Ensimmäistä kertaa ulkokentällä

Nea ratsasti täällä pari kertaa ennenkin vilahdellutta Amigoa ja poni näytti menevän oikein kivan näköisesti.

Tosiaan, maanantaina koitti se päivä, kun kenttä oli ensikertaa lumien jälkeen ratsastettavassa kunnossa - ainakin suurimmaksi osaksi - joten sinnehän me suuntasimme. Nea ratsasti Amigolla, jonka jälkeen hän kuvasi minun ja Lotan ratsastusta. Kamerasta oli akku aika tyhjä, joten hieman säästelimme sitä saaden tällä kertaa vain sata kuvaa yhteensä.

Sain Lotan kuntoon ennätysajassa, koska halusin verkata sitä ennen kuin Nea tulee kameran kanssa aihettamaan paineita ratsastajalle. Lotta olikin kentälle mennessä ihanan innoissaan ja sitä sai käynnissäkin vähän rauhoitella. Ravi oli todella hyvää ja se polki hienosti alle jo heti alkuun.

Ravasin molempiin suuntiin jonkin aikaa ja vasen kierroskin tuntui todella hyvältä, vaikka ravattu oltiinkin vasta joku kymmenisen minuuttia. Totta kai se oli jäykkä, mutta oma kärsivällisyytenikin riitti sen työstämiseen tällä kertaa. Luin jostain tällaisen hyvän ohjeen - en ikävä kyllä muista mistä se oli - että jos hevonen ei taivu, sitä ei voi vain vetää ohjasta ja painaa pohkeella ympyrän kaarelle ja odottaa taipumaan. Onhan tuo tavallaan ilmiselvää, mutta itse sorrun siihen silti melko usein. Mutta nyt oikein ratsastin. Tällä kertaa voin hyvillä mielin sanoa, että minä todella ratsastin sitä hevosta, annoin sille aikaa totutella ja venyttää ulkokylkeä ja sehän alkoikin taipumaan pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. 

Vasemmasta kierroksesta ei näköjään ole mitään todistusaineistoa, mutta se todella meni hyvin!

Ravien jälkeen laukkailin molempiin suuntiin ja laukka oli todella kivan kolmitahtista. Se pyöri hyvin ja Lotta innostui välillä vähän liikaakin. Annoin sen hiukan venyttää laukkaa, mutta otin kiinni kun se meinasi lähteä lapasesta. 

Kun oltiin laukattu oikealle jo hiukan kauemmin ja kierrokset alkoivat kerääntyä, tuli parissa kohdassa sellainen hassu pukin tapainen laukka-askel. En meinannut millään uskoa, mutta tämä rouva oli todella nostellut takajalkojaan hieman enemmän kuin on tarpeen. 

Jossain välissä tuli myös tämä perus rikko raville, joka tapahtuu lähes joka kerta. Ja aina juuri kesken laukka-askeleen liitovaiheen
töksähdys valtamerilaivan kokoiseen liitoraviin. Istu siellä sitten ja ota kiinni...

Ja koska Lotta on tuollainen hätähousu (minäkin olen, mutta siis hevosesta puhun nyt), pitää aina heti nostaa uusi laukka. Ja se ei ole
kauhean helppoa siitä ultramegapitkästä ravista. 

Laukan jälkeen annoin Lotan ravata pitkää ravia pitkänä ja etupainoisena (hehh..) koska yleensä mamma silloin venyttää kaulaakin eteenpäin, kuten kunnon ravuri ainakin. Joskus kylläkin käy niin, ettei rouva anna enää kiinni hetkeen, mutta nyt se kävi helposti ja melko nopsasti. 

Ravi oli laukan jälkeen ihan kamalan pomputtavaa, mutta valtavan hyvää. Se polki alle todella hyvin, vielä paremmin kuin alkuun ja sitä sai työstettyä hyvin. Ennen käyntiin siirtymistä kokeilin lyhentää mahdollisimman paljon ja sain Lotan hienoon koottuun raviin.

Ravivenytyksiä laukan jälkeen.

Mamma esittää niin hienoa koottua ravia että huh, mutta ratsastaja voisi olla vähän vähemmän takanojassa...

Kyllä oli niin hieno mamma ettei mitään rajaa. Jäi todella hieno fiilis noin hyvän ratsastuksen jälkeen ja jäin ihan innolla odottamaan seuraavaa kertaa kun pääsee taas kentälle. Hevoset on pitkän maneesikauden jälkeen kentällä niin ihanan iloisia ja virkeitä, että tulee itsekin hyvälle tuulelle.

Tässä kuvassa ei oikeastaan ole mitään muuta onnistunutta paitsi Lotan korvat, mutta tykkään tästä ihan hirveästi! :D

xoxo