa kertaa vasta lauantaina päivällä, kun menossa oli LähiTapiola Future Challenge 140cm ensimmäinen osa. Jäimme kaverini kanssa katselemaan kentän sivulle, koska katsomot olivat tietysti jo siihen aikaan päivästä ihan täynnä. Kun tuli tauko, menimme varaamaan paikat, mutta päätykatsomosta oli aivan surkeat kuvakulmat kaikille esteille ja kaikki esteet olivat kameralleni liian kaukana. 

1. | Kuvat eivät ole (hyvällä) laadulla pilattuja, heh...

2.

3.

Luokan jälkeen lähdimme syömään Plazaan, koska Subway kuulosti paremmalta kuin expo-alueen ja/tai VIP-alueen hodarit, makkaraperunat, lihapiirakat, yms. Eikä todellakaan kaduttanut lähteä syömään kunnon ruokaa, subi on aina yhtä hyvää. 

Olin varannut käteistä mukaan aika paljon, koska aioin tehdä expo-alueelta hyviä löytöjä. En sitten tiedä onko alue köyhtynyt merkittävästi, vai olenko itse kasvanut "haluan tuon, tuon, ja tuon, tarvitsen ainakin näitä tuotteita ja varmasti tarvitsen joskus vielä mahdollisesti tätä!" -vaiheesta ohitse. En löytänyt sitten mitään. Tai tietysti ihailin hienoja pinkkejä ja punaisia satulahuopia, korvahuppuja, karvabootseja ja otsapantoja, mutta mitäs minä niillä tekisin. Hieman kyllä kateellisena katselin vierestä, kuinka hevoselliset ystäväni tutkivat erilaisia shampoita ja muita tarvikkeita. Mutta hevoseton on rahahuoleton... kai.

Lopulta päädyin ostamaan viisi kappaletta metrilakuja, joita mutustelin puolentoista tunnin tauollamme, kun odottelimme Six Barin alkua. Six Barin takiahan minä tulinkin koko tapahtumaan. Kuvittelin vain, että olisin ehtinyt kuvaamaan muitakin luokkia edes hieman. Yllä olevat kolme kuvaa ovat koko saaliini "muista luokista", loput olevat kuvat Six Barista. 

4.

5.

6.

7.

8.

Six Bar alkoi aina yhtä tyylikkäästi showmusiikilla höystettynä ja aloituskorkeutena oli tänä vuonna 140cm. Ihastuin samantien ensimmäisen ratsastajan valkoiseen hevoseen, joka näytti niin ihanan iloiselta koko ajan!

Koska kuuden esteen sarja on melko pitkä, ensimmäisistä esteistä tuli tietysti aina ihan huonoja kuvia. Mutta aina yritin räiskiä sarjakuvaa ensimmäisistä esteistä asti, joten kamera aina heitti tarkennuksen pois viimeisistä esteistä. Jossain puolivälissä tajusin olla hieman rauhallisempi ja keskittyä enemmän kolmeen viimeiseen esteeseen, joista tulikin sitten "ihan okei" -kuvia. En ole tyytyväineen nykyiseen kuvaustaitooni, olen jotenkin ruosteessa!

Kun viimeinen pysty alkoi olla siinä 160cm korkeudella, sarjaa lyhennettiin kahdella esteellä niin, että jäljelle jäi loppuosan neljä pystyä. En ole ennen kuullutkaan, että Six Baria olisi lyhennetty, mutta enpä ole  näitä nähnytkään ihan kovin montaa. Ja onhan se varmasti hevosillekin paljon säästävämpää, jos sarja ei ole ihan niin pitkä.

Tänä vuonna ei päästy ihan viime vuoden lukemiin (180cm) vaan voittaja pääsi 170cm korkeuteen asti. Ja voittaja oli suosikkihevoseni! ;) Tämän vuoden Six Bar oli mielestäni hieman laimea, varsinkin viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna oli enemmän osallistujia ja varsinkin se voittajan mieletön veto, kun 14-vuotias tyttö vei kaikki ihan tuosta vaan hyppäämällä 180 senttiä... 

9.

10.

11.

12.

13.

Kaikki (huikeat 30) kuvat voitte käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Oletteko te olleet katsomassa Salo Horse Showta?

Löytyikö suosikkikuvia?

xoxo

Vapaa kuin tuuli

Vihreä niitty, vapaana laukkaava hevonen

Kesän aurinko kiiltää karvassa

Kaviot tömisevät nurmessa

Villinä ja vapaana onnensa huipulla

Meiltä puuttui vain ruohoniitty. 

Päädyin irtojuoksuttamaan Lottaa viime maanantaina, koska ratsastamisesta ei tullut rouvan suunnattoman energiamäärän takia mitään. Olin juuri ratsastanut Samban ja olin jo hieman uupunut ja nälkäinen, kun puin Lotalle riimun ja ohjat mennäkseni taas vain riimulla. Aavistelin pahinta jo alkukäynneissä, kun Lotta käveli pikavauhtia hyvinkin energisen oloisena ympäri kenttää, eikä keskittynyt apuihini.

Ravissa en pystynyt istumaan lähes ollenkaan, koska mammalla oli niin kova kiire eteenpäin. Kuolaimettomuus ei ainakaan auttanut asiaan, kun en saanut sitä ollenkaan kiinni. Yritin jonkun kymmenisen minuuttia ravailla, mutta loppujen lopuksi päätin sulkea portit ja vapauttaa mamman purkamaan energiaansa ilman ratsastajaa. 

Alkuun Lotta lähti ihan innoissaan juoksemaan. Se oikein loikkasi eteenpäin vapauden koittaessa ja laukkasi kentän ympäri kerran, kunnes jumiutui hetkeksi yhteen kulmaan seisoskelemaan. Kuitenkin kun hiukan maiskutti, mamma lähti heti liikkeelle. Näköjään se tietää, että kentällä vapaana ollessa kuuluu juosta.

Annoin Lotan juosta jonkun viitisentoista minuuttia, kunnes otin sen kiinni ja käveltiin loppukäyntejä. Kävelyjen jälkeen päästin sen vielä hetkeksi vihreälle ja yritin kuvata, mutta Lotta ei ole laitumella kovin kuvauksellinen. Se ei laidunna kesäisin kuin satunnaisesti jos joku sen sinne ratsastuksen jälkeen vie, joten niistä hetkistä hän sitten nauttii täysillä syöden, eikä kuluta rajallista aikaa turhanpäiväiseen hyppimiseen tai juoksenteluun. :D

Ei taida ikä painaa tämän vauhtihirmun takapäätä! :') Aikamoisia loikkia se veteli välillä.

Tässä ei tosiaankaan ollut kaikkia kuvia, joten näitä nähdään vielä lisää... :)

xoxo

Uutta tuttavuutta

Paras fiilis ikinä, syntyy hyvän ratsastuksen jälkeen. Kun kaikki sujuu ja on niin helppoa, että tekee vain mieli hymyillä kuin heikkopäinen. Tällaisella hevosella ratsastus saa itsetunnon nousemaan kohisten ja se jos joku on hyvä asia. 

Tässä on Samba, kaverini hevonen - ja oikea hyvän mielen ratsu.

Kuvat ©Nea

Olen ratsastanut Samballa nyt kaksi kertaa ja tamma on maailman yritteliäin ja positiivisin hevonen. Se jaksaa aina yrittää parhaansa, eikä näytä keskisormea jos pitäisi tehdä jotain mitä hän ei vielä osaa. Samballa on ravitausta ja sitä on nyt koulutettu ratsuksi muutaman vuoden ajan (2-3?). 

Koska laukka on ainoa askellaji joka on vielä hitusen hukassa, en ole sitä vielä kokeillut, vaan työskentelen käynnissä ja ravissa. Ja ravissa Samba onkin aivan ihana: pehmeät ja joustavat askeleet, oma moottori ja jotenkin ravissa hevonen on niin helppo ratsastaa. Se ei yritä juosta alta, se ei paina kuolaimelle, eikä kompuroi kootessa, kuten jotkut ravitaustan omaavat. Kaiken kaikkiaan tästä hevosesta tulee vielä aivan loistava paketti!

Tänään sain tallilla ollessani soiton, että voisinko liikuttaa Samban. Koska ensimmäisestä kokeilusta oli jäänyt niin mahtava fiilis, suostuin tottakai empimättä. Hain siis neidin laitumelta ja heitin varusteet ylle. Aiemmin olin ratsastanut maneesissa, koska ilma ei ollut niin suotuisa kenttätyöskentelyyn - kaatosade ja kamala tuuli - mutta nyt auringon paistaessa oli mukavaa tulla kentälle. Ja sattui niin sopivasti, että kuvaajakin oli paikalla!

Samba vaikutti hyväntuuliselta ja aloitin työskentelyn löysällä ohjalla käynnissä. Yritin saada hevosen vähän venyttämään ja sehän venytti. Nyt ratsastin eri satulalla kuin viimeksi ja hevosen liikkeet tuntuivat hieman vapaammilta, joten toinen satula on varmaan hieman ahtaampi. Käyntien jälkeen ravailin kevyttä ravia rennosti ympäri kenttää. Tein pari kahdeksikkoa ja ympyrää ja heppa tuntui molempiin suuntiin mukavan tasaiselta ja hyvältä.

Istuin jossain välissä harjoitusraviin ja jäin työskentelemään toiseen päätyyn ympyröille ja neliön muotoiselle uralle. Kokeilin tehdä pari lisäystä, mutta Samba ei oikein pysynyt tasapainossa ja valahti hieman etupainoikseksi nousten pois muodostaan. Jätin lisäykset pois ja kokeilin sitten kokoamisia, kun vauhtiakin oli lisäyksien myötä tullut hieman enemmän kuin oli tarpeen. Kokoamiset onnistuivatkin paremmin. Hevonen pysyi avuilla ja muodossaan ja ravia sai koottua ihan kivasti.

Kun jonkin aikaa olin hinkannut ympyröillä ja kahdeksikoilla, päätin että tämä hevonen on jo esittänyt kaiken mitä halusin ja sille oli aika päästä takaisin laitumelle. Olin ratsastanut alkukäynnit & verryttelyt mukaanlukien tuossa vaiheessa noin kolmekymmentäviisi minuuttia. Ravasin sen jälkeen rennommin noin viitisen minuuttia ja Nea yritti ottaa videopätkää josta näkisin itsekin ratsastustani. Kotona sitten selvisi, että surkea kamerani ei ollut tarkentanut videon aikana ollenkaan, joten sitä ei YouTuben tai blogin suuntaan sitten saatu. :/ 

Jalka on karannut aika eteen... tämän kuvan jälkeen Nea onneksi huomautti, että JALKA!

Kyllä oli taas mukava ratsastus. Hevonen yritti parhaansa ja sitä oli ilo ratsastaa. Ja Samba on nin suloinen, kun se ei ymmärrä jotain sille antamaani apua - yritin jossain välissä ihan vain taivuttaa hieman enemmän ja jalkani taisi olla hieman liian takana, niin Samba yrittää kaikkea mitä osaa: väistää, siirtää takaosaa ja pysähtyy ja polkee jalkaa. Siitä sitten sain hänet eteenpäin ja tavutin ihan vaan kevyesti. 

Kun olin kävellyt loppukäynnit ja ottanut varusteet, pääsi Samba takaisin laitumelle. On se ihana tamma, toivottavasti saan tuolla hepalla ratsastaa tulevaisuudessa vielä lisää. c:

xoxo

Riimu+ohjat = onnellinen hevonen

Vaiko onnellinen ratsastaja?
Kuvat © Nea

Blogimaailmassa ja varmaan muuallakin hevosmaailmassa on ilman varusteita ratsastus nyt IN. Kaikki haluavat kokeilla ilman satulaa/suitsia ratsastusta, kaulanaruilua ja kokonaan varusteitta menoa. Onhan se toki mieletön fiilis kun saat hevosen menemään pelkällä paino- ja pohjeavuilla samalla tavalla kuin varusteilla. 

