Pahoittelut jälleen syntyneestä postaustauosta, olen itsekin hyvin pettynyt kesäloman postaussuorituksiin. Yhdeksän postausta kesäloman aikana on melko säälittävä suoritus jos vertaa viime vuoteen, kun kirjoitin hiukan yli kahden kuukauden aikana yhteensä kolmekymmentäneljä kuvien täyteistä postausta ja kesäkuussa tein postausennätykseni: 19 postausta kuussa. Okei, sillon minulla ei ollut toista blogia ja kirjoitin tänne viisi ei-hevosiin liittyvää tekstiä, mutta silti. En lupaa mitään, että postausmäärä paranisi kun tunnit alkavat, koska blogimotivaatio on tällä hetkellä tämän blogin puolella hyvin alhaalla. Saa nähdä mitä käy.
Asiaan siis, Viime viikon sunnuntaina oli Perniössä jälleen Kankkonummen ravi- ja kiitolaukkakilpailut. Olin katsomassa viime vuonna ja
kirjoitin siitä postauksen. Tällä kertaa menin auttamaan ponin talutuksessa ja siitä kertyi ihan mukavasti palkkaa. Mutta huono puoli siinä oli se, että unohdin kameran kotiin enkä saanut kuvan kuvaa. Ei siis postausta Kankkonummen raveista.
Mutta ravien takia minulle tuli taas hassu innostus raviurheilusta ja jotenkin se kiinnostaa minua ihan kamalasti. Haluaisin niin tutustua siihen enemmän ja päästä kokeilemaan kärryillä ajamista ja muuta, mutta en tiedä yhtään olisiko tässä lähiseuduilla jotain mahdollisuutta. Pidetäänkö ravihevosille edes samankaltaisia "ravitalleja" kuin ratsupuolella, että aloittelijat voisi käydä opettelemassa ravijuttuja?
Raveista saimme Sagan kanssa hyvän idean ja lähdimme heti seuraavana päivänä Lotan ja Samban - ravimammojen - kanssa raviradalle ja saimme jopa kameramiehen mukaan. En ole koskaan ennen käynyt raviradalla hevosen kanssa ja odotin sitä hieman jännityksellä. Matka sujui mukavan leppoisasti ja vastaan ei tullut kuin yksi auto. Ainoa the thing matkassa joko raviradalle tai maastoesteille, on aina Kemiöntien ylitys, koska autot menevät siinä todella kovaa varsinkin kesällä ja matka, mistä tulevia autoja näkee, on melko lyhyt. Ylitimme tien kuitenkin sujuvasti ja edes kovista äänistä jännittyvä Lotta ei saanut suurempaa sätkyä, vaikka ohi ajoi rekkoja.
Raviradalla huomasimme, että siellä oli muutama muukin, joku oli tulossa hiitille hevostensa kanssa. Rata on kuitenkin sen verran pitkä, emmekä me aikoneet viipyä kamalan kauaa, joten emme olleet häiriöksi. Lotta vain sai ihme hepulin, kun näki vieraita hevosia.
Kävelimme alkuun pari kierrosta odottaessamme kuvaajaa ja samalla esittelimme hevosille ravirataa. Samballe paikkahan on varmasti ihan tuttu, mutta Lotta oli hieman hämmästyneen oloinen, että mikähän paikka tämä nyt on. Ravissa se sitten innostui kovasti ja varsinkin aina kun ne kaksi hiittaajaa ajoivat ohitsemme.
Ravasimme pari kierrosta ensin hiukan rauhallisemmin ja sen jälkeen pari kierrosta sitä reippaampaa tahtia. Samba ainakin innostui aina maalisuoralla ihan kamalasti ja Lotaltakin löytyi se isompi vaihde. Kyllä mentiin välillä kovaa! Viimeisellä kierroksella otin Lotalla sitten laukkaa, koska ravi tuntui välillä niin huteralta. Laukassa rouva saikin tehdä hieman enemmän töitä, että pysyisi Samban perässä.
Laukkojen (no Samba kyllä vain ravasi) jälkeen hengähdettiin hiukan, käveltiin puoli kierrosta ja lähdettiin kävelemään kotiin päin. Kemiöntien ylitys sujui taas hyvin ja vaikka hepat olivat varmasti jo hieman väsyneitä, ne halusivat ravata sen tietyn suoran, jolla ei ikinä mennä muuta kuin laukkaa tai ravia. Menimme siis rentoa hölkkää ja olihan se hyvä ottaa hiukan loppuraveja. Suoran jälkeen käveltiin takaisin tallille ja hepat pääsivät pesulle.
Kaikin puolin oli tosi hauska reissu ja haluan todellakin mennä uudestaan raviradalle! Oli ihana
nähdä kun Lotta oli ihan innoissaan päästessään juoksemaan kovaa pitkästä aikaa. En tiedä milloin se viimeksi
on raviradalla ollut.
xoxo
