Hevoshullu PowerCup aluekarsinnat

Eilen oli PowerCupin aluekarsinnat Salossa. Lähdimme yhdeksäksi tallille ja kieritimme hepoille pintelit. Mukaan tuli siis Kantri ja Huima. Olin löytänyt Huimalle ylisöpön tummansinisen riipun, jossa oli pehmustekarva turpa- ja niskaosissa. Lisäksi löysin vähän kauniimman riimunnarun. Etsimme numerolaput suitsiin ja veimme heinäverkot traileriin. Pakkasimme tavarat ja aloimme lastata hevosia.
Kantri meni kaikkien yllätykseksi heti ensimmäisellä kerralla ja Huimaa myt on muutenkin lastattu, niin eihän se temppuillut.

Salossa oli aivan järkyttävä tuuli. Hiukset olivat koko ajan naamalla ja kevyet tavarat lähtivät lentoon, jos päästi irti. Olimme suunnitelleet, että menisimme radan vain T-paidssa, mutta tuuli oli sen verran kylmä, että viimeinenkin ajatus katosi.
Kävimme katselemassa kisapaikalla, kunnes tulimme takaisin ja aloimme ottaa hevosia ulos trailerista. Vaihdoin Huimalle suitset ja Dandyn punaisen korvahupun, koska sillä on punainen satulahuopakin. Poni peruutti kopista vauhdilla ja vaikutti melko jännittyneeltä. Kieritin pintelit pois ja laitoin suojat jalkoihin. Lopuksi vielä satula ja martingaali ja kisaponi oli valmis. Hoitajat taluttelivat sitä hetken, kunnes otimme Kantrin ulos ja tarvitsimme Huiman sen viereen, että saimme pintelit pois sen jaloista.

Pian molemmat hevoset olivat valmiina ja lähdimme kävelemään ylös kilpailualueelle.

Ehdimme kävellä melko pitkän aikaa, kunnes menimme kävelemään radan. Radassa oli helpot tiet, eikä näyttänyt olevan mitään kovin vaikeaa. Ajattelin, että hyvähän tästä tulee.

Kun pääsin takaisin ponin selkään, aloin hiukan verkkailemaan.

Otin muutamia verkkahyppyjä ja ihmeekseni tuli pari kieltoa. Ennen estettä Huima liukasteli, koska vesiauto oli juuri käynyt kastelemassa kentän ja poni pysähtyi. Olin itse jo menossa (oma mokani) ja tipahdin kaulalle istumaan. Olin hyvin onnellinen, etten tippunut maahan, koska märkä, mutainen hiekka + valkoiset housut = ei hyvä yhdistelmä.

Kyllähän poni sen esteen meni, mutta kovin varovainen se oli.

Kohta sain mennä odottelemaan vuoroani, mutta edellä oleva ratsukko hylättiin, joten vuoro alkoikin pian. Tervehdin ja ravasin esteiden välissä. Yhtäkkiä kuulin, kuinka opettaja huusi, että mene vaan ja näin, että lippu oli jo ilmassa. En ollut siis kuullut pillin vihellystä, koska oli tuullut niin kovaa.
Siinä vaiheessa olin jo melkein ensimmäisellä esteellä, mutta ei 80cm okseria hypätä ravissa, tai ainakaan Huima ei hyppää. Pikkuinen paniikki iski ja ylitin maaliviivan, tein ympyrän täyttä laukkaa ja sain ensimmäiselle esteellä ihan ok tien

.

Toiselle esteelle Huima hidasti ja vaikka näpäytin raipalla, niin poni pysähtyi.

Toisella kerralla meni yli ja matka jatkui kolmennelle, joka meni hyvin.

Ja neljännelle tuli taas kielto ja pilli vihelsi kahdesti.

Vielä kerran, kun kokeilin, poni hidasti, mutta raipan avustuksella meni yli.

Olin hyvin hämmentynyt. Poni oli ollut verryttelyssä melko normaali ja vaikka sinne olikin tullut yksi kielto, niin sekin oli johtunut huonosta askeleesta ja liukkaasta pohjasta. Ratani jälkeen kuulin, että kakkoseste oli heittänyt suurimman osan ulos ja neljännellekin oli tullut kieltoja.
Eivät ne esteet mielestäni kovin pelottavilta näyttäneen, eikä Huiman pitäisi niitä pelätä muutenkaan. Opettajan mielestä syy saattoi olla siinä, että paikka oli uusi ja jännittävä, mutta yleensä poni hyppää mielellään.

Myös Kantrilla kävi samalla tavalla. Kaksi kieltoa ja ulos. Olimme pettyneitä, mutta myös hämmentyneitä. Laitoimme hevoset kuntoon ja lastasimme ne.
Tallilla käärimme taas pintelit ja veimme hepat tarhaan. Ehkä ensikerralla paremmin. Seuraavat kilpailut jotka Melkkilässä järjestetään, ovat alue-estekilpailut, mutta ajankohtaa en vielä tiedä.
Viikon päästä on Luvialla ne koulukarsinnat, en tiedä menemmekö sinne. Tavallan toivon niin, mutta tavallaan en haluaisi, koska omista koulukisoistani ei ole tullut oikein mitään Huiman kanssa. Mitä tapahtuisi vielä vieraassa paikassa pitkän ajomatkan jälkeen? Huhhuh.

xoxo