13. syyskuuta 2018

Sanaton


No words left to say, lots of tears left to cry.

Enpä olisi halunnut palata blogiin tällaisella asialla. Enkä olisi halunnut olla toisella puolella maapalloa tällaisena hetkenä. Kuvottava fiilis, kun avaa instagramin ja sieltä tulee vastaan mustavalkoisia kuvia tästä hevosesta Rest In Peace -tekstillä. Lisäsin omani muiden joukkoon.

Tiesinhän minä, että se on ollut kipeä jo pitkään. Tiesinhän minä, että sillä tuskin on enää paljoa aikaa, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni. En halunnut ajatella että se on pian poissa. Rakas ystäväni. En muista viimeistä kosketusta. En muista viimeisiä sanoja, enkä viimeistä ratsastuskertaa. Siitä on niin kauan.

Nyt se päivä kuitenkin on koittanut. Aika sanoa kiitos ja hyvästi.



Kiitos kaikesta enkelini. 
Mienchen - Mimmi, Missi, Neiti, Missukka
13.9.2018


1 kommentti:

  1. Oivoi... Aina ikävä lukea tällaisia uutisia <3
    Tiedän, että ikävä tuntuu kaivavan koloa sisimpään, mutta anna tilaa ja aikaa- joku tai jokin helpottaa tuota kipua ajan myötä, luota siihen! :)<3

    VastaaPoista