26. maaliskuuta 2017

Hurja poni Masa

Melkkilään on saapunut - oikeastaan jo monta kuukautta sitten - oikea hurmuriponi, uusi tuntihevosvahvistus. Tukkajumala, pukkipallero, jänishousu, nössöponi... Millä nimellä sitä ikinä haluaakaan sitten kutsua. New Forestin poni Masa vaikutti alussa aika mielenkiintoiselta yllätykseltä: se oli epäpuhdas jos meni alkuverryttelyssä liian pienillä ympyröillä, se pukitti laukannostossa ja hyppi ja pomppi kun kiipesi satulaan, eikä pysynyt ollenkaan aloillaan. Lisäksi poni syö ohjia taluttaessa, joka on suunnattoman ärsyttävää!

Mutta tuo kaveri onkin aika hauska tapaus. 


Olen mennyt Masalla kaksi kertaa ja ne molemmat kerrat ovat olleet estevalmennuksia. Olin nähnyt ja kuullut ponista, että se hyppää tosi hyvin ja on muutenkin tosi taitava, mutta se on vain hiukan ruosteessa. Mutta mitä siitä ensimmäisestä tunnista tulikaan...

Alkuverryttelyssä heti huomasin, että poni todella oli taitava, mutta ruosteessa. Tuntui, kuin sen tasapaino olisi ollut huono ja se olisi vaappunut puolelta toiselle joka raviaskeleella. Ja Masan ravi oli sivumennen sanoen taivaallisen ihanaa istua... Poninen ei aivan ymmärtänyt kaikkia apuja, esimerkiksi pohkeenväistössä se vain lähti kiitämään eteenpäin. En oikein löytänyt yhteistä säveltä, enkä varsinkaan laukkatyöskentelyssä. 
Laukka oli varsinainen sirkusnäytös, se pomppi ja huojui kuin laiva myrsyisellä merellä ja askeleet olivat todella isoja. Ja kun käyntiin ottaessani pidin hiukan liian kauan ohjista, veti poni sellaiset pukit, että oli hyvin vähällä etten tippunut. Poni myös säikähti monta kertaa ihan typeroä asioita, kuten liikahtavaa ihmistä katsomossa, tai toisen hevosen jalan kolahdusta laitaan, jolloin se ampaisi eteenpäin kuin raketti.

Esteet Masa ylitti aivan omalla tyylillään, se hyppäsi joka esteelle sellaisen kamikazeloikan, että sillä olisi päässyt varmaan metrisen okserinkin yli, vaikka esteet olivat (onneksi) viidenkymmenen sentin kohdilla. Ja kun hän huomasi, että en pysynyt ihan hypyissä mukana, päätti poni vetää esteiden jälkeen turvan hiekkaan ja se ei muuten sieltä noussut. Kerran putosin sen takia, kahdeksan kertaa meinasin pudota. Ja kerran se veti vielä hiukan köyryselkälaukkaa siihen mukaan, mutta jotenkin pysyin kyydissä. 
Kiitin luojaa, kun estetunti oli ohitse. :D


Seuraavan kerran sain Masan estetunnille muutaman viikon päästä ja olin valmiiksi sellaisella fiiliksellä, että mitäköhän tästä tulee. Mutta poni vaikutti kovin kehittyneeltä. Se hyppäsi nätisti, ei pukitellut kuin kaksi kertaa ja teki vain yhden kamikazeloikan, kun askel oli hiukan liian lähellä. Toki Masa pelästyi monia asioita ja sain hooouuhotella monta kertaa, mutta en pudonnut tunnin aikana kertaakaan! Masa oli kaikin puolin ihan mukava ja alkuverryttelyissä se kulki niin nätisti että olin supertyytyväinen. 

Haluaisin kokeilla ponia koulutunnilla, mutta hurjat estehypyt voisivat kyllä jäädä vähemmälle. Masa vaikuttaa todella kivalta koulutuuppausponilta, kunhan sen saa keskittymään ja tajuamaan mitä pyytää. Ja on tuo niin suloinen!




xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti