Kisoja pukkaa jälleen. Lähdemme talliporukan kanssa sunnuntaina vanhalle tallilleni Melkkilään estekilpailuihin ja tämä tuleva koitos on saanut ainakin yhden kuskin aivan tolaltaan - minut nimittäin. En ole yleensä kova jännittämään kisoja, ainakaan ennen kyseisen päivän aamua, mutta nyt. Voi kamala, tämä alkaa mennä hysterian puolelle pikkuhiljaa ja pelkään, että jännitys tuhoaa suorituksen. Ja syynä tähän on luultavasti vain ja ainoastaan se, että mennään Melkkilään. Minun pitää ratsastaa hyvin, koska nämä ovat ensimmäiset ulkopuoliset kisat Merlitzissä ratsastamiseni aikana ja vielä tämä vanha tuttu talli. Senhän pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan lungia hommaa, tutut paikat ja ihmiset. Mutta ei.
Uljaana valkeana toimii Pulla, jolla olen tässä lähiaikoina hypellyt enemmän. Meillä oli eilen viimeinen valmennus ennen kisoja ja en oikein osaa sanoa mielipidettä, menikö se hyvin vai huonosti. Pulla oli alussa todella hyvä, mutta ihan tunnin alusta asti en nähnyt mitään askelia esteille. Hyppäsimme radan esteitä yksitellen ja pienemmissä pätkissä, ja harjoittelimme yhtä tiukkaa käännöstä, jota ei kylläkään tullut rataan. Sain hepan pidettyä ihan kivasti hallinnassa ja vaikka se toki juoksi tuli hännän alla, opin olemaan ottamatta liikaa kiinni. Jos hevonen haluaa juosta täysillä, sen oma ongelma on nostaa kinttunsa tarpeeksi ylös esteen päällä.
Ensimmäinen rata sujui mielestäni ihan kivasti. Toki Pulla välillä kiskoi kamalasti ja välillä hiipui kaarteisiin, onnistuin itse ratsastamaan hyvin. Esteet olivat vielä pieniä, joten tulin vielä uudelleen eri osia radasta. Ensimmäisen radan jälkeen alkoi tulla ongelmia. Pulla varmaan väsyi (en tiennyt sen olevan mahdollista!) koska en saanut sitä enää ennen ensimmäistä estettä kunnolla liikkeelle, josta sainkin noottia. Ja kun oltiin se ensimmäinen este suoritettu, hevonen ampaisi tykinkuulana eteenpäin, eikä antanut pidätteitä läpi, ettei olisi joutunut töihin. Ja jos se antoi, se hiipui liikaa ja pysähtyikin muutaman kerran esteelle. Heppa myös yritti puskea esteiden ohi ja minulla olikin täysi työ pitää se tolppien välissä.
Hienosti videon thumbnailiksi tullut näköjään tämä kielto... :'D
Jooh, en oikein osaa sanoa. Ihan luottavaisin mielin lähden kisaamaan, kyllä minä sen hevosen niistä esteistä yli saan. Kunhan en jää liikaa kiinni suuhun, vaan annan sen laukata kaarteen. Olen nimittäin huomannut, että Pulla vetää helposti herneen nenään ja kieltää, jos sitä pidättelee liikaa kaarteessa ennen estettä, mutta se ei pysähdy niin helposti jos rauhoittaa vasta kun este on suoraan edessä. Ja videossakin näkyy, kuinka kaarevalla linjalla mustalta punaiselle pidän todella kovan käden ja sisäohjan, vaikka pitäisi rentoutua. Pulla on hirveän herkkä neitokainen ja jää vain tappelemaan jos sitä pidättää kovaa ja pitkään.
Mutta sunnuntaina siis kisaamaan ja siitä kirjoittelen varmasti jotakin analyysia videoiden ja mahdollisesti kuvien avulla! Jännitys senkun kasvaa tässä kolmen päivän aikana...
