Lotta & Lotta 1. vuosi

25. elokuuta, viime vuonna aloitin vuokraamaan hurmaavaa lämppäritammaa Lottaa ja alussa meno tuntui aivan mahdottoman vaikealta. Ex-ravurina sillä oli iso ravi, jossa oli sietämättömän vaikea istua, eikä muutenkaan harjotusravityöskentelystä tullut mitään. Maastoilu oli meidän juttu - vaikkakin välillä peruutettiin se parikymentä metriä kun olimme eri mieltä käännytäänkö risteyksestä kotiin päin vai kauemmas - ja sitä tuli tehtyä paljon. Hypätä ei saanut, mutta menimme välillä puomiharjoituksia ja niistä Lotta piti todella paljon.

Postauksen kuvat on perjantailta, kun otettiin vähän posekuvia Lotan kanssa mun estetunnin jälkeen

Syksyllä Lotalle tuli väliaikaisesti hackamore-suitset, joiden kanssa mentiin pari kertaa, ikävä kyllä juuri silloin, kun olisi ollut mahdollisuus koulukisoihin. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan hyväkin, koska en todellakaan osannut vielä silloin ratsastaa Lottaa kunnolla.
Hackamoreilla työskentelystä ei tullut mitään, mutta onpahan sekin nyt kokeiltu. Kun saatiin taas kuolaimet suuhun, uskallettiin lähteä taas maastoilemaan kunnolla. Mentiin melkein joka viikko alkuverryttelyt tai koko tunti maastossa.

Kun kenttä alkoi olla liian upottava syksyn sadesäissä, siirryttiin maneesin puolelle hiomaan tasapainoa - tällä kertaa ilman satulaa. Maneesikauden aikana menin todella paljon ilman satulaa ja opettelin istumaan Lotan harjotusravissa paremmin. Maneesissa sitä oli vaikeampi saada menemään kunnolla ainakin vasempaan kierrokseen, mutta yritystä ei puuttunut.

Talvi oli pitkä ja pimeä, eikä maastoilemaan päässyt vielä helmi-maaliskuun vaihteessakaan, koska jää pysyi tiellä harmittavan pitkään. Ensimmäiset maastot piti vain pidätellä ja mennä rauhallista ravia, koska Lotta olisi halunnut vain laukata ja kovaa. En uskaltanut laukata vielä toisellakaan maastoreissulla kotiin päin, mutta poispäin laukkasin pari pätkää.
Pikkuhiljaa Lotta rauhoittui, mutta sitten tulikin "uusi" juttu, jossa Lotta oli vähän turhan menossa, niimttäin kenttä. Ensimmäinen tunti kentällä oli rehelllisesti sanoen hirveä. Olin tyhmä ja jätin satulan talliin ja ajattelin että "Ei se yhtään erilainen oo, ainahan se kesäisin kentällä menee." No, eipä siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään, että meinasi pudota parikin kertaa kun heppa halusi mennä kovempaa.

Kevään koulukisoihinkaan meillä ei ollut asiaa, koska olin valinnut jo kaksi muuta ponia, enkä halunnut enää kolmatta. Vähän se jäi harmittamaan, mutta toisaalta on tässä vielä aikaa. Saadaan ainakin enemmän treeniä alle kun ei kiirehditä kisoihin.

Kesän alussa homma alkoi luistaa paremmin kuin vielä kertaakaan ja vihdoin näytin tajunneen perusasiat, miten kuluu ratsastaa. Kesällä mentiin välillä maastoretkiä, välillä kentällä. Lotta tuntui koko kesän menevän todella hyvin, vaikka kuumina päivinä olikin vähän tahmea. Menin myös kesällä todella paljon ilman satulaa, koska ei vain jaksanut joka viikko vetää helteessä kunnon treeniä.
Nyt odotellaan koulukisoja ja harjoitellaan vielä vähän rentoutta ja tasaista tuntumaa. Edelleen Lotta heittelee päätään ja on todella levoton suustaan, varsinkin alkutunnista, mutta sekin on jo paljon parempaan päin. Kyllä me vielä onnistutaan, kunhan saadaan mahdollisuus näyttää muillekin mistä meidät on tehty!

Oli se kohtalo, sattuma, tai mikä tahansa,  se onnistui kun antoi meidät toisillemme

xoxo

Hyppyjä ja aluekisasuunnitelmia

Perjantaina sain estevalmennukseen Nean kuvaamaan, mutta jotenkin kuvien siirtäminen ja postauksen tekeminen vain unohtui. Listassa luki Mimmi ja rata oli kiva. Vähän oli ennakkoluuloja kolmen esteen linjan suhteen, että mitä jos en saakaan heppaa kiinni toisella osalla, mutta eipä siitäkään ongelmia loppujen lopuksi koitunut. 

Jalat olivat kipeinä torstaisen estevalmennuksen jäljiltä, koska Mimmi oli ollut jo varattu niin minähän olin kokeillut langanlaihaa Dandya, jonka kanssa reidet huutaa hoosiannaa ensimmäisen laukkapätkän jälkeen. Eipä siitä estetunnista oikein mitään tullut, mutta ei mitään ihan kauheita epäonnistumisiakaan ollut. Ja sehän olikin vain yksi valkka sinne tänne. 

 Alkuverkka sujui aika itsenäisesti ja yritin mennä salmiakki-kuviota, koska siinä sain maanantaina Mimmin todella hyväksi. Kyllästyin ja luovutin kuitenkin pian ja aloitimme valvotun verkan pääty-ympyrällä harjoitusravissa tahtia säätelemällä. Sain Mimmin askelta lyhennettyä sen viiden metrin pätkän aikana todella hyvin, se ravasi niin lyhyttä ravia että se olisi mennyt ponin ravista, mutta tuli silti kevyesti vain istunnalla takaisin isompaan raviin.

Välillä tuntui että alla olisi kirahvi, koska eipä tuo heppa suostunut lyhenemään ollenkaan.

Ravien jälkeen otimme oikeaa laukkaa ja tehtävänä oli mennä kolmea erilaista laukkaa: harjoituslaukkaa, koottua, sekä keskilaukkaa. Se tuotti jo vähän enemmän pään vaivaa, koska laukassa Mimmi ei ole se helpoin koottava, eikä tule keskilaukan jälkeen takaisin niin hyvin. Joten aina sen pätkän, kun piti mennä normaalia harjoituslaukkaa, otin Mimmiä vain kiinni ja yritin lyhentää askelta. Sain kootun laukkapätkän viimeisillä askelilla sen vihdoin hyväksi, mutta silloin piti jo taas lisätä eteenpäin. Se oli erittäin hyvä tehtävä ja jos olisi ollut enemmän aikaa, Mimmistä olisi tullut sen avulla varmasti todella miellyttävä ratsastettava. 

Aloitimme verkkahypyt pikkuisella ristikolla, josta sitten nostimme ylöspäin pystyksi.

Esteen ollessa joku ~70 senttiä korkea, musta tuntui aivan joltain mahtavalta GP-ratsastajalta, kun askel osui joka kerta ja estekin näytti vähän tavallista isommalta. En ole kasikymppiä hypännyt varmaan sitten kevään, joten tuo pieni pysty tuntui jo isolta voitolta.

Yksittäisten hyppyjen jälkeen siirryimme kolmois-linjan pariin. Siihen tuli joko viisi ja viisi, tai neljä ja neljä laukkaa. Ensimmäiselle pystylle askel tuli hiukan lähelle, joten jouduin ottamaan vähän eteenpäin, mutta molemmat välit sujuivat hyvin neljällä laukalla.

 Tunnilta ei nyt kauheasti kuvamateriaalia ole, koska tulimme radankin vain kerran, emmekä kerta kaikkiaan hypänneet kovin paljoa. Radassa oli kolmen linja, vesimatto lävistäjällä ja linjan kaksi ensimmäistä uudestaan. Siitä tuli video, mutta kotona huomasin että kamera ei enää näköjään tarkenna itsestään videota ottaessa, joten se oli todella huono enkä vaivaudu lataamaan sitä Youtubeen.

Tunti oli sujunut omasta mielestä ihan hyvin ja nyt tuli varmuus alkuekisasuunniletmista: menen Mimmillä 70cm seuraluokan, koska en ole sillä kovin paljoa kisannut tai muutenkaan hypännyt sen isompaa. Kahdet kisat alla ja toki molemmista puhdas rata, mutta en viitsi mennä aluekisoihin jännittämään kymmenen sentin isompaa rataa, kun voin tehdä sen seurakisoissakin. Tietysti jos sattuisi sellaista, että kukaan muu ei haluaisi kisata Mimmillä, niin voisin ilmoittautua myös kasikymppiin, mutta katsotaan nyt. Luulisin että tuo hevonen kyllä menee aika äkkiä listalle.

Mimmi ja Huima on siirretty tarhaan, josta niitä sitten hiukan aikaa kuvailin, mutta Maucca tuli eteen ja peitti kameran näkyvyyden isolla mahallaan (anteeksi, en voi näille kehnoille vitseille mitään, mutta ne on vaan niin totta!).

Jossain kohtaa aurinkokin uskaltautui hiukan pilkahtelemaan, aloin heti toivomaan jospa saisimme aluekisoihin tänäkin vuonna kauniin sään. 

Juoma-altaan vieressä oli todella kiinnostava ämpäri, jota jokainen tarhaan tulija kävi vuorollaan tutkimassa korvat tötteröllä. 

xoxo