3. lokakuuta 2016

Lainaponi Amigo

Kerroinkin jo eräässä aiemmassa postauksessa, että olen ratsastanut kaverini ponia Amigoa edellisen viikon, kun hän on matkalla. Amigo on varsin hurmaava herrsmies, joka on aikalailla samanlainen kuin Huima. Oikeastaan Amigo on rauhallisempi, rennompi, isompi ja hieman "hitaampi" versio Huimasta pehmeällä harjoitusravilla ja vaikeasti istuttavalla laukalla. Lisäksi poni on hieman säikky ja yhtenä päivänä lähdettiin tallin ovesta oikein laukalla ja silmät pyörien (minä perässä juosten...) kun poni kuuli jotain.

Menin siis lauantaina viimeisen ratsastuksen ja aamu alkoi mukavan aurinkoisena. Lämpöä oli ehkä juuri ja juuri kymmenen + jäätävän kylmä tuuli, joten toppatakki oli alussa visusti päällä että pysyi lämpimänä. Ja kuten kuvista näkyy, on minustakin tullut nyt punapöksyinen ratsastaja! Pari viikkoa sitten perjantaina kävi pieni accidentti, kun Kukkiksen etukavioita pudistaessa heppa nappasi takapuolesta hampailla ja housut menivät rikki :D Ei siinä sitten kun seuraavalla viikolla oli suunnitelmissa ratsastusta joka päivä ja omistan siis tasan yhdet ja ainoat - sillä hetkellä rikkinäiset ratsastushousut. Ehkä tästä opin, että kannattaisi ostaa ne joita käyttää aktiivisemmin ja sitten voisi olla toiset varalla, jos käy esimerkiksi näin...


Amigolla oli ollut joku (jalka?)ongelma, joten ponilla piti tehdä piiitkät alkuverryttelyt. Käveltiin joku kymmenen minuuttia ja ravailtiin pitemmällä ohjalla sen jälkeen ympäri kenttää että jäsenet vertyy. Ampsa venytti muutamissa kohdissa kivasti alaspäin, mutta tuntui jotenkin tosi tahmealta.


Jossain vaiheessa sitten takki lähti pois ja ohjat lyheni hiukan, aloitettiin kunnon työskentely. Takaosa piti ratsastaa kunnolla alle, ettei etupäälle tulisi niin paljoa painoa, mutta se ei ollutkaan enää lauantaina niin helppo tehtävä, kun poni oli tahmeaakin tahmeampi. Aiempina päivinä se oli vain halunnut jusósta alta pois ja koska olen oppinut ratsastamaan juuri sen tyyppisiä hevosia, oli työskentely helppoa. Mutta nyt kun poni vain mateli ja hidasteli, olin välillä ihan hukassa.


Päätin ottaa laukkaa jo alkuun, jos se laittaisi poniin hiukan imua. Nyt kun Amigo tuntui niin tasaiselta, eikä ollenkaan jäänyt tahdittamaan tai tuntumaan epäpuhtaalta, sain keskittyä enemmän siihen ratsastukseen. Keskiviikkona kun sateen takia jouduin menemään maneesissa, poni tuntui ihan kauhean epäpuhtaalta ja vasemmassa kierroksessa tuntui melkein ontuvan. En tiedä johtuiko se edellisestä hiukan rankemmasta päivästä, vai siitä että maneesissa piti tehdä melko pieniä teitä (joita piti nimenomaan välttää) kun siellä oli kuusi muutakin ratsastajaa, mutta ei tuntunut ollenkaan hyvältä, enkä loppujen lopuksi ratsastanutkaan kuin jonkun 45 minuuttia.





Laukan jälkeen poni alkoikin olemaan parempi ja sitä oli kevyempi ratsastaa. Jäin toiseen päätyyn pienemmälle kentälle ja aloin tekemään askeleen pidennystä ja lyhennystä harjoitusravissa. Amigolla on tosi kiva harjoitusravi istua ja siinä oli helppo jarruttaa pelkällä istunnalla - varsinkin nyt kun oli kokopaikkaiset housut. Olin aiemmin mennyt polvipaikkaisilla lainahousuilla ja edelleenkin se on täyttä tuskaa, kun peppu heiluu satulassa edestakaisin, enkä pysty käyttämään istuntaa täydellä teholla. Sillekin on syy että käytän nimenomaan vain kokopaikkaisia pöksyjä!

Lisäyksiin poni lähti innolla, mutta alkoi himmailla jo puolivälin jälkeen eli liian aikaisin. Pääosin pidennykset tulivat vain temmonlisäyksinä, eli askeleen tahti nopeutuu mutta se ei pitene juurikaan, mutta sain pari kertaa oikeasti pidennettyä askelta ja silti tahti pysyi samana. Siinä vasta hieno fiilis.

Askeleen pidennys, ei tahdin nostaminen. Olen oppinut jotain! :D


Käynnissä en juurikaan "työskennellyt" vaan annoin hiukan ohjaa ja koitin saada ponin päätä alemmas. Se oli hiukan jännittynyt, joten ajattelin meneväni seuraavan ravitehtävän sitten kevyessä ravissa. Ampsakin on sen tyyppinen hevonen, (ainakin minulla) että kevyessä ravissa menee rennosti muodossa, mutta harjoitusraviin istuessa jännittyy ja nostaa pään ylös.


Kun kävelyt oli kävelty, ravailin kevyessä ravissa ja sain ponisen pehmeämmäksi ja rennommaksi.


Otin jossain välissä satulankin pois ja puksuttelin loppulaukoissa ja -raveissa rennosti ilman satulaa. 

Amigolla on rehellisesti sanoen inhottava laukka. Se on kovin ylöspäin suuntautuva ja pyöreä, mutta samalla oudon tasainen. Jos poni on vähänkin jännittynyt tai menee liian kovaa, on laukassa istuminen mahdotonta - ainakin näin kun sillä menee kerran pari vuodessa.




Kun satula oli ähkitty vielä takaisin selkään ja kävelty ylös, oli aika mennä ottamaan posekuvia. Kuten jo alussa sanoin, Amigossa on se hyvä puoli että sen korvat ovat lähes aina pystyssä ja katse on iloinen. Paikoillaan poni ei kuitenkaan halunnut seistä yhtään, joka hiiieman tuotti hankaluuksia.

 
Lopulta tuli muutama suloinen kuva, kun käännyttiin ympäri niin että kuvat tuli myötävaloon.


Elikkä sellainen poni. Ampsa on kyllä yksi kilteimmistä ja ihanimmista poneista mitä tiedän. Ja jos nyt tuon viikon aikana ei voi sanoa oppineensa kunnolla ratsastamaan, niin voi ainakin sen sanoa että jotakin oppeja jäi mieleen. Sain ponia ratsastettua joinakin päivinä todella hyvin, lauantai ei ollut meidän paras päivä. Aivan hurmaava herraponi!



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti