 |
| Postauksen kuvat: © Sofia / Kuvia tuleekin sitten aika pläjäys! |
Mulla oli perjantaina estevalmennus. Olin toivonut Huimaa, koska en ollut hypännyt sillä aikoihin ja ajatus houkutteli näin kevään toiseksi viimeisessä valmennuksessa. Ja sainhan minä sen, ei tullut edes yllätyksenä. Onneksi estetuntimme on yleensä perjantain ensimmäinen tai toinen tunti, koska nytkin Huima meni päivän kaikille neljälle tunnille ja oli varmasti melko väsynyt jo viimeisellä tunnilla. Mutta meidän tunnilla kyllä virtaa riitti!
Käytimme verryttelyssä koko isoa kenttää ja tulimme kolmea puomia ravissa ja laukassa. Huima oli todella rento ja rauhallinen, eikä sitä tarvinnut paljoa pidätellä. En istunut turhaan harjoitusraviin kuten yleensä, koska tiedän ponin vain jännittyvän siitä turhaan. Löysin raviin todella kivan rytmin, joka pysyi yllä pitkiä pätkiä.
Laukassa poni oli uskomattoman hyvä. Menin pitkällä ohjalla hiukan kevyemmässä istunnassa irroten välillä satulasta kokonaan ja poni pysyi pyöreänä allani samassa laukassa. Tulime laukassa kolmen puomin jälkeen niistä tehtyä puomikasaa, johon piti erityisesti hakea hyvää askelta. Teimme tehtävän pari kertaa peräkkäin ja Huima pysyi kevyenä ja rentona koko tehtävän ajan, vaikka hieman innostui puomikasan hyppäämisestä ja hieman ehkä askel piteni viimeiseen kierrokseen mennessä. Mutta se myös tuli kiinni ihan yhtä rentona jos pidätin. Aivan uskomaton poni!
Käytimme verryttelyssä koko isoa kenttää ja tulimme kolmea puomia ravissa ja laukassa. Huima oli todella rento ja rauhallinen, eikä sitä tarvinnut paljoa pidätellä. En istunut turhaan harjoitusraviin kuten yleensä, koska tiedän ponin vain jännittyvän siitä turhaan. Löysin raviin todella kivan rytmin, joka pysyi yllä pitkiä pätkiä.
Laukassa poni oli uskomattoman hyvä. Menin pitkällä ohjalla hiukan kevyemmässä istunnassa irroten välillä satulasta kokonaan ja poni pysyi pyöreänä allani samassa laukassa. Tulime laukassa kolmen puomin jälkeen niistä tehtyä puomikasaa, johon piti erityisesti hakea hyvää askelta. Teimme tehtävän pari kertaa peräkkäin ja Huima pysyi kevyenä ja rentona koko tehtävän ajan, vaikka hieman innostui puomikasan hyppäämisestä ja hieman ehkä askel piteni viimeiseen kierrokseen mennessä. Mutta se myös tuli kiinni ihan yhtä rentona jos pidätin. Aivan uskomaton poni!
 |
| Perse pystyyn ja menoksi! :D Ihme asento... |
Huima jännittyi linjoilla, varsinkin vasempaan kierrokseen, mihin ei taivu kunnolla. Aina kun yritin taivuttaa, poni vain jännittyi kamalasti ja kiihdytti. Vasen kierros on aina ollut sille vaikeampi taipua, mutta nyt lähiaikoina siitä on tullut vielä vaikeampi. Laukassa vasempaan mennessä poni tarjoaa taivutusta oikealle ja kun sitä vaikka johtamalla yrittää taivuttaa vasemmalle, se jännittyy. Kaikesta jännityksestä ja kiihdyttelemisestä huolimatta saimme linjoille hyviä hyppyjä, vain muutamat huonot hypyt tuli kun askelta ei oikein näkynyt.
 |
| Huomatkaa erittäin taidokkaasti häivytetty pää tuolla taustalla! |
Lopuksi tulimme vielä pienen radan, jossa oli molemmat pääty-ympyrät linjoineen, sekä yksi pysty keskellä. Rata oli korkeudeltaan joku 50cm, koska keskityimme nimenomaan teihin ja askeliin. Huima oli ensimmäisen esteen - keskellä olevan pystyn - ajan vielä rento, mutta pääty-ympyrällä muuttui taas kovin jännittyneeksi ja vauhdikkaaksi. Askeleetkaan eivät olleet ihan loistavat. Tulin ympyrän uudestaan ja sain askeleet oikeisiin kohtiin, mutta poni sen kun kiihtyi ja kaari tuli ristilaukassa.
Sain käskyn jatkaa keskellä olevalle pystylle ja vauhti kasvoi joka hypyn jälkeen. Minua alkoi taas kovasti naurattaa kun mummoponi painaa ihan täysillä ja nauttii selvästi kun saa juosta. Otin sen kiinni keskellä olevan pystyn jälkeen, kun piti taas selviytyä pääty-ympyrästä, mutta askel ei ensimmäiselle esteelle osunut ollenkaan ja hypystä tuli varsin mielenkiintoinen. Tulin toisenkin ympyrän uudestaan ja sain askeleet paikoilleen.
Sain ratojen jälkeen tulla ensimmäisen kaarevan linjan vielä uudestaan, koska opettaja ei ollut huomannut ristilaukkaa keskittyessään enemmän ponin taipumiseen ja askeliin. Viimeinen kaari onnistuikin parhaiten, vaikka eipä siinäkään kauheasti rentoutta ollut.
Loppuverrytelyissä yritin taas löytää alkutunnin rentoutta ja pikkuhiljaa Huima rauhoittui. Loppuun saimme vielä hyvän yhteisymmärryksen miten siinä ympyrällä oikein mennään ja miten sinne vasemmalle oikein taivutaan - tai oikeastaan että taivutaanko sinne ollenkaan vai ei. Oli aivan sanoinkuvaamaton fiilis taas tunnin jälkeen. Jotenkin tuo poni osaa aina tuoda tunnin parhaat puolet esille, eikä koskaan ole tunnin jälkeen huonoa fiilistä.
On se vaan niin ihana <3
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti