Ravimammat elementissään

Pahoittelut jälleen syntyneestä postaustauosta, olen itsekin hyvin pettynyt kesäloman postaussuorituksiin. Yhdeksän postausta kesäloman aikana on melko säälittävä suoritus jos vertaa viime vuoteen, kun kirjoitin hiukan yli kahden kuukauden aikana yhteensä kolmekymmentäneljä kuvien täyteistä postausta ja kesäkuussa tein postausennätykseni: 19 postausta kuussa. Okei, sillon minulla ei ollut toista blogia ja kirjoitin tänne viisi ei-hevosiin liittyvää tekstiä, mutta silti. En lupaa mitään, että postausmäärä paranisi kun tunnit alkavat, koska blogimotivaatio on tällä hetkellä tämän blogin puolella hyvin alhaalla. Saa nähdä mitä käy.

Asiaan siis, Viime viikon sunnuntaina oli Perniössä jälleen Kankkonummen ravi- ja kiitolaukkakilpailut. Olin katsomassa viime vuonna ja kirjoitin siitä postauksen. Tällä kertaa menin auttamaan ponin talutuksessa ja siitä kertyi ihan mukavasti palkkaa. Mutta huono puoli siinä oli se, että unohdin kameran kotiin enkä saanut kuvan kuvaa. Ei siis postausta Kankkonummen raveista.

Mutta ravien takia minulle tuli taas hassu innostus raviurheilusta ja jotenkin se kiinnostaa minua ihan kamalasti. Haluaisin niin tutustua siihen enemmän ja päästä kokeilemaan kärryillä ajamista ja muuta, mutta en tiedä yhtään olisiko tässä lähiseuduilla jotain mahdollisuutta. Pidetäänkö ravihevosille edes samankaltaisia "ravitalleja" kuin ratsupuolella, että aloittelijat voisi käydä opettelemassa ravijuttuja?

Raveista saimme Sagan kanssa hyvän idean ja lähdimme heti seuraavana päivänä Lotan ja Samban - ravimammojen - kanssa raviradalle ja saimme jopa kameramiehen mukaan. En ole koskaan ennen käynyt raviradalla hevosen kanssa ja odotin sitä hieman jännityksellä. Matka sujui mukavan leppoisasti ja vastaan ei tullut kuin yksi auto. Ainoa the thing matkassa joko raviradalle tai maastoesteille, on aina Kemiöntien ylitys, koska autot menevät siinä todella kovaa varsinkin kesällä ja matka, mistä tulevia autoja näkee, on melko lyhyt. Ylitimme tien kuitenkin sujuvasti ja edes kovista äänistä jännittyvä Lotta ei saanut suurempaa sätkyä, vaikka ohi ajoi rekkoja.

Raviradalla huomasimme, että siellä oli muutama muukin, joku oli tulossa hiitille hevostensa kanssa. Rata on kuitenkin sen verran pitkä, emmekä me aikoneet viipyä kamalan kauaa, joten emme olleet häiriöksi. Lotta vain sai ihme hepulin, kun näki vieraita hevosia. 

Kävelimme alkuun pari kierrosta odottaessamme kuvaajaa ja samalla esittelimme hevosille ravirataa. Samballe paikkahan on varmasti ihan tuttu, mutta Lotta oli hieman hämmästyneen oloinen, että mikähän paikka tämä nyt on. Ravissa se sitten innostui kovasti ja varsinkin aina kun ne kaksi hiittaajaa ajoivat ohitsemme. 

Ravasimme pari kierrosta ensin hiukan rauhallisemmin ja sen jälkeen pari kierrosta sitä reippaampaa tahtia. Samba ainakin innostui aina maalisuoralla ihan kamalasti ja Lotaltakin löytyi se isompi vaihde. Kyllä mentiin välillä kovaa! Viimeisellä kierroksella otin Lotalla sitten laukkaa, koska ravi tuntui välillä niin huteralta. Laukassa rouva saikin tehdä hieman enemmän töitä, että pysyisi Samban perässä. 

Laukkojen (no Samba kyllä vain ravasi) jälkeen hengähdettiin hiukan, käveltiin puoli kierrosta ja lähdettiin kävelemään kotiin päin. Kemiöntien ylitys sujui taas hyvin ja vaikka hepat olivat varmasti jo hieman väsyneitä, ne halusivat ravata sen tietyn suoran, jolla ei ikinä mennä muuta kuin laukkaa tai ravia. Menimme siis rentoa hölkkää ja olihan se hyvä ottaa hiukan loppuraveja. Suoran jälkeen käveltiin takaisin tallille ja hepat pääsivät pesulle.

Kaikin puolin oli tosi hauska reissu ja haluan todellakin mennä uudestaan raviradalle! Oli ihana 

nähdä kun Lotta oli ihan innoissaan päästessään juoksemaan kovaa pitkästä aikaa. En tiedä milloin se viimeksi 

on raviradalla ollut.

xoxo

Uutta tuttavuutta

Paras fiilis ikinä, syntyy hyvän ratsastuksen jälkeen. Kun kaikki sujuu ja on niin helppoa, että tekee vain mieli hymyillä kuin heikkopäinen. Tällaisella hevosella ratsastus saa itsetunnon nousemaan kohisten ja se jos joku on hyvä asia. 

Tässä on Samba, kaverini hevonen - ja oikea hyvän mielen ratsu.

Kuvat ©Nea

Olen ratsastanut Samballa nyt kaksi kertaa ja tamma on maailman yritteliäin ja positiivisin hevonen. Se jaksaa aina yrittää parhaansa, eikä näytä keskisormea jos pitäisi tehdä jotain mitä hän ei vielä osaa. Samballa on ravitausta ja sitä on nyt koulutettu ratsuksi muutaman vuoden ajan (2-3?). 

Koska laukka on ainoa askellaji joka on vielä hitusen hukassa, en ole sitä vielä kokeillut, vaan työskentelen käynnissä ja ravissa. Ja ravissa Samba onkin aivan ihana: pehmeät ja joustavat askeleet, oma moottori ja jotenkin ravissa hevonen on niin helppo ratsastaa. Se ei yritä juosta alta, se ei paina kuolaimelle, eikä kompuroi kootessa, kuten jotkut ravitaustan omaavat. Kaiken kaikkiaan tästä hevosesta tulee vielä aivan loistava paketti!

Tänään sain tallilla ollessani soiton, että voisinko liikuttaa Samban. Koska ensimmäisestä kokeilusta oli jäänyt niin mahtava fiilis, suostuin tottakai empimättä. Hain siis neidin laitumelta ja heitin varusteet ylle. Aiemmin olin ratsastanut maneesissa, koska ilma ei ollut niin suotuisa kenttätyöskentelyyn - kaatosade ja kamala tuuli - mutta nyt auringon paistaessa oli mukavaa tulla kentälle. Ja sattui niin sopivasti, että kuvaajakin oli paikalla!

Samba vaikutti hyväntuuliselta ja aloitin työskentelyn löysällä ohjalla käynnissä. Yritin saada hevosen vähän venyttämään ja sehän venytti. Nyt ratsastin eri satulalla kuin viimeksi ja hevosen liikkeet tuntuivat hieman vapaammilta, joten toinen satula on varmaan hieman ahtaampi. Käyntien jälkeen ravailin kevyttä ravia rennosti ympäri kenttää. Tein pari kahdeksikkoa ja ympyrää ja heppa tuntui molempiin suuntiin mukavan tasaiselta ja hyvältä.

Istuin jossain välissä harjoitusraviin ja jäin työskentelemään toiseen päätyyn ympyröille ja neliön muotoiselle uralle. Kokeilin tehdä pari lisäystä, mutta Samba ei oikein pysynyt tasapainossa ja valahti hieman etupainoikseksi nousten pois muodostaan. Jätin lisäykset pois ja kokeilin sitten kokoamisia, kun vauhtiakin oli lisäyksien myötä tullut hieman enemmän kuin oli tarpeen. Kokoamiset onnistuivatkin paremmin. Hevonen pysyi avuilla ja muodossaan ja ravia sai koottua ihan kivasti.

Kun jonkin aikaa olin hinkannut ympyröillä ja kahdeksikoilla, päätin että tämä hevonen on jo esittänyt kaiken mitä halusin ja sille oli aika päästä takaisin laitumelle. Olin ratsastanut alkukäynnit & verryttelyt mukaanlukien tuossa vaiheessa noin kolmekymmentäviisi minuuttia. Ravasin sen jälkeen rennommin noin viitisen minuuttia ja Nea yritti ottaa videopätkää josta näkisin itsekin ratsastustani. Kotona sitten selvisi, että surkea kamerani ei ollut tarkentanut videon aikana ollenkaan, joten sitä ei YouTuben tai blogin suuntaan sitten saatu. :/ 

Jalka on karannut aika eteen... tämän kuvan jälkeen Nea onneksi huomautti, että JALKA!

Kyllä oli taas mukava ratsastus. Hevonen yritti parhaansa ja sitä oli ilo ratsastaa. Ja Samba on nin suloinen, kun se ei ymmärrä jotain sille antamaani apua - yritin jossain välissä ihan vain taivuttaa hieman enemmän ja jalkani taisi olla hieman liian takana, niin Samba yrittää kaikkea mitä osaa: väistää, siirtää takaosaa ja pysähtyy ja polkee jalkaa. Siitä sitten sain hänet eteenpäin ja tavutin ihan vaan kevyesti. 

Kun olin kävellyt loppukäynnit ja ottanut varusteet, pääsi Samba takaisin laitumelle. On se ihana tamma, toivottavasti saan tuolla hepalla ratsastaa tulevaisuudessa vielä lisää. c:

xoxo