Nyt kun vuoden 2017 alku ei ole ollenkaan lupaavan näköinen postausten lukumäärää katsoessa, päätin tehdä tällaisen haastepostauksen. Ideana miettiä hiukan, että millainen ratsastaja oikein olen ja miten voisin asioita mahdollisesti parantaa.
Olen ratsastajana...
... helläkätinen. Opin tämän Huimalta jo kauan sitten ja kuulen siitä varsin usein. Saan monesti ohjeen ottaa hiukan enemmän tuntumaa, tai pitää edestä hiukan kovemmin. No, joillakin hevosilla helläkätisyys on koko jutun avain, esimerkiksi Huimalla ja Mimmillä. Tammat tykkäävät pehmeästä kädestä ja Mimmillä voisi ratsastaa ilman ohjia pelkällä istunnalla, jos vain osaisi. Mutta sitten jos hyppääkin jonkun etupainoiseksi romahtavan hevosen selkään, joka tarvitsee todella jämäkän tuntuman, voi helläkätisyys tuottaa ongelmia. Ja kun ei se jämäkkä tuntuma suostu pysymään!
 |
| Postausta kuvittaa random-kuvat joita olen ottanut joltain heppakerhon kerralta. |
... tasainen ja jämäkkä. Epätasaisen ponin kanssa piti olla tasainen ja hellä, mutta sitä piti silti ratsastaa jämäkästi, että se liikkuu oikein. Tämän olen vihdoin oppinut. Istuntani on hyvä (terveisin opettajat, en vain minä) ja omasta mielestäni ainakin käytän ratsastuksessa eniten energiaa tasaisuuden säilyttämiseen. Harjoitusravissa ja laukassa ensimmäinen asia on oma istunta, etten pompi satulasta kymmentä senttiä ilmana. Se on tärkeää minulle myös sen takia, että se näyttää typerältä ja minä olen sen verran perfektionisti, etten halua missään nimessä näyttää mitenkään huonolta ratsastaessani. :D
... liian epäitsekriittinen. En vaadi itseltäni tarpeeksi. Tätäkin kuulen enemmän kuin usein. Opettaja aina sanoo: mä tiedän, Lotta, että sä saisit sen ponin kulkemaan vielä paremmin jos vain yrittäisit, mutta sä et yritä. Ja tuo on totta. Olen siinä mielessä todella laiska ratsastaja, että kun hevonen kulkee ihan hyvin, jätän sen siihen enkä yritä ratsastaa sitä menemään todella hyvin, koska pelkään sen ihan hyvänkin katoavan. Tällä hetkellä olen opettelemassa pois tästä tavasta.
... huumorintajuinen. Jos joku asia ei onnistu, jos vaikka hevonen hyppää hassusti koska ei ota pidätettä läpi ennen estettä, minua alkaa naurattaa aina ihan kamalasti. Tai jos koulutunnilla poni vain kiitää eteenpäin, se alkaa helposti naurattamaan. Ja tämänkin voi mieltää pahaksi tavaksi sillä tavalla, että kaikki ajattelevat etten keskity kun hihittelen. Tosiasia on se, että vaikka saatankin naurahtaa, keskityn edelleen vain hevoseen.
... puhelias. Monien mielestä tämä voi olla todella ärsyttävä tapa. Kun ratsastan, voin silti keskustella kuvaajan tai kanssaratsastajan kanssa ilman, että keskittyminen ja ratsastus kärsii siitä. Tai ainakaan en itse huomaa eroa jos puhun tai en puhu. Huono puoli tässä puheliaisuudessa on se, että kuvissa oma ilme on aina kamala, kun on juuri selittämässä jotain elämää tärkeämpää asiaa ja kuvaaja päättää räiskäistä kuvan, koska hevonen kulkee nätisti.
Ja kuten haasteisiin yleensä kuuluu, minäkin haastan tähän lisää osallistujia. Haastan jokaisen, joka tämän postauksen lukee, tekemään tämän postaushaasteen ja tutkimaan millainen ratsastaja itse on. Toivon myös, että kun teet haasteen, linkkaat sen minulle jotta lukea sen ja mahdollisesti kommentoida siihen, toisten tekemiä haasteita on aina kiva lukea! :)
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti