Varsin mielenkiintoinen tapaus

Ensimmäisestä koulutunnista Merlitzissä oli selvitty kunnialla ja se oli suunnitelmana myös ensimmäiselle estetunnillekin. Listassa seisoi nimi Rio ja tiesin heti mitä hevosta tarkoitettiin. Se oli kauniin kullanruskea läsipäinen puoliverinen ruuna, josta olin kuullut paljon hyvää. Odotin tuntia innolla, koska hevonen vaikutti jo karsinassa todella kivalta.
Mutta hevonen olikin varsin mielenkiintoinen tapaus.

Tänne julkaistavia kuvia tuli vain tämä yksi kappale, koska maneesi ja tuo minun kamerani ei ole
mikään loistava yhdistelmä. Joten loput kuvat onkin sitten minun ja Pullan kuvia koulutunnilta. 

Olin odotellut estetuntia ehkä hieman liiankin vaaleanpunaisten lasien kanssa, enkä ollut valmistautunut kunnolla siihen mitä oli vastassa. Odotin, että hevonen olisi tietysti täydellinen, niinhän siitä sanottiin. Tosin, minulle sanottiin myös monta kertaa että jokainen ratsastaja tippuu Riolta ensimmäisellä estetunnilla, koska se hyppää niin isosti. Isot hypyt eivät jännittäneet koska Mimmin kanssa olen tottunut jo isompiin loikkiin, mutta joku olisi voinut kertoa, että hevonen on muuten aivan järjettömän vaikea ratsastaa.

Ruuna oli niin vaikea, että aika monta kertaa teki mieli luovuttaa. En kuitenkaan voinut, koska olin ensimmäistä kertaa uuden opettajan silmän alla, joten oli pakko ainakin yrittää. Hevonen ei suostunut menemään pyöreäksi tai myötäämään edes hieman niskasta, vaan mennä tökötti kaula suorana kuin mikäkin muuli. Ei sillä että se olisi ainoa asia mistä välitän, ei todellakaan. Rio oli alkutunnista älyttömän tahmea, mutta lopputunnista kun sen sai liikkeelle, takaosa polki alle todella hyvin ja hevonen työskenteli muutenkin erinomaisesti. Olen vain tottunut siihen, että hevonen menee kaula kaarella jos jaksan sitä ratsastaa ja kun tämä hevonen ei mennytkään, jotenkin petyin itseeni todella syvästi.

Menimme alkuverryttelyksi kolmea puomia, joista viimeinen oli pieni ristikko. Väleihin taisi tulla kolme laukkaa. Ravissa tehtävä onnistui hyvin, mutta Rion laukka oli niin haastavaa, että olin laukkatyöskentelyn jälkeen niin hikinen ja punainen ja huohottava, etten ole koskaan ennen ratsastustunnilla ollut. Laukka oli iso, mutta kuitenkin hiukan töksähtävä, joten siinä oli vaikea istua. Sen lisäksi Rio oli aivan järkyttävän laiskan oloinen ja minun oli koko ajan pakko vain työntää sitä eteenpäin, joka verotti voimia kovasti. Kun alettiin vihdoin hyppäämään, hevonen kuitenkin innostui ja sitä saikin ruveta pidättelemään enemmän kuin ajamaan eteenpäin.

Hypyt olivat kivoja. Emme hypänneet kuuttakymmentä senttiä isompaa - johon salaa itsekseni hieman petyin - mutta toisaalta se oli ihan hyvä kokeilla uutta hevosta hieman matalammilla esteillä. Eikä Rio hypännyt mitenkään ihmeellisen kaukaa. Olen Mimmin kanssa saanut huonompiakin askelia ja vielä isompiakin hyppyjä, eikä hevonen ollut esteillä mitenkään hurjan haastava. Oikeastaan se oli hyvin paljon saman kaltainen kuin Mimmi: isolaukkainen, pitkäkaulainen ja pitkällä kaulalla menevä. Esteillä en "muotoa" sitten enää hakenutkaan ja ratakin sujui ihan hyvin. Askeleet onnistuivat ja hevonen pysyi käsissä. Pitäisi vain opetella istumaan Rion laukassa, niin asiat olisivat paremmin ja saisin käytettyä istuntaa.

Siellä mennään hampaat ja vatsalihakset irvessä, ettei Pulla menisi liian kovaa ja vaihtaisi laukkaa :D

Miksi en voi vaan ratsastaa suu kiinni neutraali ilme naamalla?

Loppuverryttelyissä toivoin, että hevonen myötäisi - eihän nyt itseään kunnioittava ratsastaja luovuta minkään asian suhteen - mutta ehei. Hevonen vain meni kaula suorana. Ehkä se ei vain pysty, tai ehkä sitä ei ole opetettu siihen, en tiedä. Mutta vaikka Riosta ei minun uutta lempihevosta tullutkaan, oli tunti ihan okei. En osaa sanoa oliko se hyvä vai ei hyvä, mutta ihan okei. Voisin joskus oppia ratsastamaan Riolla ja opetella olemaan häiriintymättä tuosta kaulasta :D

Tämä postaus on siis jo kaksi viikkoa vanha, viime viikolla menin maanantain koulutunnin Riolla ja ymmärsin hevosta hieman enemmän. Suora kaula ei härinnyt minua niin paljoa enää ja sain hevosen menemään tehtävät todella hienosti. Lisäksi pystyin istumaan Rion laukassa paljon paremmin kuin edellisellä kerralla ja hevonen oli paljon eteenpäinpykivämpi ulkona, kuin maneesissa. Tiistain estetunnilla sain ratsukseni tutun Pullan ja tunnilla menimme vain puomitehtäviä. Sain vihdoin huomata mitä tarkoittaa Pullan kuumuminen, mutta ei se edelleenkään ole minusta mitenkään liian reipas tai vaikea. Itseasiassa Pullassa olisi ainesta minulle treenihevoseksi, ellei sitten löydy joku vielä kivempi. Haluaisin ainakin hypätä sillä kunnolla. Mutta katsotaan nyt!

Siinäpä ensimmäinen estetunti Merlitzissä, ikävä kyllä siedettävää kuvamateriaalia tuli vain tuo yksi kuva. 

Seuraavaksi kuvia mahdollisesti Melkkilän aluekisoista ja Perniön ponitallilta.

xoxo