Kaksi puhdasta Suomalaista #2

Toinen täysi suomalainen: Pulu. Olen mennyt sillä tunneilla ja myös itsenäisesti parisen kertaa ja todellakin tämä suokkineiti toi tullessaan aivan uudenlaisen kuvan Suomenhevosista. En ole pitkään pitkään aikaan enää välittänyt sen suuremmin jähmeistä, vähän kömpelöistä ja tahmeista suokeista. Mutta Pulu. Niin erilainen, niin ihana. Hevosella on isot, pehmeät ja matalat askeleet joissa on helppo istua, se on todellakin eteenpäinpyrkivä ja innokas kymmenenvuotias hepo.
Uusi ihastus, pieni ja varovainen, vielä ei ihan uskalla sanoa että mä tykkään susta, mutta kun hiukan tutustutaan, niin saa nähdä katoaako ihastus kuin tuhka tuuleen, vai tuleeko tästä yksi suosikeista. Tällä hetkellä vaaka on kallistumassa sinnepäin, mutta saapa nähdä saapa nähdä...

Seuraavien kuvien väriskaala vaihtelee sitten sinisestä oranssiin ja vähän ylivalaistuun, koska oli hämärää ja kameramies hieman vaihteli asetuksia, mutta koitin niitä parhaani mukaan muokata samansävyisiksi - onnistumatta ikävä kyllä.

Menin Pululla ensimmäisen itsenäisen tunnin viimeviikolla keskiviikkona ja sopivasti juuri silloin sattui olemaan Aada tallilla kamera mukanaan. Kuvista iso kiitos siis hänelle! 

Pulu oli mielenkiintoinen tapaus. Menin ensimmäisen tunnin sillä maneesissa, jossa se oli luonnollisesti vähän rauhallisempi. Seuraava tunti oli sitten kentällä, mutta menimme kouluradan kokoista kenttää, joten siellä ei oikein mahtunut ryntäilemään. Nyt kun menin ihan vapaasti isoilla ympyröillä, oli hevosella enemmän vauhtia ja energiaa. Välillä se tuntui aivan mahdottomalta, välillä se oli todella hyvä.

Oikea kierros tuotti enemmän päänvaivaa, koska sinne taipuminen oli Pululle mahdottoman hankala tehtävä. Hevonen selvästi antoi kaikkensa, mutta ei vain saanut ruotoa taipumaan ravissa kunnolla. Käynnissä se onnistui ihan hyvin, mutta ravissa ei van onnistunut. Kylki edellä mentiin ja kulmat sikamiasesti oikoen... :D

Laukka olikin lennokas ja eteenpäinpyrkivä ja vaati aika paljon tilaa. Laukassa oikominen oli vielä pahempaa, mutta hammasta purren yritin saada heppaa menemään kunnon ympyrän uraa.

Sellainen hepo. Kyllä todellakin tämä ihana Suokki-tyttö hurmaa minut täysin, jos pitää nuo lennokkaat askeleet, eteenpäinpyrkiväisyyden, mutta oppii tulemaan vähän paremmin kiinni ja avuille. Eikä se taipuminenkaan pahasta olisi! ;)

xoxo

Kaksi puhdasta Suomalaista #1

Kyllä musta vielä Suomenhevosratsastaja tulee, tai ainakin siltä näyttää. Olen mennyt pari kertaa koulutunneilla melko uudella tulokkaalla Pululla ja sitten estetunnille minulle oli laitettu taas Maucca. Toki menin estetunnilla myös todella pitkästä aikaa Kantrilla (taisin hypätä sillä edellisen kerran puolitoista vuotta sitten kesäleirillä...) ja koulutunnilla vähemmän tuntikäytössä olevalla hepalla Fifillä, jolla alku ei lähtenytkään ihan niin hyvin käyntiin - putosin ennen kuin ehdin satulaan istua. :D  Sain jalan jalustimeen ja itseni sinne satulan etukaarelle, kun hevonen jo lähti pukkilaukkaa eteenpäin, mutta ei siitä sen enempää.

Kuvat jälleen kerran vähän satunnaisessa järjestyksessä, mutta toivottavasti saatte jotain selvää.

Estetunnin aiheena oli alkutunnista jumppasarja, jossa oli kolme puomia ja kaksi hyvin pientä pystyä ja loppuun tulimme pystyä ja okseria täyskaarrosta, jossa piti vaihtua laukka. 

Jumppatehtävä oli kovin haastava hiukan kömpelölle suokkipojalle, ensimmäisen kerran kun pystyt oli nostettu ylös, kuului kops kops kops kops kops! ja taakse katsoessa maassa oli viisi puomia. Hevonen oli kovasti menossa eteenpäin ja jouduin ottamaan todella voimakkaan pidätteen jokaisen puomin kohdalla, että pääsin ne ilman pudottelua.

Täyskaartojen kautta pystylle ja okserille ratsastaminen oli helpompaa ja ne sujuivatkin hyvin, vaikkakin sillä Maucan lysähdys-tyylillä.

Yllätyksenä oli se, kuinka innokas heppa oli. Se laukkasi todella pyöreästi ja hyvin, eikä edes kyttäillyt kottikärryjä tai kulmia, joista voi tulla villipetoja syömään pikku Maucan.

Loppuun tulimme jumppasarjan, pystyn ja okserin peräkkäin, jonka jälkeen tultiin vielä kerran jumppis toisesta suunnasta. Alku sujui hyvin, mutta okserin jälkeen tulin sarjaa uudelleen kolme vai neljä kertaa, koska puomit eivät vain pysyneet kannattimilla!

Laukanvaihdotkin tuottivat suurta päänvaivaa - menin kokonaisen pitkän sivun väärää laukkaa, kun ei heppa vain vaihtanut ja jyräsi eteenpäin. Sain sen sitten ympyrällä vaihtamaan ravin kautta.

Sellainen tunti Maucca-pojalla. On se paljon kivempi estetunnilla kuin koulutunnilla. Esteillä sillä ei kai ole niin paljoa aikaa purra kuolaimeen kiinni, koska se tuntuu aina melko kevyeltä ja mukavalta. Kannuksiakaan en esteillä ole tarvinnut kertaakaan, heppa saa tosi kivasti vauhtia alleen - joskus tosin ehkä vähän liikaakin.
Sen olen huomannut, että Maucca hyppää isot esteet (mulle ja Maucalle isot >70cm) paljon paremmin kuin pienet. Pienillä se jää roikottamaan jalkoja ja puomit saattaa tipahdella, mutta isommilla se yrittää selvästi enemmän. Ei tästä varmaan koskaan mun lempiratsua tule mutta ehkä opin joskus tykkäämään siitä vähän enemmän. Ainakin estetunneilla.

xoxo