Vauvakuumetta!

Nyt se on iskenyt todella pahana, nimittäin vauvakuume. Tai oikeastaan, pitäisikö sanoa varsakuume. Luen kahta blogia, jossa kirjoittajalla on syötävän suloinen koulutettava varsa. Oikeastaan varsa on molemmissa blogeissa jo yli vuoden ikäinen, mutta varsa kuitenkin. Ja niitä pikkuvarsavarsakuvia löytyy vanhemmista postauksista. 

Jos se joskus on mahdollista, aion hankkia itselleni tamman ja teettää sille varsan. Mielelläni tietenkin ottaisin sen vaikka nyt heti ja samantien. Ei sillä olisi mitään väliä että menisi monta vuotta ennen kuin sillä voisi ratsastaa, haluan sellaisen hontelon pitkäjalkaisen otuksen, jota saa halailla ja opettaa käyttäytymään. Luultavasti olen nyt aivan väärillä urilla - minusta tuskin olisi juuri nyt hevosen kouluttajaksi - mutta antakaa minun sitten unelmoida ja luoda pinkkejä pilvilinnoja päähäni.

Hei katsokaa: uutta kuvamateriaalia postaukseen!

Millainen sitten olisi unelmavarsani? Ah ja voih, tästä voi tulla pitkä lista. 

Unelmavarsani alkaa tietysti unelmavanhemmista. Puoliverinen, sirorakenteinen, säältään noin 160-165cm korkea tamma olisi kyvykäs esteillä, kiltti ja seurallinen. Tietysti sillä olisi niitä tammapäiviä kun neidille ei kelpaa mikään ja keskisormi odottaa karsinassa heti aamusta. Mutta ehdottomasti haluaisin että tamma tykkäisi olla aina huomion keskipisteenä ja olisi oikea prinsessa, mutta silti olisi halittava ja pusuteltava. 

Täydellinen tamma siis. Kunninanhimoinen, joka haluaa piestä kilpailuissa kaikki muut lyttyyn ja antaa kaikkensa ratsastajan eteen. Rehellinen ja nöyrä ihmistä kohtaan. Hyppykapasiteettia löytyisi sinne 130-tasolle asti ja rohkeutta maastoesteille. Koulupuolella mielellään VaB, tietysti on plussaa jos osaa A:nkin liikkeitä.

Koska emä olisi puoliverinen ja sirorakenteinen, olisi kiva jos isäkin olisi samaa laatua, ehkä hiukan vankkarakenteisempi ja säältään jossain 170cm hujakoilla. Varsasta toivoisin normaalin (voiko näin sanoa :D) kokoista, ei liian siroa eikä liian jytkyä. Siinä niiden välissä.

Ori olisi enemmän koulupuolelle tarkoitettu, koska emä olisi mestari estepuolella. Toki orinkin pitäisi hallita esteitä, mutta koulupuoli on tärkeämpää. Jos emä on kiltti herkkis prinsessa, ori voisi olla vähän se pomo jossa on vähän käsiteltävää. Isäorilla siis saisi olla hieman niitä "tuhmiakin" puolia, mutta ei missään nimessä liikaa. 

Koska täydellisen varsan sukupuolella ei tietenkään olisi väliä (TAHDON TAMMAN!) olisi luonteenpiirteet se suurin asia. Varsa ei missään nimessä saisi olla pelokas nyhverö tai liian lälly. Sillä pitäisi olla luonnetta, vähän sellaista huumorintajuista itsepäisyyttä mutta ei liikaa.

Tietysti varsan pitäisi heti ensimmäisistä päivistä asti oppia kunnioittamaan ihmistä. Se olisi iloinen, rohkea, ystävällinen, utelias ja välillä vähän villi. Tai ainakin villi silloin, kun on laitumella kavereiden kanssa, ei villi silloin kun hyppään ensimmäisen kerran sen selkään... :D

Varsasta kouluttaisin monitoimihevosen, jolla pystyisi kisaamaan koulua, esteitä ja ehkä jopa kenttää koska maastoesteet on jees. Lisäksi olisi todella kiva, kun sillä voisi mennä kärryillä, pulkalla, uittaa, tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat sirkustemput. Eli hevonen olisi luottavainen ihmistä kohtaan. 

Unelmavarsani olisi joko täysin musta kolmella tai neljällä sukalla varustettu hontelo oripoika, tai sitten punertavan tummaruunikko tai palomino tyttövarsa isolla läsillä ja sukilla. Juuri tällä hetkellä pinkeissä pilvilinnoissani näen kokonaisen lauman suloisia varsahevosia kirmailemassa vihreällä niityllä. 

Voi voi, varsakuume on rankkaa!

Pulla-poni-Huimis vähän innostui kun tarhassa oli bileet. 

Pus ♥

Onko kenelläkään muulla kokemusta rankasta varsakuumeesta? 

Millä hoidatte tällaista jos ei ole mahdollisuutta ostaa sitä varsaa just nyt heti?

xoxo

Uudenvuodet lupaukset

Tein joulukalenteriin postauksen Tavoitteet vuodelle 2017 ja nyt se alkoi hieman harmittamaan. Olisi ollut järkevämpää väkertää jokin pienempi ja turhempi kuvapostaus, kuin yrittää vääntää isoa postausta niinkin rajallisessa ajassa. Eihän tuossa ollut mitään järkeä, kun siitä jäi paljon asioita pois yrittäessäni saada isoa postausta ulos pienessä ajassa. Jälkiviisaus on aina hyvästä!

Postauksessa oli enimmäkseen vain ratsastukseen itsessään liittyviä asioita ja ne olivat tavoitteita. Nyt listaan tähän muutamat jutut, mitä aion vakaasti tänä vuonna saavuttaa, vaikka veren maku suussa.

Lupaan käydä ysiluokan loppuun erinomaisesti ja panostaa asioihin täysillä. 

Olen himan lepsunut tavoitteestani ja arvosanat eivät näytä enää yhtä hyviltä kuin kasiluokan lopussa. Toki sain yhdeltä opettajalta kasiluokan todistukseen kolme täyttä kymppiä koska opettaja piti minusta ja esitelmistäni, mutta nyt opettaja vaihtui enkä pääse enää niin helpolla ja sen kyllä huomaa. :D

Lupaan aloittaa lenkkeilyn, kuntoilun ja treenaamisen. 

Vaikka kaikki samaan syssyyn, samapa se. Kunhan tulisi harjoiteltua kunnon kohotusta edes se kolme-neljä kertaa viikossa plus ratsastukset. Tämäkin minun piti aloittaa heti jo kesäloman jälkeen mutta kappas, se vähän jäi...

Lupaan suorittaa puhtaita ysikympin ratoja Mimmin kanssa.

Huomatkaa monikkomuoto. En halua, että jään hinkkaamaan kasikymppiä toiseksikin vuodeksi, nyt on aika nousta jälleen ylöspäin. Enkä halua, että menen sen ensimmäisen ysikympin vuoden viimeisissä pikkujoulukisoissa, missä ei ole mitään väliä miten rata menee. Haluan suorittaa vähintään kaksi - Melkkilässä kun ei estekisoja ihan joka kuussa järjestetä ja ulkopuolisiin pääsy on melko vaikeaa - puhdasta ysikymppiä, sitten katson itseni suorittaneeksi tämän tehtävän.

Lupaan ratsastaa edes yhden Helppo B-tason kouluradan.

Hevosella ei ole väliä, mutta toki mielelläni suorittaisin sen Dandyllä, koska sillä olisi mahdollisuudet saada erinomaiset prosentit. Olen oppinut jo aika hyvin ratsastamaan Dandya ja koulukisat ovat onnistuneet aina yli odotusten.

Lupaan hankkia helppo C-tason kouluradoista yli 60 prosenttia.

Kaikista C-radoista joille menen näillä vanhoilla tutuilla hevosilla (Huima, Dandy), täytyy tulla yli 60% paperiin. Ainoastaan, jos menen kisoihin jollain uudella tuttavuudella jolla en ole ratsastanut kauheasti, tai sitten Lotalla jolle annan armoa, prosenteilla ei ole väliä.

Lupaan pyöräillä/kävellä tallille aina kun on siihen mahdollisuus. 

En laiskottele tänä vuonna. (toivon silti että äiti ei lue tätä ja suostuu viemään minut tallille jos sataa kaatamalla vettä..) Viime kesänä toki menin jopolla aika usein, mutta monesti tuli sellainenkin päivä, kun vaadin autokyydin koska olin myöhässä tai en jaksanut pyöräillä. En mukamas jaksanut pyöräillä alle kolmen kilometrin matkaa, jonka varrella ei ole kuin yksi loiva ylämäki. Huhhuh.

Lupaan takertua jokaiseen valmennusmahdollisuuteen.

Tänä vuonna haluan treenata täysillä. Haluan käydä koulua täysillä ja haluan treenata ratsastukseen täysillä, tästä voikin tulla mielenkiintoinen vuosi. Rankkaa olla kunnianhimoinen! :D Viime vuonna menin vähän fiiliksen mukaan ja yleensä se meni siihen, että en ilmoittautunut heti kun mahdollisuus oli ja sitten valmennus tulikin täyteen. Tai sitten en muuten vain "jaksanut".

Lupaan olla märehtimättä asioita joita en ole tehnyt, vaan keskittyä tulevaisuuteen.

Jään helposti pitkiksikin ajoiksi hieman alakuloiseen mielentilaan, kun vain mietin minkä kaiken olisin voinut tehdä toisin ja paremmin. Tänä vuonna keskityn vain vuoteen 2017 ja siihen, mitä haluan saavuttaa vuoteen 2018 mennessä.

Lupaan unelmoida omasta hevosesta vieläkin kovemmin!

Koska unelmat ovat luotu toteutettaviksi, unelmoin taas koko vuoden siitä, että Melkkilän tyhjään karsinaan ilmestyisi se minun oma satuhevoseni. Tai edes ylläpitosatuhevoseni. Kunhan saisin edes maistiaisen siitä, mitä oman hevosen omistaminen on. Kun täytyy joka päivä raahautua tallille, sateessa tai lumimyrskyssä. Kun täytyy lapata lannat karsinasta joka päivä ja ratsastaa vaikka ei olisi motivaatiota. 

Kyllä kiitos.

xoxo