Pakkohan minunkin on sitä kokeilla, mutta aloitamme Lotan kanssa ihan rauhallisesti ensin pelkällä riimu+ohjat-systeemillä - tietysti myös ilman satulaa - josta sitten mahdollisesti pääsemme joskus liikkumaan jopa kokonaan ilman varusteita.
Ensimmäinen kerta muutama viikko sitten ei mennyt ihan putkeen. Lotalla oli kovasti energiaa enkä saanut sitä oikein ohjattua ja pienillekin taivuksille sai sanoa hyvästit. Mutta siitä pettyneenä, mutta entistäkin päättäväisempänä sain puhtia yrittää vielä enemmän. 

Tänään (tai oikeastaan eilen, kellohan on jo yli puolenyön) kokeilin uudestaan ja kokeilu sattui sikäli sopivaan saumaan, että Lotalla oli käynyt raspaaja tutkimassa miksei mamma syö kunnolla, enkä olisi muutenkaan voinut mennä kovin rankkaa koulutreeniä. Laitoin siis riimun päähän ja ohjat siihen kiinni. Tällä kertaa otin itselleni myös kannukset, jos vaikka hevonen kääntyisi paremmin hieman vahvemmalla pohjeavulla. Ikävä kyllä ei käynyt niin onnistuneesti, että olisimme itse ratsastuksesta saaneet kuvia, mutta ratsastuksen jälkeisiä poseja kyllä löytyy.

Lotta tuntui vähän laiskalta alkuun, mutta voin laittaa syyksi kuuman ja aurinkoisen kesäpäivän. Ravi oli heti puhdasta ja hyvää, vaikka mamma siirtyilikin käyntiin pari kertaa ihan omia aikojaan. Ravi oli temmokasta ja ylöspäin suuntautuvaa ja siinä oli mukava istua. Lotta oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ratsastaa ja vain ne taipumiset tuottivat jälleen ongelmia. Ohjaus ei ollut ihan niin hukassa kuin viimeksi, ehkä kannuksista olikin apua. 

Oli muuten rento hevonen! En ole ikinä saanut Lottaa noin rennoksi ratsastuksen aikana: se laski pään ja kaulan alas ja ravasi tyytyväisenä ja rentona läpi suunnanvaihdosten ja yli puomin - vaikkakin puomin jälkeen hiukan pidensi askelta. Kanssaratsastajatkin sanoivat, että näyttääpäs se rennolta. Rentous saattoi olla myös osana pientä laiskuutta, koska ravia sai pitää yllä alkutunnista ihan kunnolla. Mutta Lotta oli niin täydellinen <3

Arastelin hiukan laukkaa, koska viimeksi Lotta oli kiihdytellyt kamalasti ja riimun kanssa se oli kovin vaikea saada rauhalliseksi. Onneksi mamman laukka on tasaista ja mukavaa istua.

Nyt laukka kuitenkin pysyi mukavan tasaisessa rytmissä ja se hevonen oli aivan yhtä rento kuin ravissakin. En tajua. Miten se voi mennä noin hienosti? No, ne on ne kuolaimet. Kai hevonen järjellä ajateltuna onkin paljon rennompi, kun ei ole rautaa suussa joka venyttelee ja vanuttelee suupieliä. Pelkällä riimulla hevosella varmaan on "vapaampi" olo, eikä sitä voi vahingossakaan pakottaa ohjalla muotoon (sorrun tähän ehkä noin kerran tunnin aikana, jos ei millään suju...).

Laukassa Lotta jopa hieman venytti alaspäin ja hiukan haki kaulalle pituutta. Toki se oli hieman etupainoinen, mutta en viitsinyt ruveta häiritsemään, kun toinen tuntui niin nauttivan vapaasta tunteesta. Annoin sen vähän lisätäkin laukkaa ja sama fiilis säilyi loppuun asti. Toki siirtyminen ravin kautta käyntiin on aina yhtä kamalan pomputtava ja vaikea, mutta ehkä sitäkin pystyn parantamaan. Näin hyvistä treeneistä voi olla suunta vain ja ainoastaan samaa rataa, mutta entistä paremmin!

Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, näpyttelin postauksen kännykällä...

Oletteko te ratsastaneet ilman varusteita, tai riimulla?

Miten hevosenne ovat reagoineet siihen?

xoxo