Estekilpailupostausta jälleenpitkästä aikaa! Tänään oli nimittäin vuoden toiset kisat, minulle ensimmäiset koska en päässyt osallistumaan edellisiin. En ole myökään tämän vuoden puolella päässyt hyppäämään kunnolla esteitä kuin kerran ennen kisoja, nimittäin eilen. Kisaratsukin oli hiukan hakusessa, ottaakko Kallen Pullan vaiko Monican. Kallehan olisi ollut ehkä fiksuin vaihtoehto sen kannalta, että sillä olen sentään hypännyt ihan kunnolla. Mutta koska elämässä pitää aina olla hiukan jännitystä, päädyimme opettajan kanssa yhteisesti Pullaan, koska sillä ei olisi mennyt kukaan muukaan ja sain mennä kaksi luokkaa.
Ps. postauksen lopussa on videot kaikista radoista, jos ei jaksa kaikkea analysointia lukea ;)
80cm verryttelyssä.
Ratsastin Pullalla viimeksi syksyllä, kun menin ensimmäisiä kertoja Merlitzissä. Enkä tietenkään tuolloin sillä hypännyt. Kuulin vain juttua ja näin kuinka kamalan kuumaksi se tuli esteillä, eikä sitä saanut pidäteltyä. No, minähän hyppäsin hevosen selkää ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen ja lähdin heti hyppäämään. Onneksi sentään sain lauantaina sen valmennuksen alle, ja koska kaikki sujui ihan hyvin mikään ei mennyt aivan metsään, sain luvan jatkaa hyppelöitä seuraavana päivänä, kilpailuissa.
En itse estevalmennuksesta nyt viitsi kertoa sen enempää, tämä postaus paisuisi aivan hillittömiin mittoihin sen takia. Koska sain vielä kolmannenkin luokan hypättäväksi, Täti Monica oli jäänyt ilman ratsastajaa, kun kuski oli sairastunut. Ja minähän hypin riemusta kun sain kuulla pääseväni Myrtsi-Monskin kanssa radalle. Enhän minä ole sillä hypännyt muita kuin kavaletteja, mutta mitäs pienistä, 80cm luokkaan vaan heti. Myönnän, että hiukan jännitti, mutta se oli sellaista hyvää jännitystä, eikä sellaista "apua nyt mä kuolen" mitä saattoi joskus Huiman kanssa tulla, kun esteet näyttivät kamalan suurilta. Mutta palataan Monicaan myöhemmin, ensimmäisenä oli nimittäin vuorossa Pulla ja 70cm luokka.
Pullalla virtaa riitti, joka ei sinänsä ollut mikään ihme, koska tämä hevonen jaksaisi juosta kolme tuntia putkeen pää viidentenä jalkana, kunhan eteen tupsahtaa välillä muutama este. Verryttelyssä sitä sai välillä pidellä ihan tosissaan, mutta sain pelkkiä hyviä hyppyjä esteille. Pulla on onneksi hyvälle päälle sattuessa todella varma ja sillä on helppo nähdä mihin kohtaan askel tulee. Ja lisäksi heppa osaa itsekin vähän katsoa sitä, vaikka mielellään kiitäisi tuli hännän alla ja vetäisi kaikki puomit mennessään, koska menee niin kovaa.
Rataa aloittaessa minulla oli todella hyvä fiilis. Hevonen oli kontrollissa ainakin toistaiseksi ja teki kivan teräviä hyppyjä. Rata oli 70cm luokassa mukavan lyhyt, vain 8 estettä, joten Pulla ei päässyt sen aikana mitenkään epätoivoisen vahvaksi ja vauhdikkaaksi, mitä teki lauantaina valmennuksessa. Ja tuo hevonenhan siis on aivan uskomattoman venyvä sille päälle sattuessaan, se on kuulemma mennyt normaalin hevosen neljän laukan linjan kahdella askeleella... Mutta ei siitä sen enempää, tänään rouva käyttäytyi oikein mallikkaasti. Vauhtia oli juuri sopivaksi vauhdiksi hieman liikaa, mutta eihän kaiken pidäkään mennä aina täydellisesti. Puhdas rata tuli silti ja clear round -ruusuke kiitokseksi.
Seuraavassa luokassa minulla olikin hevoset "väärin päin" koska radassa oli sarja ja Monicalla piti mennä tietysti ensin, koska se on poni. No, ei muuta kuin Pulla talliin ja Monica kävelytykseen eräälle tytölle radankävelyn ajaksi. Onneksi poni sai kävellä, koska Pullalle ei sitä onnea suotu. Koko kisapäivä oli yhtä kiirettä, kiireisten hevosten kanssa!
Monicallakin oli virtaa. Hyvin paljon. Ottaen huomioon, että luulin ettei Pullan jälkeen enää mikään hevonen voisi tuntua kuumalta, niin Täti-Monica kyllä yllätti. Poni kiikutti minua verryttelyssä ympäri maneesia samalla tavalla kuin Huima aikoinaan! Kyllä sitä sai nauraa kun poni oli ihan fiiliksissä.
Positiivisena yllätyksenä tuli myös se, että 80cm esteet eivät näyttäneet ponin selästä isoilta. Ja koska Monski on niin ihanan varma, niin ei minulle tullut minkäänlaista epäilyksen aihetta. Aivan täydellinen poni. Ja verryttelyn lopussa huomasin myös sen, että vaikka minusta tuntuu että se menee kovaa, se myös pystyy hyppäämään paremmin siitä vauhdista ja jos pidätin ennen estettä, opettaja vaan kannusti eteenpäin. Eli sääntö numero yksi: anna ponin mennä. Sen jalat kyllä nousee oikeassa kohdassa.
Radalle mennessä aivoista sammui kaikenlainen toiminta. Tuomari vihelsi pilliin ja ensimmäinen ajatus oli mikä on ensimmäinen este? No, löysin ensimmäisen esteen ja lähdin matkaan. Kaikki sujui hyvin, Monica hyppäsi ihan mahtavasti ja sain askeleetkin onnistumaan suhteellisen hyvin. Kunnes koitti seitsemäs este ja tämä loistokuski käänsi väärään suuntaan, teki kauniin kiemuran leikaten samalla uransa josta sitten ropsahti kauniit neljä virhepistettä, jonka jälkeen jatkettiin sarjalle. Oikealle esteelle. Voihan hitto, että jäi harmittamaan! Vauhti oli niin kova että sijoitus olisi ollut mahdollinen ilman sitä kiekuraa ja ilman niitä tyhmiä ratsastajan virhepisteitä. Onhan tämäkin ihan pikkujuttu, mutta voi vietävä miten voikaan jäädä harmittamaan.
Monican radan jälkeen jäin vain seurailemaan muiden ratoja, koska en tajunnut että minulla oli alle viisi minuuttia aikaa viedä Monica ja hakea Pulla seuraavaa verryttelyä varten. Juosten siis mentiin taas ja onneksi Monican kävelyttäjä lupasi ottaa ponin varusteet pois, joten pääsin nopeasti Pullan kanssa maneesille. Nyt rouva käyttäytyikin hieman paremmin kuin aamulla ja pääsin omin avuin selkään, kun hän ei kiiruhtanut eteenpäin heti kun yksi jalka oli jalustimessa ja toinen vielä penkillä.
Verryttelyssä Pulla tuntui hitaalta ja se oli todella pohkeen takana. Hypyt kuitenkin onnistuivat ainakin lopussa ihan hyvin, kun sain hevosen kunnolla eteenpäin. Ja nytpä opin sellaisenkin asian, että kuumaa hevosta ei voi ottaa kiinni, ellei sitä ensin saa liikkumaan eteenpäin. Ja minähän mielummin otan kiinni kuin potkin esteistä yli, joten eteenpäinpyrkivyys on vain plussaa, kunhan se ei mene Pulla-överiksi. Olin jo verryttelyssä aivan poikki kahdesta radasta ja eilisestä valmennuksesta, ja mietin kuinka Pulla vain kiitää kaikkien esteiden läpi... Mutta onneksi nytkään niin ei käynyt.
Radalla sitten sain jo ensimmäiseen esteeseen kunnon kolahduksen, mutta vasta jälkeenpäin sain tietää että puomi oli kuin olikin pysynyt kannattimillaan! Ensimmäisen jälkeen otin kuitenkin heti niin vahvasti kiinni (juuri toisin päin kuin eilisessä valmennuksessa oli ohjeistettu) että Pulla jäi kaarteessa hitaaksi ja otti stopin kakkoselle. Mutta ei kun uudelleen ja eteenpäin ja hienostihan se siitä ylitse pääsi. Loppurata sujuikin melko vahvasti pidättelemisen tunnelmissa, mutta yhtään puomia ei pudonnut, ja hei, muistin kääntyä seiskan jälkeen oikeaan suuntaan! :D Pulla oli kyllä todella hieno, mutta tämä kirjottaminen ei ole kivaa, kun käsivarsien ja hartioiden lihaksiin sattuu niin kovin. Ja heti maanantaina ja tiistaina olisi sitten taas lisää tunteja, saa nähdä pystynkö tekemään mitään järkevää huomenna yläkropalla.
Se kovan onnen kakkonen. Mutta tästä kiellosta en ottanut niin paljon itseeni kuin siitä radan unohduksesta, olen kai
tottunut kieltoihin jo niin että pystyn painamaan ne taka-alalle... :D
Ylemmässä videossa on molemmat radat Pullan kanssa peräkkäin, alemmassa Monican 80cm rata, joten kaikki ei mene ihan kronologisessa järjestyksessä, koska en halunnut laittaa kaikkia videoita pötköön enkä tehdä kolmea eri videoa.
Ja huom huom ! Monican videossa on virhe, luokka II oli 80cm eikä 70cm.
Hieno clear round -rata 70cm luokasta, ihan kuin edellisissä kisoissa Kallen kanssa. <3
Vielä pieni paluu sunnuntain estekisoihin, sain nimittäin videot vihdoin käsiteltyä ja julkaistua. Samalla voin tietenkin höpistä hieman eilisestä koulutunnista Kallen kanssa, joka sujui erittäin hyvin ja olen siitä kovin iloinen, koska se oli viimeinen koulutunti ennen joululomaa.
Pikkuhepalla oli edelleen paljon energiaa, jota en ollut ollenkaan odottanut. Olin odottanut tahmeaa ja väsynyttä ruunaa, mutta sehän olikin aivan loistava ratsastettava! Eteenpäinpyrkimystä riitti ja avotaivutuksilla saatiin herra vetreytymään nopeasti. Ratsastajalla vain oli kunto ihan lopussa ja jo alkuverryttelyjen avoissa jouduin pitämään pari käyntitaukoa ihan vain siksi, kun kunto loppui enkä jaksanut ratsastaa. Jossain kohdassa istuin harjoitusraviin ja sain kaksi kierrosta istuttua hampaat irvessä, kunnes oli taas pakko keventää, koska hölskyin menemään kuin mikäkin säkki. Hevonen kyllä esitti hienoa avoa niilläkin onnettomilla avuilla, mitä ratsastaja epätoivoissaan yritti antaa.
Välikäyntien jälkeen oli laukkatyöskentelyn aika ja voi kamala miten vaikeaa oli istua satulassa! Olen nyt viimeiset kolme ratsastuskertaa hypännyt esteitä ja saanut itseni ihan esteratsastusmoodiin, mutta kysymys kuuluukin nyt, että miten siitä päästään pois? Miten saan itseni taas asennoitumaan kouluratsastukseen niin, että pystyn esim. istumaan satulassa olematta esteistunnassa? :D Laukassa tehtiin samaa avoa ja sekin onnistui kyllä ihan hyvin, vaikka takapuoli ei penkissä pysynytkään melkein ollenkaan.
Lopputunnista istuimme pitkän pätkän harjoitusravissa. Istuimme niin kauan, että kaikkien hevoset ravasivat nätissä muodossa, rennosti ja isolla ravilla. Kallenkaan harjoitusravi ei tuntunut täysin mahdottomalta, kun se ravasi niin hyvää ravia käyttäen selkäänsä. Kyllä oli hieno fiilis tunnin jälkeen! ♥
Tässä velä videot estekisoista, ensimmäise luokan verryttelystä pikkupätkät ja molemmat radat.
Osallistuin tänään Merlitzin vuoden viimeisiin estekilpailuihin, ensimmäistä kertaa kolmeensataan kuuteenkymmeen kolmeen päivään. En ole osallistunut estekisoihin vuoteen. Tämä oli pienoinen järkytys itsellenikin, kun tajusin sen. Edelliset estekisani olen hypännyt 20.12.2016. En edes muista miksen ole keväällä kisannut muuten kuin kerran koulukiosoissa, kai siinä on ollut aina joku ongelma. Syksyllä en tietenkään lähtenyt kisoihin, kun olin vasta vaihtanut tallia ja kaikki hevoset olivat uusia tuttavuuksia.
Tämänkin päivän kisat olivat pienoinen extempore-lähtö, kun kaverini kannusti ja hevonenkin oli vapaana. Olen hypännyt viime postauksessa mainitulla Kalido - eli Kalle - nimisellä hevosella nyt neljä kertaa ennen kisoja, mutta koulua vääntänyt paljon enemmän. Oikeastaan joka viikko olen saanut Kallen tunnille sekä maanantaisin että tiistaisin ja yhteistyö sujuu joka kerta paremmin.
Olin itse suunnitellut 60 & 80 cm luokkia, mutta loppujen lopuksi lähtölistoissa nimeni luki 70 ja 80 cm kohdilla. Pelkäsin että nuorella herralla loppuu kunto ensimmäisen luokan jälkeen, koska tunneilla toisella radalla sitä saa yleensä ratsastaa todella voimakkaasti eteenpäin, mutta huh hei, ei huolta. Pojalle oli pidetty pari vapaapäivää ja voi sitä energian määrää! Onneksi tuo on niin fiksu otus, että se osaa käyttää sen hyvin (köhö köh kaahaamalla täyttä päätä esteille, fiksua eikö?) eikä pelleile turhia. Kaikki vaikuttivat kovin yllättyneiltä, kun Kallella oli niinkin paljon energiaa... ja sehän on sileän tunneilla yleensä jopa laiska.
Kalle ei ole hirveän hyvä poseeraamaan, kuten voitte huomata...
Kuten sanottu, pojalla oli paljon energiaa jo ekan luokan verryttelyssä ja sitä sai ihan tosissaan pidätellä. Hänellä on välillä sellainen tapa, että ennen estettä lähdetään kaahaamaan ihan täysillä ja mielellään vielä esteen jälkeenkin. Välillä esteistä ei tule minkäänlaista reaktiota, välillä hieman yliampuva. Olin ensimmäisen luokan verryttelyn jälkeen aika luottavainen hevoseen, koska verkkahypyt olivat menneet hyvin ja viimeisillä se ei ollut enää kaahannut täysillä.
Radalla Kalle käyttäytyi oikein mallikaasti. Ei kaahaamista esteille, ehkä muutama hieman terävämpi ja isompi askel, mutta se on nuorelle hevoselle ihan toivottavaakin, että on hyvä imu esteelle. Rata sujui kokonaisuudessaan ihan hyvässä rytmissä ja sain esteille hyviä paikkoja. Ainoa pieni virhe tuli seitsemännellä esteellä, kun silakka lähti taas kiemurtelemaan puolelta toiselle haluten mennä ohi ja lähestyminen oli melkoinen vänkyrä. Yli mentiin kyllä ilman mitään epäröintiä, tuo hevonen on siitä aivan ihana.
70 cm luokassa jaetulle ykkössijalle tulivat kaikki puhtaan radan saaneet, mutta kunniakierrokselle emme onneksi päässeet koska luulen että Kalle olisi innostunut hiukan liikaa laukatessaan monen muun hevosen seassa. Heppa pääsi noin hiukan alle puoleksi tunniksi karsinaan popsimaan heinää, kunnes tuli aika lähteä verkkaamaan seuraavaa rataa varten. Olin odottanut hitaampaa ja hieman vähemmän reaktioherkkää Kallea, mutta penkin alla loikki entistä virkeämpi tapaus. Ja verkkaesteille mentiin taas sellaista kyytiä että huhhuh.
80 cm radasta en edes muista kovinkaan paljoa. Sain pojan pidettyä ensimmäiselle esteelle mukavasti hallinnassa ja seuraavatkin sujuivat ihan hyvin. Sain jopa sarjalle askeleet onnistumaan, eikä Kallella ollut mitään aikomuksia mennä sen ohi, toisin kuin torstaina valmennuksessa. (jossa mentiin yhtä sarjaa varmaan neljä kertaa peräkkäin, kun hevonen pääsi ohi!) Ensimmäinen virhe tapahtui kahdeksannen esteen jälkeen, kun hevonen pääsi pitkäksi, enkä saanut sitä suoristettua tiukassa kaarteessa ja se silakka pääsi luiskahtamaan esteestä ohi. Toisella kerralla sain suoran hevosen ja hyvän hypyn, mutta sen jälkeen se valui taas pitkäksi ja viimeinen este, yhdestoista, tuli alas pienellä kolahduksella.
Kahdeksan virhepistettä, mutta muuten hyvä rata, enkä ole ollenkaan pettynyt, edes itseeni. Toki nuokin virheet olisi voinut välttää ratsastamalla, mutta vähän pitää antaa armoa sekä itselleen että hevoselle. Meidän ensimmäiset kisat yhdessä ja olen niin kovin ylpeä tuosta pikkuhepasta!
Ehkä maailman yritteliäin, fiksuin ja kovapäisin viisvee! <3
Tosiaan, viime viikolla starttasi jokavuotinen Salo Horse Show ja sen kilpailut. Itse olin vannonut, että otan vähintään yhtä paljon kuvia kuin viime vuonna - eli noin 1500 - mutta jostain syystä kuvien loppumäärä oli yhteensä 30... No, syy löytyikin erittäin läheltä, eli ihan kuvaajasta itsestään. Eli minusta.
Saavuin viisipäiväisiin kilpailuihin ensimmäistä ja ainoaa kertaa vasta lauantaina päivällä, kun menossa oli LähiTapiola Future Challenge 140cm ensimmäinen osa. Jäimme kaverini kanssa katselemaan kentän sivulle, koska katsomot olivat tietysti jo siihen aikaan päivästä ihan täynnä. Kun tuli tauko, menimme varaamaan paikat, mutta päätykatsomosta oli aivan surkeat kuvakulmat kaikille esteille ja kaikki esteet olivat kameralleni liian kaukana.
1. | Kuvat eivät ole (hyvällä) laadulla pilattuja, heh...
2.
3.
Luokan jälkeen lähdimme syömään Plazaan, koska Subway kuulosti paremmalta kuin expo-alueen ja/tai VIP-alueen hodarit, makkaraperunat, lihapiirakat, yms. Eikä todellakaan kaduttanut lähteä syömään kunnon ruokaa, subi on aina yhtä hyvää.
Olin varannut käteistä mukaan aika paljon, koska aioin tehdä expo-alueelta hyviä löytöjä. En sitten tiedä onko alue köyhtynyt merkittävästi, vai olenko itse kasvanut "haluan tuon, tuon, ja tuon, tarvitsen ainakin näitä tuotteita ja varmasti tarvitsen joskus vielä mahdollisesti tätä!" -vaiheesta ohitse. En löytänyt sitten mitään. Tai tietysti ihailin hienoja pinkkejä ja punaisia satulahuopia, korvahuppuja, karvabootseja ja otsapantoja, mutta mitäs minä niillä tekisin. Hieman kyllä kateellisena katselin vierestä, kuinka hevoselliset ystäväni tutkivat erilaisia shampoita ja muita tarvikkeita. Mutta hevoseton on rahahuoleton... kai.
Lopulta päädyin ostamaan viisi kappaletta metrilakuja, joita mutustelin puolentoista tunnin tauollamme, kun odottelimme Six Barin alkua. Six Barin takiahan minä tulinkin koko tapahtumaan. Kuvittelin vain, että olisin ehtinyt kuvaamaan muitakin luokkia edes hieman. Yllä olevat kolme kuvaa ovat koko saaliini "muista luokista", loput olevat kuvat Six Barista.
4.
5.
6.
7.
8.
Six Bar alkoi aina yhtä tyylikkäästi showmusiikilla höystettynä ja aloituskorkeutena oli tänä vuonna 140cm. Ihastuin samantien ensimmäisen ratsastajan valkoiseen hevoseen, joka näytti niin ihanan iloiselta koko ajan!
Koska kuuden esteen sarja on melko pitkä, ensimmäisistä esteistä tuli tietysti aina ihan huonoja kuvia. Mutta aina yritin räiskiä sarjakuvaa ensimmäisistä esteistä asti, joten kamera aina heitti tarkennuksen pois viimeisistä esteistä. Jossain puolivälissä tajusin olla hieman rauhallisempi ja keskittyä enemmän kolmeen viimeiseen esteeseen, joista tulikin sitten "ihan okei" -kuvia. En ole tyytyväineen nykyiseen kuvaustaitooni, olen jotenkin ruosteessa!
Kun viimeinen pysty alkoi olla siinä 160cm korkeudella, sarjaa lyhennettiin kahdella esteellä niin, että jäljelle jäi loppuosan neljä pystyä. En ole ennen kuullutkaan, että Six Baria olisi lyhennetty, mutta enpä ole näitä nähnytkään ihan kovin montaa. Ja onhan se varmasti hevosillekin paljon säästävämpää, jos sarja ei ole ihan niin pitkä.
Tänä vuonna ei päästy ihan viime vuoden lukemiin (180cm) vaan voittaja pääsi 170cm korkeuteen asti. Ja voittaja oli suosikkihevoseni! ;) Tämän vuoden Six Bar oli mielestäni hieman laimea, varsinkin viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna oli enemmän osallistujia ja varsinkin se voittajan mieletön veto, kun 14-vuotias tyttö vei kaikki ihan tuosta vaan hyppäämällä 180 senttiä...
9.
10.
11.
12.
13.
Kaikki (huikeat 30) kuvat voitte käydä katsomassa TÄÄLTÄ.
Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kerroin, Melkkilässä oli sunnuntaina 28.5. Juniorijaoston järjestämät estekisat. Itse en kisannut, mutta olin liputtamassa kaikissa kolmessa luokassa kentällä, tietysti kameran kanssa. Kisat olivat todella onnistuneet ja nopeat, saimme ruveta kantamaan esteitä sitä ainoaa pois kerättävää estettä pois jo ennen yhtä, vaikka kilpailut alkoivat vasta yhdeltätoista. Toki oli helpompaa, kun ei ollut osallistujia ihan kamalan paljoa, eikä tarvinnut stressata jos tapahtuu jokin pieni virhe. Ulkopuolisia (ei Melkkilän seurasta) oli hurjat yksi ratsukko, joten tuttuja kasvoja oli paikka täynnä.
Käytin suurimman osan ajasta valokuvaamiseen ja kaikkien onneksi sattui juuri lämmin ja aurinkoinen päivä kohdalle. Kuvat onnistuivat ja joukossa oli muutamia joista pidän erityisesti. Kaikkiaan otoksia oli noin kuusisataa, mutta nyt siivouksen jälkeen niitä on enää 123. Julkaisin kaikki Google Driveen, josta voitte käydä kuvia katsomassa jos kiinnostaa.
