15. maaliskuuta 2017

Peltohöntsäilyä Lotan kanssa

Hiphei sain kuvamateriaalia! Sain pitkästä aikaa Nean kuvaamaan kun menin Lotalla, koska hän tuli samalle koulutunnille myöhemmin. Koska maneesissa oli estevalmennuksia, päätin mennä ulos pellolle, koska siellä ei ollut enää jäätä kuin paikoitellen. Ja koska en ole pitkään aikaan saanut ratsastuskuvia, niitä tulee nyt vähän enemmän... : --)

Kaikki kuvat ©Nea



Lotta oli mukavan innoissaan, kun oltiin lähdössä pois tallipihasta eikä ruvennut kääntyilemään tai peruuttelemaan. 

Kaikki kuvat on sitten muokattu auringon paistaessa suoraan silmiin ja kamera ei ollut parhain mahdollinen yhteistyöhaluttomuudellaan,
joten kuvien laatu ja valotus voi olla melkoista vuoristorataa.


Lotan tönkkövaihe meni alkuraveissa nopeasti ohi ja se oli ihan kiva ratsastaa.



Yllätyin vasemman kierroksen hyvästä rytmistä ja poljennasta, koska yleensä vasen kierros on meille todella heikko.

Ja tässä näkyykin erinomaisesti vasemman kierroksen ongelmat: nojaan itse eteenpäin kevyessä ravissa, Lotta rullaa niskaa ylös ja
vetää kaulan lyhyeksi, eikä polje alle. 




Nuo mun omat kädet seilailee koko ajan ihan jossain muualla missä niiden pitäisi olla... Joskus ne on kivasti joskus ei.


Kun joku puoli tuntia oltiin pellolla oltu, päätin ottaa viereistä tietä pitkin vähän laukkaa. Ja koska Lotta on aina kamalan innoissaan kun mennään kotiinpäin, päätin turvallisuuden vuoksi (tien ja kodin välissä on nimittäin autotie) laukata vain poispäin tallista. Ja eihän Lotta mitään pelleillyt, tykkäsi kovasti.





Laukan jälkeen suuntasimmekin maneesille, jossa estevalkat olivat loppuneet, mutta Lotta muuttui ihan hirveän jäykäksi ja tahditti ravissa ihan koko ajan. Kuviakaan ei tullut, kun en muistanut säätää kameraan tarpeeksi ISO-arvoa että kuvat olisivat olleet jotain muuta kuin mustaa mössöä. Ratsastin siis vaan hiukan, tein loppuravit ja kävelin. Kaiken kaikkiaan Lotta oli ollut tosi kiva ratsastaa siihen asti, kunnes mentiin maneesiin. Siellä siitä tuli ihan mahdoton.
Olin tosi tyytyväinen, että mamma oli pysynyt niin rauhallisena pellolla. Viime kerralla kun menin sinne, heppaparka sai ihan järkyttävän paniikkikohtauksen eikä rauhoittunut ennen kuin noin kymmenen minuutin sisällä lähdimme pois. Nyt tätiheppa oli todella hieno ja hyvä ratsastaa!



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti