Lotta & Lotta 1. vuosi

25. elokuuta, viime vuonna aloitin vuokraamaan hurmaavaa lämppäritammaa Lottaa ja alussa meno tuntui aivan mahdottoman vaikealta. Ex-ravurina sillä oli iso ravi, jossa oli sietämättömän vaikea istua, eikä muutenkaan harjotusravityöskentelystä tullut mitään. Maastoilu oli meidän juttu - vaikkakin välillä peruutettiin se parikymentä metriä kun olimme eri mieltä käännytäänkö risteyksestä kotiin päin vai kauemmas - ja sitä tuli tehtyä paljon. Hypätä ei saanut, mutta menimme välillä puomiharjoituksia ja niistä Lotta piti todella paljon.

Postauksen kuvat on perjantailta, kun otettiin vähän posekuvia Lotan kanssa mun estetunnin jälkeen

Syksyllä Lotalle tuli väliaikaisesti hackamore-suitset, joiden kanssa mentiin pari kertaa, ikävä kyllä juuri silloin, kun olisi ollut mahdollisuus koulukisoihin. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan hyväkin, koska en todellakaan osannut vielä silloin ratsastaa Lottaa kunnolla.
Hackamoreilla työskentelystä ei tullut mitään, mutta onpahan sekin nyt kokeiltu. Kun saatiin taas kuolaimet suuhun, uskallettiin lähteä taas maastoilemaan kunnolla. Mentiin melkein joka viikko alkuverryttelyt tai koko tunti maastossa.

Kun kenttä alkoi olla liian upottava syksyn sadesäissä, siirryttiin maneesin puolelle hiomaan tasapainoa - tällä kertaa ilman satulaa. Maneesikauden aikana menin todella paljon ilman satulaa ja opettelin istumaan Lotan harjotusravissa paremmin. Maneesissa sitä oli vaikeampi saada menemään kunnolla ainakin vasempaan kierrokseen, mutta yritystä ei puuttunut.

Talvi oli pitkä ja pimeä, eikä maastoilemaan päässyt vielä helmi-maaliskuun vaihteessakaan, koska jää pysyi tiellä harmittavan pitkään. Ensimmäiset maastot piti vain pidätellä ja mennä rauhallista ravia, koska Lotta olisi halunnut vain laukata ja kovaa. En uskaltanut laukata vielä toisellakaan maastoreissulla kotiin päin, mutta poispäin laukkasin pari pätkää.
Pikkuhiljaa Lotta rauhoittui, mutta sitten tulikin "uusi" juttu, jossa Lotta oli vähän turhan menossa, niimttäin kenttä. Ensimmäinen tunti kentällä oli rehelllisesti sanoen hirveä. Olin tyhmä ja jätin satulan talliin ja ajattelin että "Ei se yhtään erilainen oo, ainahan se kesäisin kentällä menee." No, eipä siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään, että meinasi pudota parikin kertaa kun heppa halusi mennä kovempaa.

Kevään koulukisoihinkaan meillä ei ollut asiaa, koska olin valinnut jo kaksi muuta ponia, enkä halunnut enää kolmatta. Vähän se jäi harmittamaan, mutta toisaalta on tässä vielä aikaa. Saadaan ainakin enemmän treeniä alle kun ei kiirehditä kisoihin.

Kesän alussa homma alkoi luistaa paremmin kuin vielä kertaakaan ja vihdoin näytin tajunneen perusasiat, miten kuluu ratsastaa. Kesällä mentiin välillä maastoretkiä, välillä kentällä. Lotta tuntui koko kesän menevän todella hyvin, vaikka kuumina päivinä olikin vähän tahmea. Menin myös kesällä todella paljon ilman satulaa, koska ei vain jaksanut joka viikko vetää helteessä kunnon treeniä.
Nyt odotellaan koulukisoja ja harjoitellaan vielä vähän rentoutta ja tasaista tuntumaa. Edelleen Lotta heittelee päätään ja on todella levoton suustaan, varsinkin alkutunnista, mutta sekin on jo paljon parempaan päin. Kyllä me vielä onnistutaan, kunhan saadaan mahdollisuus näyttää muillekin mistä meidät on tehty!

Oli se kohtalo, sattuma, tai mikä tahansa,  se onnistui kun antoi meidät toisillemme

xoxo

Lumikuvia Lotalla

Tänään siis ohjelmassa oli Lotalla hölkyttelyä lumisella pellolla ja tuli todella nättejä kuvia. Menin ilman satulaa loimen kanssa ja ikävä kyllä loimi hiukan valui toiselle puolelle, joten joissain hyvissa se hiukan roikkuu rumasti mutta mitäpä pienistä. :)

Tämä oli tosi kiva kuva, melkein banneriin laitettavaa materiaalia, mutta tuo ilme... Miksi, oi MIKSI?

Hieno roikkuva loimi tosiaan... :D

Hauskaa näköjään :D?

Vähän rentoa ravia...

...joka lähti hiukan turhan paljon eteen... :D

Ilmeet on kyllä mun vahvuuteni näissä kuvissa

Maneesikuviss atulikin sitten hiukan ongelmia, kun en löytänytkään oikeita säätöjä joten niistä tuli hiukan sumeita ja suttuisia, mutta jotakin kuitenkin näkyy :)

xoxo

Jouluvuokran toinen päivä 1.1.16

AIkaisemmasta suunnitelmasta huolimatta julkaisen tämän nyt, vaikka en ensimmäisetä päivästä mitään kertonutkaan, koska en enää muista mitä tein. Postaus piti julkaista heti kun saisin kuvat, mutta niitä ei ole vieläkään tullut, (Aada jos luet tämän niin kaipailen niitä erittäin kovin!!) joten laitan tämän nyt.

Toinen jouluvuokran päivä, eli 1.1. ja sai ratsastaa kolme tuntia. Aamulla ratsastusaikaa oli 9-12 ja iltapäivällä 14-16. Heräsin puoli kymmenen, joten oli turha unelmoida kahdesta aamutunnista. Tallilla olin heti kymmenen jälkeen ja ratsastin 10.30-11.30. 

Aamu oli kylmä ja ponilla paljon virtaa. Se eli ollut kuitenkaan niin kauhean jännittynyt jännittynyt, joten tein alkuun verryttelyä kolmikaarisella uralla. Kun poni oli vertynyt, tulin käynnissä pohkenväistöjä uraa pitkin. Toisella puolella takaosa sisälle ja toisella puolella etuosa sisälle. Lisäksi aloin tekemään kulmissa käännöksen, jossa siirsin ponin etuosaa sen 90° verran. Onko se muuten etu-vai takaosakäännös?

Tulin ravissa samaa, mutta harjoitusravia oli turha edes ajatella. Istuin kokeeksi pari kertaa ja kesti sekunnin kymmenesosa, niin poni oli jännittynyt, nostanut päänsä taivaisiin kuin strutsi ja laskenut selkää alemmas. Hmmh. Menin siis kevyttä ravia, vaikka se tuntuikin hassulta pohkeenväistössä. Ravissa en tehnyt käännöksiä (kumma juttu..), vaan hidastin niin paljon kuin pystyin ja käänsin hyvin tiukasti. 

Laukassa menin pitkää sivua ja ympyröitä, poni ei lähtenyt kiihdyttelemään omia aikojaan, vaan oli tosi kiva. Lopuksi kävelin hyvät loppukäynnit ja vein neidin talliin. 

Söin eväät ja lämmittelin siinä mukavat kaksi tuntia ja pidin seuraa Antero-kissalle.

Iltapäivän kaksoistunti olikin täysin erilainen. Alussa sain kaverilta opetusta (oli muuten todella hyvää!!) tai enemminkin huomautuksia ja vinkkejä, mitä pitää tehdä. Menin ympyrällä ensin käynnissä ja Huimis oli tosi jännittynyt. Kuitenkin, sain sen venyttämään kunnolla eteen alas ja otin ravia. 

Kun poni oli samanlainen ravissa, aloin tehdä pieniä siirtymiä, mutten voinut edelleenkään istua harjoitusraviin, koska pää nousi heti ylös. Hassua. Ravissa sain huomata, kuinka paljon Huima tukeutuu sisäohjaan ja tunkee ulkolapaa ulospäin. Olinhan toki ennenkin siitä kuullut, mutta nyt huomasin sen itse. Tapahtuiko kenties oppimistä? :o

Kun poni oli taas hyvä, nostin laukan. Laukassa on todella paljon helpompi saada poni rentoutumaan, kuin ravissa ja kohta Huimis laukkasi nenä polvien tasalla ja pelkäsin, että se kompastuu omaan päähänsä. Kuitenkin, laukkaa oli superhelppo säädellä ja se pysyi samassa temmossa koko ajan. Pian huomattiin, että koko tunti oli jo kulunut ainoastaan ponin rentouttamiseen.

Kävelin jonkun kymmenen minuuttia siinä välissä, koska en ollut antanut kunnon pitkiä ohjia ollenkaan tunnin aikana. Mutta seuraavan kerran, kun keräsin ohjia varovasti ja hitaasti, että poni pysyisi samassa käynnissä, se pinkaisi eteenpäin raviin asti. Olin ihan hölmistynyt. Juuri se oli kävellyt nenä turpeessa tyytyväisenä, mutta ohjia ottaessa pinkaisee raviin. Huhhuh. 

No se oli vasta alkua. 

Otin ohjat ja hetken aikaa tuntumalla käveltyäni otin taas ravia. Ja todellakin ravia se oli. Lisättyä ravia + vielä vähän enemmän vauhtia. Rauhoittelin äänellä, istunnalla, ohjalla ja ympyrällä ja sain ponin takaisin käsiini (hiukan nolotti, kun poni lähtee lähes käsistä ravissa...) Ravailin pitkään ympyrällä, yrittäen tehdä kaiken samalla tavalla, kuin aikaisemmin, mutta eipä auttanut. Ponin strutsi-imitaatio oli aika vakuuttava.

Lopulta kokeilin myös laukassa (pysyttelin visusti ympyrällä) ja se toimi ihan hyvin, reippaassa temmossa kylläkin. En oikein muista, mitä tein viimeisen tunnin aikana. se oli niin sekavaa. Jotain kuitenkin sain aikaan, koska lopputunnista poni ei ollut enää ihan yhtä menevä, vaan melkeimpa ratsastettava. 

Istun harjoitusravissa kahden tunnin aikana yhteensä ehkä viisi minuuttia. Eikä minkäänlaisia mahdollisuuksia istua siellä kunnolla. 

Laitoimme ensimmäisen tunnin alussa puomeja, joita menin jossain vaiheessa, en muista milloin, mutta videoa sentään sain 

Asia, josta en pitänyt päivässä, oli se, että tallille ei näköjään voi pukeutua pakkasella tarpeeksi. Oli tosiaan ehkä 5-7° pakkasta, minulla oli niin paljon vaatetta päällä, että oli kankea olo, mutta silti vaan tuli kylmä!
Tosi kivat kaksi päivää ja mahtava poni. Jouluvuokra suoritettu!

xoxo

Tylsän illan postaus

Heipsan!
Nyt tulee vähän tylsempää materiaalia, nyt, kun tuli sopivasti tylsä ilta, aion tehdä tällaisen pikkuisen pohdiskelupostauksen.


Marraskuu alkaa olla kohta puolivälissä ja pian on jo joulukuu, eli: Teenko Joulukalenterin?

Olen miettinyt tätä jo pitkään. Joulukalenterin tekeminen oli hauskaa, mutta raskasta. Päiviä jäi välistä, joten mietin, kannattaako sitä tehdä, jos ei ehdi kuitenkaan ihan joka päivä kirjoittaa tai saati sitten ottaa kuvia, että tulisi mielenkiintoisia postauksia?
1. vaihtoehto: Normaali Joulukalenteri, joka päivä, vaikka en välttämättä sitä ehdi
2. vaihtoehto: Muokattu Joulukalenteri, joka viikonloppu yksi/kaksi postausta koko viikosta
3. vaihtoehto: Ei ollenkaan mitään Joulukalenteripostauksia, vaan silloin, kun tulee kirjoitettavaa
Laitan kyselyn tuohon ylös, joten vastatkaa myös siihen!

Täytyypä varmaan tänäkin vuonna käydä ottamassa hiukan tonttulakkikuvia, ehkä jossain ulkona tällä kertaa :)

Huimaa ei oikein kiinnostanut nämä tonttulakkijutut...

Sitten näihin heppajuttuihin.
Tajusin, että enää 9 päivää seuraaviin estekisoihin. Estekisat. Seuramestaruus. 80cm luokka. Huimalla. NO WAY! Pikku pelkuri taas asialla. Tänään estevalkassa hypättiin lopuksi yhtä about 80-85cm pystyä ja siitä vasta riemu ratkesi. Ekalla kerralla kielto, koska tultiin niin lähelle. Toisella kerralla askel oli täydellinen, mutta itse jarrutin pelkällä jännityksellä niin, että tuli kielto. Kolmannella kerralla meni yli, mutta seuraavalla kerralla taas kielto.
En tajua. Miten voi yksinkertasesti pelätä esteitä? Elottomia esineitä, joiden yli tuo poni on hypellyt koko pitkän elämänsä! Nyt mulla on kaksi valkkaa, joiden aikana on mahdollisuus ainoastaan onnistua ja saada tämä typerä pelko johonkin kuriin. Ei kisoihin, varsinkaan seuramestaruuskilpailuihin voi mennä aina sillä fiiliksellä, että "hyi kun noi on korkeita" ja tulla kahdesta kiellosta ulos. Huoh.

Joo, on mulla jotain hyvääkin asiaa: sain nimittäin Huimiksen tälle Melkkilän perinteiselle kahden päivän "jouluvuokralle" joulukuun viimeiseksi ja tammikuun ensimmäiseksi päiväksi ja siitä tulee iiihanaa. Ekana päivänä kaksi tuntia ja toisena päivänä kolme tuntia. Ja kaikki itsenäisesti, ellei pyydä estevalkkaa, johon ainakin minä aion mennä.

Kaksi vuotta sitten jouluvuokrasta: ensimmäisen kerran ilman satulaa

Pakko laittaa vielä tämäkin kun löysin, niin söpö ;)

xoxo

Hyviä uutisia ja muutoksia

Ensin hyviä uutisia!

Ei nyt mikään maailmaa mullistava tieto, mutta minulle ihan mukava; Huima poniseni tuli juuri sopivasti kuntoon ja sillä saa mennä aluekisoihin ^_^ Ei aiheuttanut valinnanvaikeutta, eli pääsen hyppäämään sen 70cm radan. Toivon vain, että ponin saikku ei johda ikävään liian kovaa menevään poniin. Eilen koulutunnilla sai nimittäin pidätellä ihan kunnolla ja ihan koko ajan, mutta oli se vain niin tuttua ja turvallista. Ponin satulaan istahtaessa tuntui heti se sama yhteys. Täydellinen poni.

Sitten vähän muutoksia tulevaan tallielämään, tämä tyttö sai vuokraponin. ^_^ First Dinero, eli Lotta-niminen 21-vuotias hellyydenkipeä pikkutamma, tulee olemaan vakio hölkytelyheppa tässä lähiaikoina, en tiedä kuinka kauan. Hauskaa tulee luultavasti olemaan, koska Lotta-heppa ja Lotta ratsastaja ja vielä Lotan toinen vuokraajakin on Lotta :'D  Että yritäs siinä sitten tietää ketä tarkoitetaan.
Noh, huomenna menen ihan normaalille koulutunnille Lotalla, koska haluan ensin kokeilla millainen se on ratsastaa. Tähän asti olen käynyt kerran selässä ilman satulaa ja suitsia, kun omistaja tarkisti ontuuko hevonen ratsastaja selässään. Hypätä hepalla ei saa, koska etujalat ei kestä, mutta saan tehdä ihan mitä vain muuta. Saan maastoilla yksin tai porukassa, mennä koulua, kävellä vaikka koko tunnin jos heppa siltä tuntuu, tai mennä puomeja. Jiihaa!

xoxo