9. kesäkuuta 2016

Leiripäivä #4 ~ 8.6.

Keskiviikkoaamu alkoi megaluokan yllätyksellä. Minulle oli laitettu koulutunnille Suokki. Ja ei mikään Maucca-Suokki, vaan tähän äiti Kukkis. Siis kaikista maailman hevosista Kukkis. :D 
Mammaheppa toimi ihan kivasti, mutta sen ravi oli niin tasaista, etten olisi jaksanut millään keventää ja istuin harjoitusravissa vähän väliä.


Ei ollut toivoakaan saada tuota hevosta kulkemaan muodossa tai sillä lailla oikein päin, mutta yritystä ei siltä tunnilta puuttunut.


Teimme tunnilla ympyrää ja salmiakkikuviota, eli jokaisessa salmiakin kulmassa siirsimme takaosaa. Käynnissä sujui, ravissa teimme vain tiukkoja käännöksiä takaosaa väistättäen ja laukassa pidimme hevoset vain suorina ilman taipumista.

Oli kyllä hassua olla hevosen selässä, joka ei vain suostu menemään millään alas. En ole ratsastanut niin pitkään aikaan tuollaisella oikeasti perus puksuttajalla, että hikihän siinä tuli! :D

Siinä hiukan tiivistettyjä tunnelmia tunnista Kukkiksen kanssa. Mielenkiintoinen hevonen, en osaa sanoa oliko tunti kiva vai ei.




Iltapäivällä olikin se ihana hetki: näin estetunnin kohdalla nimeni perässä kirjaimet H U I M A. Lisäksi meillä oli tunnilla pieni rata, joten saimme hypätä kunnolla.

Hieno käsi.. :D



Alkuverkoissa sai mennä melko itsenäisesti, koska kentällä tuuli niin kovin ettei opettajan sanoja kuullut lähes ollenkaan.

Verkkahyppynä tulimme ristikkoa, jonka jälkeen oli joku ~15(?) metriä, jonka jälkeen oli tötteröt joilla piti olla hevonen käynnissä.

Seuraavaksi tulimme linjaa, en muista oliko se viiden-kuuden vai kuuden-seitsemän...

... mutta ensimmäisellä kerralla linja sujui oikein hyvin.


Yhdellä kerralla linja ei ihan onnistunut....

... mutta seuraavalla kerralla askel onnistui paremmin :D

Sitten tulimmekin koko radan. Otin videosta kuvakaappauksia joten ratakuvat ovat huonompilaatuisia kuin muut. Radalle lähdössä en saanut Huimista liikkeelle. Se suunnilleen laukkasi unissaan, meni oikein sellaista mummolaukkaa, jollaista kuuluisi mennä kouluradalla. 



Mutta kun sitten sain sen eteenpäin, radallahan se syttyi. Sitten sainkin pidätellä ihan mukavasti, mutta onnistuin jokaisessa hypyssä.



Voi tuota ponia. Kun katsoin videon kotona, minulle tuli niin hyvä mieli että nauroin ja hymyilin hysteerisesti monta minuuttia. Siis kuinka voi poni ja ratsastaja pelata noin täydellisesti yhteen? En halua kuulostaa itserakkaalta, mutta tuolla radalla se on täyttä totta.
Poni kuuntelee minua ja minä sitä. Näin askeleet jokaiselle, tuli ne sitten lähelle tai kauas. Ei virheitä, ei epäonnisia sattumuksia. Perfect.


xoxo



4 kommenttia:

  1. Nimetön6/7/16

    Ootte hyvii huimankaa(:

    VastaaPoista
  2. Nimetön31/7/16

    Et myötää yhtää ku hevonen hyppää eks tajuu että vedät sitä suusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin pienillä esteillä ei ole tarvis myödätä kauheasti kun ei ponin tarvitse ojntaa kaulaansa samalla lailla kun isoilla. Ja varsinkin jos ponina on tuollainen, joka muutenkin sinkoutuu eteenpäin kuin raketti joka esteen jälkeen, niin on ihan hyvä että ohjatuntuma pysyy esteen ylityksen ajan, toki vähän kevyempänä mutta pysyy silti. :) Toki isommilla esteillä isompip myötääminen ja käsiäkin vähän eteenpäin, mutta että noin pienillä? Ei.

      Poista