17. huhtikuuta 2016

Kahden startin koulukisat #1

It's big day today. Koulukisa-aamu, kello seitsemäksi tallille. Siinä olisi aikaa kaksi ja puoli tuntia etsiä toinen satula, puhdistaa varusteita, sykeröttää toinen poni ja  sitten vaan istuskella. Teen siksi kaksi postausta, koska tämä paistuisi aivan järkyttävän pitkäksi, jos yrittäisin mahduttaa kahden hevosen radat ja verkat yhteen.
Huiman toinen ratsastaja kun meni ekaan luokkaan, joka alkoi kymmeneltä, piti olla aikaisin valmiina. Minun luokkani alkoi vasta kahtakymmentä vaille kolme, joten Huimis pääsi karsinaan ja sai odotella muutaman tunnin.

Sykeröttäminen ei aluksi ottanut onnistuakseen, mutta lopputulos oli ihan jees. Opin, että ne kannattaa kiertää alakautta, niin ne ovat siistimmät... Häntäletti, minun oma valkoinen siisti satulahuopa ja putsatut varusteet. Hieno poni tuli. Menin tuntia ennen verkkaan menemistä hoitamaan Huimaa, koska oli satanut vettä ja ponista lähti karva kuin hulllu. Jalat olivat kentän märän hiekan jälkeen myös aivan hirveässä kunnossa, joten niitä sai putsata ja puunata ihan kunnolla.
Korjasin myös pari hieman auennutta sykeröä ja sitten poni olikin valmis. Kävelin maneesin vierellä hetken, kunnes menin kentälle verkkailemaan.




Voi luoja näitä mun ilmeitä.... :D

Ilma oli mitä ihanin, vettä satoi sellaisena sumuna, joka kastelee jokapaikan, eikä näe eteenpäin. Pian se vähän rauhoittu, mutta ei ollut mikään kaunis.
Huima taas oli aivan ihana. Minulla oli jalassa vain valekannukset, joten niistä ei ollut huolta ja poni oli rennompi kuin ikinä. Se meni käyntiä ja ravia pitkällä ohjalla ja piti pään alhaalla. Ensimmäinen laukkapätkä oli samanlainen. Vaikka kuvissa ei parhaita hetkiä olekaan, ponin turpa oli välillä ihan polvien tasalla ja laukka oli helppo istua.






Sen jälkeen istuin harjoitusraviin, joka taisi olla pahin tekemäni virhe tämän päivän aikana. Tunsin, kuinka Huimis noin puolessa sekunnissa laski selän alas, nosti pään ylös ja jännitti jokaikisen lihaksensa. Huoh.
Yritin siinä mennä harjoitusravia ympyrällä ja sain sen takaisin rennoksi, mutta vain hetkittäin. Lopuksi tulin siihen tulokseen, että vain käynnissä sain sen takaisin, joten menin käyntiä seuraavat kymmenen minuuttia.







Niin tyylikästä... sääli ettei kuva ole ihan tarkentunut oikeaan paikkaan





Sitten yritin taas hiukan istua ravissa, mutta ei poni ollut niin rento, kuin olisi voinut olla. Ihan hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Otin jossain välissä laukkaakin uudestaan, se toimi hyvin, vaikka lähti hiukan enemmän eteenpäin, kuin aikaisemmin. Lopuksi kävelin taas pitkän aikaa, kunnes menin ylös maneesille.




Voisin laittaa näitä kuvia vaikka kuinka, mutta postauksen pituus kasvaa viisinkertaiseksi.... Siispä laitan vain parhaimmat palat maneesin verryttelystä. Maneesissa oli siis vielä vartti aikaa, jonka aikana raviasin hiukan, laukkasin pari ympyrää ja kävelin paljon. 
Huimis tuntui paljon jännittyneemmältä maneesissa, joka ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Kun otin hiukankin ravia, se jännittyi kuin rautakanki. 



Hassua, että yksi omasta mielestäni parhaista kuvista on maneesikuva, jotka yleensä ovat heilahtaneita ja/tai rakeisia


Hetkittäin poni ei suostunut rentoutumaan enää ollenkaan, vaan jännitti käynnissäkin, vaikka yritin kuinka olla itse mahdollisimman unelias ja rauhallinen. 



Sitten verkka-aika loppui ja koska olin yllätys yllätys ensimmäinen, oli aika valmistautua rataan. Menin harjoitusravissa ympyrällä ja poni myötäsi ihan kivasti. Sitten pilliin vihellettiin ja käännyin keskihalkaisijalle. Pysähdys oli tasan, mutta tuomarin mukaan hieman malttamaton. Joo, kyllähän poni halusi heti lähteä eteenpäin, mutta vain yksi kavio liikkui. 

Ja kuten arvata saattaa, pysähdyksen jälkeen oltiin taas pilvissä. Pään kanssa siis.

Voltilla muoto parani hiukan, mutta nousi heti suoralla takaisin ylös.

Voltti vasempaan kierrokseen ei auttanut asiaa kuin hetkeksi...

... ja keskihalkaisijalla pää oli taas ylhäällä.


Harjoitusravilisäyksessä ei ollut ongelmaa, ravia tuli hyvin ja istuminenkaan ei ollut vaikeaa.

Käyntiin siirtyessä jouduin otamaan kunnolla ohjaa ja pää nousi taas.

Pohkeenväistö sujui tavalliseen tapaan oikein hyvin...

... ja käynti oli melko rauhallista.




Myös toinen käyntiinsiirtymä ja pohkeenväistö onnistui oikein hyvin.

Vaikka nuo ponin silmänvalkuaiset vilkkuvat ja saavat ponin näyttämään kauhistuneelta, on se oikeasti ihan söpö kaveri

Laukannosto käynnistä oli melko räjähtävä ja lähti eteenpäin oikein kunnolla. Onneksi mentiin poispäin tuomarista, ettei se nähnyt erittäin kauhistunutta ilmettäni. :D
Keskiympyrällä sain ponin taas työskennellyksi oikeassa laukassa niin hyväksi, että hymyilytti. Tuomari varmaan ihmetteli mitä oikein virnuilen siellä...


Lävistäjä alkoi hiukan epätasapainossa ja teimme upean kolmen laukanvaihdon sarjan. Ensin poni oli hyvin oikeassa laukassa, mistä hypähti etupäällä vasempaan, mutta vaihtoi äkkiä takaisin oikeaan. Sääli, ettei varmasti hienosta sarjavaihdosta saanut kuin miinusta...

Toinen laukannosto lähti hiiieeman liian aikaisin ja siitä rokotettiin jonkin verran pisteitä... hups.

Laukka oli kuitenkin myös vasempaan kierrokseen hyvää ja vaikka paineita olikin kasautunut ja se uhkasi purkautua, sain ympyrällä sitä hallittua.



Radan jälkeen muistin, että viimeisellä laukkalävistäjällä piti muuten lisätä laukkaa ja tuomarin paperissa lukikin Enemmän eteen.... Toisaalta, poni meni muutenkin jo sen verran kovaa, ettei lisäystä olisi varmaan kannattanutkaan tehdä. Siirtyminen raviin onnistui, eikä laukka vaihtunut, mutta poni meni outoa ravi-laukkaa vielä lävistäjällä pari metriä mutta tuomari ei sitä varmaan nähnyt. Ainakaan siitä ei ollut paperissa huomautusta. 



Hieno poni! ♥

Siinä sellainen rata. Positiivinen ja Huimaa rakastava puoleni hihkuu innoissaan, kuinka hyvin rata meni, mutta järki hakkaa vastaan, kuinka poni oli jäkyttävän jännittynyt ja meni hiukan liian kovaa koko ajan. Se oli toki ollut jo edellisellä radalla sellainen, mutta ajattelin, etä suurin into olisi jo mennyt.

Tuolla ponilla riittäisi energiaa varmaan neljään koulurataan ja sen neljännen se varmaan menisi todella hyvin. Tai sitten pitäisi mennä joku puolitoista tuntia ennen verkkaamaan. En tiedä... On se vaikeaa, mutta niin palkitsevaa ja kivaa. Pisteitä tuli 129 ja prosentteja 56,087 eli häkellyttävän vähän! Outoa, ettei tullut edes kuuttakymmentä, mutta toisaalta, viimekisoissa oli eri tuomari. Ja ei tuon luokan voittajakaan saanut kuin vähän päälle kuusikymmentä. 
Hyvä mieli jäi Huimiksen ratsastuksesta. Sijoituksia ei ole vielä julkaistu, mutta teen varmaan jossain välissä alkuviikosta postaukset, joissa on nuo Haven yhtymän kuvaamat videot molemmista radoista, mitkä tilasin, joten voin laittaa sijoitukset sitten samaan. 

Seuraavassa postauksessa sitten Dandyn radasta ---->



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti