Joulukisat tunnilla

Joka vuosi Melkkilässä pidetään kaikilla tunneilla ennen joulua niin sanotut joulukisat, jossa on joku pieni esterata, ketään ei hylätä edes putoamisesta vaan saa jatkaa radaa ja kaikki saavat palkinnoksi suklaapatukan. Pienempänä joulukisat olivat koko joulun ajan kohokohta ja oltiin siitä fiiliksissä koko edellinen viikko. Nyt se tuntui tavalliselta estetunnilta, mutta hauskaa tietysti oli.
Sain kisapollekseni Huimiksen (ihme) ja se tuntui jo alkuverryttelysä melko vahvalta ja jännittyneeltä. Ei suostunut menemään yhtään alas eikä rentoutumaan. Sitten kun alettiin verkkailemaan laukassa, menin perusrutiinin mukaan samaa, mitä aina teen, eli pitkillä sivuilla kevyt istunta ja eteen, lyhyillä sivuilla lyhennetään laukka niin lyhyeksi, kuin ikinä saadaan. Kaksi kertaa sain ponin lyhennettyä, mutta kolmannella kerralla neiti mennä paahtoi eteen minkä jaloistaan pääsi. No, minkäs siinä sitten teet kun poni muuttuu vahvaksi ja kiskoo eteenpäin. Sain neitisen ympyrällä takaisin kontrolliin, mutta uuden laukannoston jälkeen poni lähti taas käsistä. Laukkailin siinä ympyrällä hetken aikaa, kunnes siirryimme käyntiin.
Enpäs ole tuotakaan kokenut yli vuoteen. Viimeksi poni lähti tuolla lailla vetämään maastoesteillä.
Ravissa se kiihdytteli myös ihan kunnolla ja oli entistä jännittyneempi ja hermostuneempi. Ensimmäiset noin 50cm kokoiset verkkaesteet koitui ongelmaksi, kun en nähnyt askelta. Pystyä korotettiin, eikä askelpaikkaa näkynyt myöskään kuudessakymmenessä sentissä. Toisessa suunnassa okserille näin paikan kerran, toisella kerralla poni itse kiihdytti, että sai askeleensa ylettymään tarpeeksi lähelle.
Olin jo melko epätoivoinen, mitä jos opettaja korottaa esteet vaikka 70-80 senttiin minun radallani? Olin jo aika varma, että tullaan vähintään kerran rysäyttämään esteen sekaan, kunnes vuoroni tuli ja esteet olivat edelleen noin 60cm korkeita. Ihanaa!

Radalla poni meni täysin oman pään mukaan. Ensimmäisen linja, 16.5 metriä, johon olisi normaalisti mahtunut viisi hyvää laukkaa, tuli poni neljällä. Okserin jälkeen ajattelin, että okei, katsotaampas mitä neiti tekee, jos antaa valita itse paikkansa. Keskellä olevalle pystylle tultiin vinoon ja hiukan ihanteelista paikkaa kauemmas (tosin niin kovasa vauhdissa paikka oli ihan hyvä) ja seuraava linja tuli viidellä, vaikka se oli yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin. Toinen linja oli kaareva, joten Huimis otti hiukan enemmän kaarta ja tuli lähelle pystyä. Viimeinen este tuli hyvästä paikasta.
Kun katsoin radan videolta, yllätyin suuresti. Rata oli tuntunut ponin selässä aivan järkyttävän kovalta menolta, mutta videolla se näyttikin ihan normaalilta vauhdilta. Eipä se haittaa, mutta pakko myöntää, että onneksi esteet olivat noin matalia. Jos ne olisivat olleet vaikka seitsemässäkymmenessä sentissä, niin ongelmissä oltaisiin oltu.

xoxo