19. toukokuuta 2016

Maastoesteillä Huiman kanssa

Tänään koitti se viikon ajan odotettu hetki: maastoestetreenit! Koulun jälkeen intoilin jonkun tunnin ja neljän jälkeen lähdinkin tallille. Matkaan lähdettiin viideltä ja Huimis tietysti joutui vetohevoseksi. Ei se minua haitannut, olinhan viimekerrallakin molemmat kerrat ensimmäisenä. Ohja oli olympiakuolaimen kakkosrenkaassa ja leuan ali kulki hihna varmuuden vuoksi. olihan nyt ensimmäinen kerta lähes kahteen vuoteen.

En ole varma kuinka kauan matkaan kului aikaa, mutta ravasimme suurimman osan matkasta. Ison tien ylityskin onnistui ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen este oli ohut tukki, jonka minä tulin ensimmäisenä. Ja tietysti lähdin hyppyyn askelta liian aikaisin joten tuntui todella tyhmältä kun poni ottikin vielä sen viimeisen askeleen :D




Tulimme sen pari kertaa molempiin suuntiin, kunnes jatkoimme eteenpäin. Seuraavat kaksi olivat lähekkäin ja tultiin peräkkäin. Pieni tukki ja heinäpaali. Hypyt onnistuivat ja tulimme ne vain kerran.




Nyt oli vuorossa maastoradan hankalin ja ehdottomasti jännittävin este: iso tukki, yksi laukka-askel, hauta jonka pohjalla oli kaksi puomia, laukka-askel ja toinen iso tukki.

Viimekerralla pari vuotta sitten siinä ei ollut mitään ongelmia ja se näytti matalemmalta kun tukit olivat lähes peittyneet heinään. Nyt heinä oli revitty pois ja hautakin näkyi hyvin.

Huima: Juuuu ei kyl mennä tästä yli siis ei. Ei ei ei.


Muutama kielto tuli ensimmäiselle tukille, kunnes sain ponisen siitä ylitse...

.... jonka jälkeen vastassa olikin hurjan hurja hauta, josta EI sitten voitu mennä yli :D


Vielä tuli pari kieltoa, kunnes opettaja päätti itse mennä pari kertaa. Huimis kielsi vielä opettajallakin muutaman kerran, mutta lopulta meni ylitse kolme kertaa. Aikaisemmin oli jo minulle otettu leuan alla oleva hihna pois ja laitettu normaaliksi alaturpahihnaksi ja vaihdettu ohjat normaaliin nivelrenkaaseen, jos olisikin ollut vain liikaa jarrua. Ja kieltämättä uskalsin ottaa nyt enemmän kiinni kuin ohjat keskirenkaassa ja ponikin oli kymmenen kertaa rennompi.


 Menihän se minullakin sitten puhtaasti ja nätisti. Ihan järkyttävä ilme naamalla, oli vissiin hauskaa...




Haudalta jatkettiin matkaa laatikoille, jotka olivat viimekerralla olleet ainoat, joihin Huima oli kieltänyt. Nyt laatikoille ei tullut mitään ongelmia.



Laatikoilta jatkettiin eteenpäin "kaatuneelle puulle" eli tukille jonka alapuolelle oli laitettu hienosti havuja. Siihen tultiinkin hiukan liian kovaa, mutta onnistui kyllä.


Silmät kiinni on hyvä mennä jos jännittää liikaa... tuossa kohtaa ei kyllä itseä jännittänyt että ties mikä kärpänen sinne silmään lentänyt... 


Sitten tultiin keskellä metsää olevalla pienen pienellä polulla hieno aita, jonka perään tultiin tukkikasa. Siihenkin tuli hieman liikaa vauhtia, mutta olimmehan me menossa kotiin päin niin ihan normaalia pieni spurttailu. Ja tosiaan, ohjathan olivat siinä nivelrenkaassa että ihan tosissaan sain pidätellä kun halusin ponin käyntiin.


Tulimme vielä laatikot ja hautajutun peräkkäin joka jännitti aivan hirveästi. Kotiin päin eli vauhti päällä ja vielä hauta, johon pitäisi mahtua kaksi laukka-askelta sen molemmille puolille.









Viimeinen tukki tuli tooodella lähelle, mutta paras poni suoritti! 

Lopuksi tulimme vielä heinäpaalin ja pienen tukin peräkkäin, edelleen hirveällä vauhdilla kotiinpäin. 




Loistava reissu! Vähän oli haastavempaa kuin viimevuonna ylittää tukkihauta, mutta menin lähes koko reissun nivelkuolaimella ja poni pysyi hanskassa. Lisäksi nyt tiesin, että poni ei kiellä niille pienille tukeille ja muille, joten saatoin vain mennä eteenpäin. Ihana fiilis!

Jos tällainen mahdollisuus tulee vielä toinen tänä vuonna, olen ensimmäisenä jonossa!



xoxo


2 kommenttia:

  1. Anonyymi27/6/16

    Näyttää niin kivalta! Mutta ison tien yli? Missä ihmeessä tää rata oikein on? Oon koko ajan luullu et se on jossain tallin pihapiirissä :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa se olikin! :) Mennään yleensä Metsäkyläntietä eteenpäin niin kauan, että "iso tie" Kemiöntie tulee eteen ja siitä aika suoraan toisella puolella lähtee hiekkatie/metsäautotieksi muuttuva tie ja sitä pitkin myös suoraan, kunnes tullaan metsään. Siellä jossain sitten alkaa maastoesteet tupsahdella eteen ja niistä tulee ihan kiva rata :)

      Poista