Dandy tuntui samalta kuin viimekerralla, kun istuin sen selkään: niin kapealta, että saattaisi luiskahtaa pois jalkojeni välistä, mutta satula oli kuitenkin älyttömän mukava istua. Kävelin hetken, kunnes rupesin menemään ravia ympyröillä. Dandylla on aivan ihana ravi. Sulava ja niin mukava, että olisin istunut mielummin koko tunnin. Lisäksi ruuna tuli nopeasti ohjan ja pohkeen väliin ja oli mukavan kuuliainen kokoajan. Välillä pää nousi ja se tuntui tyhjältä suustaan, mutta muuten se meni oikein päin.
Tein muutamia pysähdyksiä ja rupesin tekemään kahdeksikkoa. Kun poni taipui kumpaankin suuntaan ja pysyi suorana suoristuksissa, tein pysähdyksen kahdeksikon keskelle. Poni yllätti minut, Dandy ei pysähdy koskaan suoraan, jos sen tekee uralla, tai seinän vieressä. Ponin on aina pakko siirtää takapäätään johonkin suuntaan, mutta nyt, kun tein sen kahdeksikolla, Dandy pysähtyi täysin suorana. Joka kerta. Ja sitten, kun kokeilin samaa suoralla, se alkoi taas mennä vinoon. Hmmh..
Kun opettaja tuli, menimme kentän toiseen päätyyn suorakulmion muotoiselle normaalille uralle, jossa oli lyhyet ja pitkät sivut. Pitkillä sivuilla teimme lisäyksen ravissa ja lyhyellä sivulla niin lyhyttä ravia kuin suinkin pystyi ja Dandy toimi upeasti. Se ravasi melkein paikoillaan ja lähti hyvin myös eteen. Hetken päästä teimme sitä myös laukassa ja huh millainen laukka tällä ponilla olikaan. Se oli kuin aalto. Juuri sellainen, aaltoileva, iso ja keinuva, jossa oli ihana istua. Lyhennykset eivät laukassa enää toimineetkaan niin hyvin, (johtui minusta, koska Dandy kyllä osaa lyhentää laukankin lähes paikoilleen) mutta lisäykset lähtivät kyllä erittäin hyvin.
Verryttelyhyppynä tulimme ensin minimaalisen ristikon, jolle Dandy kiihdytti, kuin isollekin okserille, mutta sain sen pidettyä hiukan lyhyempänä. Tulimme sen myös pystynä ja okserina ja Dandyn hyppytyyli on todellakin ihana. Hetken päästä tulimme sarjan, johon tulin hiukan lähelle, mutta Dandy pelasti. Se oli Melkkilään saapuessaan poni, joka kyttäsi jokaista estettä, kielteli ja oli hurja pukkiponi. Nyt se enää kyttäile mitään, vaan hyppäsi taannoin estevalmennuksessa sen lehmämuurinkin ilman ongelmia.
Hetken päästä tulimme koko radan. En ollut ihan varma korkeudesta, ehkä 70cm korkeimmat esteet. Ensimmäinen pysty, noin 50-60cm tuli hyvin. Sitten kaarteessa Dandy lähti lisäämään vauhtia, enkä saanut sitä kiinni. Poni vaan ei hidastanut, vaikka kuinka yritin pidättää. Linjan ensimmäisen esteen jälkeen tulikin melkoinen pukki, jonka takia poni lähti väärille urille, enkä päässyt enää linjaa loppuun. Jalustinkin karkasi.
Tulin linjan uudestaan, tällä kertaa paremimn, mutta seuraavalle, about 70cm korkealle lankkuesteelle tulin aivan liian vinoon ja poni hyppäsi tooodella läheltä, enkä päässyt. mukaan hyppyyn. Sen seurauksena mätkähdin kaulalle retkottamaan ja loppulta päätin päästää irti, koska tuossa tapauksessa on Dandylle aivan tavanomaista pukitella, joten olisin voinut joutua sen alle. Päästin irti ja laskeuduin erittäin sulavasti maahan. :D
No, Dandyhan siitä innostui ja veti komeaut pukit ja laukkasi muutaman kierroksen villinä ja vapaana ympäri kenttää. Lopulta poni jäi paikoilleen ja jatkoin rataa. Nyt lankku meni paremmin, sarjakin onnistui ja viimeinen este tulikin jo lähes paikoillaan polkevassa laukassa, niin paljon pidätin.
Hauska valmennus minun osaltani, Dandy vaikutti melkoiselta pakkaukselta osaamista, jekkuilua ja pukittelua. Eli juuri mukava poni. Huiman tavoin tietysti myös Dandy on Melkkilässä ylisuosittu ja kaikki rakastavat sitä, eikä mikään ihmekään: sopivan kokoinen musta, hieno poniruuna, joka on hoitaessa kiltti, esteillä hyvä ja koulussa loistava, jos kiemurtelun jättää. Huhhuh. Hassu poni. :D
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti