3. huhtikuuta 2018

Ennätys-tippumis-valmennus

Mutta ei onneksi tippumisennätys-valmennus! Tänään rikottiin este-ennätyksiä ja opeteltiin lentämään - vieläkään sitä oppimatta, ikävä kyllä. Vuorossa oli esteitä hieman korkeampina kuin ennen, itseasiassa korkeampina kuin olen ikinä hypännyt. 

Sain ratsukseni Pullan, josta olin jo alkuun hyvin iloinen. Oli kiva päästä hyppäämään sillä taas, viimeksi hyppelimmekin yhdessä kisoissa. Minulta on jäänyt muutama estetunti tässä väliin, kun viimeviikon olin Kanarialla ja sitä edellisellä viikolla juuri tiistaina lähdimme hevostaitomestaruuksien palkitsemistilaisuuteen Säkylään. Tuli muuten kolmas sija hevostaitomestaruuksien (juniori?)sarjassa ja kotiin viemiseksi tuli ruusuke, mitali ja nyt jo hieman kuivunut ruusu! 

Mutta asiaan, aloitimme verryttelyn jälkeen hypyt tavallisella kavaletilankulla, sekä hevosten mielestä hyvin jännittävällä aaltolankulla, johon Pullakin seisahtui ensimmäisellä yrityksellä. Toisella kerralla neiti uskalsi jo hypätä, mutta kyllä huomasi, että lankulle tuli hieman ylimääräistä ilmaa hevosen ja esteen väliin. Lankkujen jälkeen jatkettiin ristikolla ja pystyllä, joka nousi pikkuhiljaa sinne metrin hujakoille ja siinä tulikin minun ensimmäinen metrin esteeni ylitettyä. Pulla suoritti hienosti, eikä yrittänyt kaahailla suin päin esteen sekaan. Pystyn jälkeen jatkoimme vaaleanpunaisella okserilla, joka nousi myös melko ylös, mutta hassua miten entinen rimakammoilija olisi suorittanut vieläkin vähän isompaa ihan mielellään. Mikään ei tuntunut liian pelottavalta.

Lopuksi tultiin rata, johon kuului pysty, okseri, viiden laukan linja, ensimmäinen pysty uudestaan, sekä yhden laukan sarja. Rata alkoi hienosti ja Pulla pysyi ihan hyvin käsissä. Sain hyvät hypyt linjalle, mutta sen jälkeen aloin ottamaan kiinni. Ajattelin ennen seuraavaa pystyä (joka ei ollut enää siinä vaiheessa ihan niin iso kuin aikaisemmin) että otan vielä yhden askeleen ja jäin kiinni suuhun, mutta Pullapa veti siitä melonit sieraimiin ja pysähtyi. Se ei edes vetänyt kaulaa alaspäin, mutta vauhti oli niin kova, että minähän lennähdin täydellisellä voltilla esteen sekaan. Reisi osui lankkuun melkoisen mojovasti - vieläkin särkee ja on kuin turvonnut meloninpuolikas - ja silmäkulma hieraisi maata tai puomia sen verran, että varmaan on huomenna musta silmä. Pari naarmuakin silmän alle tuli, mutta se sopii hyvin yhteen naarmuisen leukani kanssa, jonka kolhin kaatuessani kiviportaissa siellä Kanarialla... Olenpahan nyt kunnolla kolhinut :D


Tippumisen jälkeen reiteen sattui sen verran, että kävelin hetken ennen selkäännousua, mutta hyppäsin kyllä radan loppuun, eli punaisen pystyn uudestaan (pienen pienenä) sekä yhden laukan sarjan, joka onnistui erinomaisesti. Ja olin supertyytyväinen koko tuntiin, eikä tuollaisista pikku kömmähdyksistä pidä ottaa stressiä, koko juttuhan oli oma mokani, kun se viimeinen askel ei siihen mahtunut ja Pulla on tuollainen herkkis, jolle pitää olla pehmeä ennen estettä.

Tästä hyvillä mielin - sekä muutamin kolhuin - eteenpäin!



xoxo


4 kommenttia:

  1. Auts tää sun tippuminen! En yhtään ihmettele, että sait hiukan kipeää, sen verran pahalta tuo näyttääkin! Mutta hei, todella kivan näköistä teidän meno muuten! :)

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Nyt on vaan paikat vielä vähän jumissa ja reidessä mahtavan kokoinen mustelma.. :D

      Poista
  2. Huh, mikä voltti! Aivan jäätävän näköinen kyllä tuo tippuminen, onneksi olet kunnossa :O Hurja homma, aina pelottaa hetki näiden muiden tippumisten jälkeen itse lähteä hyppäämään- myötäelän varmaan vähän liiankin vahvasti :D Mutta hei, ihan älyttömän propsit, kun nousit takaisin selkään ja hyppäsit radan loppuun! Itse en välttämättä olisi rohjennut, olet kyllä tosi sinnikäs ja rohkea :) Minua tutisuttaa täällä ruudun toisella puolella esteiden koko, mutta kai niihin joskus vielä tottuu- voisikohan noita hypätä sitten silmät kiinni, kun pitää näytössä hyppiä niitä metrisiä tikkuja kesän jälkeen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti sull ei mitään suurta paniikkia tullut näin kisojen alle!:D Joo, vaatihan se radan jatkaminen hiukan patistelua, mutta sen saman punaisen esteen meninkin ihan pikkuisena ja sarjan normaalin kokoisena. Ymmärrän tuon esteiden korkeuden jännittämisen täysin, paninhan vielä muutama viikko sitten ihan samojen ongelmien kanssa, kun alla oli toinen hevonen :I
      Voisihan sitä kokeilla, kunhan askeleen saa osumaan niin silmät vaan tiukasti kiinni :D Tai sitten tuijottaa vaan tiukasti esteen taakse, kuten se ilmeisesti kuuluu, eihän niitä esteitä kuuluisikaan katsella ;)

      Poista