4. tammikuuta 2017

Vauvakuumetta!

Nyt se on iskenyt todella pahana, nimittäin vauvakuume. Tai oikeastaan, pitäisikö sanoa varsakuume. Luen kahta blogia, jossa kirjoittajalla on syötävän suloinen koulutettava varsa. Oikeastaan varsa on molemmissa blogeissa jo yli vuoden ikäinen, mutta varsa kuitenkin. Ja niitä pikkuvarsavarsakuvia löytyy vanhemmista postauksista. 

Jos se joskus on mahdollista, aion hankkia itselleni tamman ja teettää sille varsan. Mielelläni tietenkin ottaisin sen vaikka nyt heti ja samantien. Ei sillä olisi mitään väliä että menisi monta vuotta ennen kuin sillä voisi ratsastaa, haluan sellaisen hontelon pitkäjalkaisen otuksen, jota saa halailla ja opettaa käyttäytymään. Luultavasti olen nyt aivan väärillä urilla - minusta tuskin olisi juuri nyt hevosen kouluttajaksi - mutta antakaa minun sitten unelmoida ja luoda pinkkejä pilvilinnoja päähäni.

Hei katsokaa: uutta kuvamateriaalia postaukseen!


Millainen sitten olisi unelmavarsani? Ah ja voih, tästä voi tulla pitkä lista. 

Unelmavarsani alkaa tietysti unelmavanhemmista. Puoliverinen, sirorakenteinen, säältään noin 160-165cm korkea tamma olisi kyvykäs esteillä, kiltti ja seurallinen. Tietysti sillä olisi niitä tammapäiviä kun neidille ei kelpaa mikään ja keskisormi odottaa karsinassa heti aamusta. Mutta ehdottomasti haluaisin että tamma tykkäisi olla aina huomion keskipisteenä ja olisi oikea prinsessa, mutta silti olisi halittava ja pusuteltava. 

Täydellinen tamma siis. Kunninanhimoinen, joka haluaa piestä kilpailuissa kaikki muut lyttyyn ja antaa kaikkensa ratsastajan eteen. Rehellinen ja nöyrä ihmistä kohtaan. Hyppykapasiteettia löytyisi sinne 130-tasolle asti ja rohkeutta maastoesteille. Koulupuolella mielellään VaB, tietysti on plussaa jos osaa A:nkin liikkeitä.


Koska emä olisi puoliverinen ja sirorakenteinen, olisi kiva jos isäkin olisi samaa laatua, ehkä hiukan vankkarakenteisempi ja säältään jossain 170cm hujakoilla. Varsasta toivoisin normaalin (voiko näin sanoa :D) kokoista, ei liian siroa eikä liian jytkyä. Siinä niiden välissä.

Ori olisi enemmän koulupuolelle tarkoitettu, koska emä olisi mestari estepuolella. Toki orinkin pitäisi hallita esteitä, mutta koulupuoli on tärkeämpää. Jos emä on kiltti herkkis prinsessa, ori voisi olla vähän se pomo jossa on vähän käsiteltävää. Isäorilla siis saisi olla hieman niitä "tuhmiakin" puolia, mutta ei missään nimessä liikaa. 



Koska täydellisen varsan sukupuolella ei tietenkään olisi väliä (TAHDON TAMMAN!) olisi luonteenpiirteet se suurin asia. Varsa ei missään nimessä saisi olla pelokas nyhverö tai liian lälly. Sillä pitäisi olla luonnetta, vähän sellaista huumorintajuista itsepäisyyttä mutta ei liikaa.

Tietysti varsan pitäisi heti ensimmäisistä päivistä asti oppia kunnioittamaan ihmistä. Se olisi iloinen, rohkea, ystävällinen, utelias ja välillä vähän villi. Tai ainakin villi silloin, kun on laitumella kavereiden kanssa, ei villi silloin kun hyppään ensimmäisen kerran sen selkään... :D
Varsasta kouluttaisin monitoimihevosen, jolla pystyisi kisaamaan koulua, esteitä ja ehkä jopa kenttää koska maastoesteet on jees. Lisäksi olisi todella kiva, kun sillä voisi mennä kärryillä, pulkalla, uittaa, tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat sirkustemput. Eli hevonen olisi luottavainen ihmistä kohtaan. 

Unelmavarsani olisi joko täysin musta kolmella tai neljällä sukalla varustettu hontelo oripoika, tai sitten punertavan tummaruunikko tai palomino tyttövarsa isolla läsillä ja sukilla. Juuri tällä hetkellä pinkeissä pilvilinnoissani näen kokonaisen lauman suloisia varsahevosia kirmailemassa vihreällä niityllä. 

Voi voi, varsakuume on rankkaa!


Pulla-poni-Huimis vähän innostui kun tarhassa oli bileet. 


Pus ♥

Onko kenelläkään muulla kokemusta rankasta varsakuumeesta? 
Millä hoidatte tällaista jos ei ole mahdollisuutta ostaa sitä varsaa just nyt heti?



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti