23. toukokuuta 2017

Paljon kuulumisia tallilta

Noniin, aika purkaa hieman tätä asioiden vyyhtiä. Tallilla asiat ovat sujuneet varsin mallikkaasti ja pian tuleekin kesätauko tunneista. Aloitetaan ihan alusta, eli parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Kuvia ei estetunnista ole ja postausta kuvittavat huikean laadukkaat kännykkäkuvat eiliseltä. 


Rakensimme kentälle kolme pystyä, joista yksi tultiin pitkästä lähestymisestä pitkällä sivulla S:n kohdalla ja kahdesta tuli E-M diagonaalille 16,5:n metrin, eli neljän laukan linja. Tunnin aiheena oli pieni korkeushyppy"kilpailu" eli hyppäsimme kolmen esteen rataa yksi kerrallaan ja sitä nostettiin joka kierros 10cm ylöspäin. Koska olemme tuntiratsastajia ja mukana oli pienestä Russ-ponista isoon puoliveriseen kaiken kokoisia hevosia, aloituskorkeutemme oli eri ja esteitä nostettiin vain neljä kertaa. Idea oli siinä, että jos tulee virhe, putoaa kilpailusta mutta saa tietysti silti hypätä seuraavatkin kierrokset. 

Koska minulla oli Mimmi, aloituskorkeuteni oli 50cm ja otimme muutamat verkahypyt myös siinä korkeudessa. Verryttelyn saimme hoitaa itsenäisesti, päämääränä saada takaosa alle mahdollisimman hyvin. Mimmi tuntui ihan hyvältä ja verkkahypyt onnistuivat. 

Radoilla Mimmi oli kivasti takaosalla, ainoastaan yhden kerran tuntui hieman pitkältä ja matalalta, enkä saanut askelta linjan pystyille. Korkeutena taisi olla silloin 70 senttiä. Loppukorkeus oli meillä 90 senttiä ja rata paras koko tunnista. Tottakai hevonen tulee paremmin takaosalle, kun hypätään lyhyttä rataa ja esteet nousevat niin tarvitsee nostaa jalat nopeammin. 
Meillä ei tullut ollenkaan virheitä ja päädyimme jaetulle ensimmäiselle sijalle valmennusryhmässämme. Ja voi sitä hevosta loppuverkoissa, Mimmi meni niin nätisti eteen alas, ettei ole koskaan mennyt yhtä hienosti. Ja vaikka meni ihan suoraa uraa niin siellä hän pysyi. Ihana tamma! 



Viimeviikolla Melkkilässä olisi olleet ykköstason koulukisat ja olin jopa varannut Huiman kahteen luokkaan, mutta viikolla tulikin sellainen olo etten halunnut. Jotenkin alkaa kyllästyttää aina samat luokat ja aina samat vastukset. Ja aina samat virheet. Tuntuu että nämä radatkin olen mennyt jo niin monta kertaa että osaan ne ulkoa. Oli jotenkin niin huono fiilis valmiiksi kisoista, että päätin olla ilmoittautumatta ja vedin viivat hevosvaraukseni yli. Sunnuntaiaamuna ehkä hiukan kadutti, mutta whatever. Kisoja tulee ja menee. 

Tämän viikon sunnuntaina järjestämme Juniorijaoston kilpailut ja niistä saattaa tulla mahdollisesti oma postauksensa. Itse en kisaa koska en saanut Mimmiä enkä Huimaa, eikä kilpailujen järjestäjien edes kuuluisi kisata itse. Toki junnuja riittäisi tarpeeksi vaikka osa kisaisikin, mutta kun heppaa ei ole niin eipä kisata. Vähän harmittaa kun kevätkauden viimeiset kisat ja olisin halunnut hypätä Mimmillä tai Huimalla... mutta ehkä sitten syksyllä.



Maanantaina ratsastin Lotan, ajatuksena mennä maastoon. Ulkona kuitenkin kävi sen verran kova tuuli enkä jaksanut laittaa satulaa selkään, että menin sitten pitkästä aikaa maneesiin, kun kuvittelin sen olevan tyhjillään. Siellä pyöri yksi ratsukko mutta eipä se paljoa haitannut. Lotta tuntui aivan superhyvältä ja hieman itketti ettei ollut ketään videoimassa. Tein hiukan pohkeenväistöjä ja käännöksiä etu- ja takaosan ympäri alussa ja otin käyntien jälkeen suoraan laukkaa, koska ravi tuntui niin tahdittavalta.

Laukkaaminen auttoi ja ravia oli sen jälkeen hyvä työskennellä. Lotta tuntui olevan pitkästä aikaa todella rento ja käyttävän takaosaa, ainakin sen ravissa oli helppo istua ja sitä oli helppo lyhentää tarvittaessa. Työskentelin ympyröillä kuten aina ja välillä tein pohkeenväistöä uralla. Olen aina ajatellut että vasen puoli on Lotan vaativampi puoli. Tai siis en ole saanut Lottaa koskaan ratsastettua vasemmalle ihan samalla tavalla hyväksi kuin oikealle, mutta tällä kerralla se yhtäkkiä pudotti pään alas ja ravasi tyytyväisen oloisena täydellisessä peräänannossa (ainakin melkein) pari ympyrää. Yritin pitää sitä hyvässä moodissa, mutta hetken päästä se nousi, ja oli melkein yhtä hyvä vasemmassa ja oikeassa lähes koko tunnin.

Innokas poni ennen tuntia... :D


Maanantaina menin myös koulutunnille Huimalla ja siitä tunnista ei sitten tullutkaan yhtään mitään. En tiedä johtuiko se järjettömän kipeistä jalkalihaksista edellisten treenien jäljiltä, siitä että olin mennyt Lotalla niin hyvin, vai mistä jumalallisesta tahdosta, mutta ratsastus ei vain ottanut onnistuakseen. Toki poni teki parhaansa, mutta se oli kovin kiireinen ja varsinkin harjoitusravissa istuminen oli täyttä tuskaa. Satula tuntui kamalan liukkaalta ja hanuri ei vain kerta kaikkiaan pysynyt tiiviisti penkissä.

Teimme pääty-ympyröillä pohkeenväistöä, ympyrän pienennöksiä ja pidimme jalustinhihnan päätä ulkokädessä tukemassa tuntumaa ja varsinkin viimeisenä mainittu harjoitus paransi ratsastustani huomattavasti. Jalustinhihnaa olen käyttänyt ennenkin, varsinkin Huiman kanssa se helpottaa paljon. Poni tarvitsee tasaisen käden, mutta ongelma on siinä että hihnan kanssa on vaikea myödätä tarpeeksi ja Huima taistelee usein tiivistä tuntumaa vastaan todella kovin. Se heittelee päätään, puree kuolainta ja tekee kaikkensa että voisi lintsata, mutta kun vain pitää tuntuman, johtaa sisäkädellä ja pitää sisäpohkeella ponin ympyrän uralla, se kulkee todella nätisti. Vaikkakin ratsastaja heittelehtii satulassa kuin viiden(kymmenen) kilon perunasäkki. 

Loppuverryttelyissä Huima venytti alas ja sen kiireisyys oli kadonnut lähes kokonaan. Alla oli rento ja hyvin toimiva poni. Olisin voinut ratsastaa vielä toisenkin tunnin, mutta ponisen oli aika päästä takaisin tarhaan nauttimaan ilta-ateriaansa.
Oli muuten hauska seurata kun hepat vietiin tarhaan; Mimmi ja Huima valtasivat heinäbaarin ja muut tyytyivät katselemaan vierestä. Hevosparat joutuivat kärsimään nälkää kun kaksi leidiä ei pysty syömään kuin kahdestaan ja vastakkaisilta puolilta heinäkasaa... :D




xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti