1. elokuuta 2015

Estevalkka nro 1.

Hupsis, Amigopostaukset jäivät siihen, kun vanhemmat lähtivät matkalle ja ottivat läppärin mukaan. Vasta nyt jaksoin vaivautua hakemaan oman koneen ylhäältä ja kirjoitella hiukan.
Mihin me siis jäimmekään... Ratsastin Amigon siis vielä kaksi kertaa, kävin SeahorseWeekissä kisahoitajana ja nyt olen käynyt kahdessa estevalmennuksessa.

TÄSSÄ TULEE NYT VAIN TYLSÄÄ KIRJOITUSTA, KOSKA EN SAANUT KUVAAJAA, MUTTA TOISESSA POSTAUKSESSA ON KUVIA.
Ensimmäinen valmennus oli mielenkiintoinen. Hyvä juttu oli se, että meitä oli vain kaksi, joten saimme hypätä paljon. Sitten sain aamulla kuulla, että pääsemme hyppäämään erästä isoa muuria, jossa on lehmän läikät ja johteet, jotka saavat sen näyttämään isolta lehmäläikikkäältä linnalta. Muuri on ehkä about 80cm korkea itsessään ja reilut 40cm leveä. On siis sanomattakin selvää, että jännitin estevalmennusta enemmän kuin ikinä ennen. Lisäksi valkkaan tuli taas se sateenkaari-aurinko-portti ja lankku, joka on valkoinen, viisiosainen (yksi osa about 20cm eli saa ison tai pienen esteen) siinä on ruskea hevosen pää ja siinä lukee MeRaTa. Meille tuli vain kolme osaa, eli hevosen naama ja kirjoitus. Ja vielä kaksi ihan tavallista porttia. Erikoisesteiden tunti siis, valmistautumista aluekisoihin, jotka ovat sunnuntaina 26.8.
En muista valmennuksesta oikein muuta kuin sen lehmämuurin. Pelkäsin estettä aivan järkyttävästi. En edes tajua miksi hirvitti niin paljon, mutta se vaan oli niin KAMALA. Ensimmäisen kerran kun lähestyin muuria, pidin melkein silmät kiinni ja tirkistelin ripsien raosta. Huimakin hiukan kyttäsi sitä ja tultiin niin lähelle, että tuli kielto. Toisella kerralla tultiin vielä lähemmäs ja uudestaan seis. Näytin ennen estettä varmasti yhtä kärsivältä kuin elävältä palavana. Kolmannella kerralla huohotin ja hengitys vinkui niin kovaa, että opettajakin varmaan kuuli sen. :'D Poni kuitenkin hyppäsi ja oi sitä tärinää sen jälkeen. Olin tullut esteelle kuin unessa, enemmänkin kuin painajaisessa, ja olin jo valmistautunut siihen että Huima kieltää. Poni kuitenkin hyppäsi ja huh sentään. 
Tulin sen radalla vielä uudemman kerran ilman kieltoa, mutta muuta en oikein muista tunnista.

Seuraava postaus tulee vielä tänään, ja siinä on kuvia ;)


xoxo

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti