Kesäloman ensimmäinen estetunti

... ja luultavasti myös viimeinen. Ensiviikolla alkaa taas leiri ja sitten sen jälkeen alkaakin jo koulu. Hyh mikä ajatus, kesäloma on mennyt ihan kamalan nopeasti! Ihan liian nopeasti, tarvitsen vielä paljon aikaa ja paljon paljon ratsastusta.

Tämän päiväinen oli kyllä todellinen kuolen-nauruun-koska-en-osaa-valmennus. Olen tottunut Lotan mukavaan satulaan, joka työntää istunnan hyvään kohtaan satulassa, mutta Huiman satula taas puskee ratsastajan takakaarelle ja jalat eteen, joten menee väkisin "tuoli-istuntaan", eikä askellajeissa istumisesta tule mitään. Käynnissä en sentään röhnöttänyt kuin kuollut kala, mutta kuvia katsellessa tuli kyllä sellainen häpeä, jota ole aikoihin tullut omaa istuntaa katsellessa!

Olin valmennuksesta ihan super-innoissani, koska pääsin taas pitkästä pitkästä aikaa ihanan pikkuponin kyytiin, mutten odottanut kovin suuria. Eteitä tai suorituksia siis, koska Huimis on kuulemma alkanut vähän possuksi, eikä sillä saa hypätä yli kuuttakymmentä senttiä, joten emme sen korkeampaa menneet. Ja muutenkaan en näin tauon jälkeen halunnut edes kamalan korkeaa. Alkukäynniessä huomasin Huimiksen olevan aika normaali, mutta huh heijaa että poni tuntui ravissa erilaiselta ja vieraalta.

Huima oli itsenäisissä alkuverkoissa tooodella kiireinen, mutta samalla tuntui rennolta ja meni todella hyvin pyöreästi alas. Hassu yhdistelmä, mutta ponia oli helppo ratsastaa, kunhan se ei lähtenyt vetämään liikaa (jota se kyllä teki aika-ajoin..)

Tein paljon ympyröitä ja yritin saada ponia käyttäytymään ja kuuntelemaan, koska hän selvästi päätti possuilla oikein kunnolla, kun hänet julmasti haettiin pois laitumelta ja käskettiin töihin. Se liikkui hyvin ja piti takaosaakin alla, mutta ympyrällä se tunki sisälapaa sisälle ja päätti oikaista juuri tästä näin.

Tulimme pääty-ympyrälle, jossa oli kolme puomia. Molempien puomien väliin piti saada viisi askelta ja se sopi Huimalle hyvin. Välillä piti pidätellä, mutta välillä se meni todella hyvin.

Välillä neiti veti päänsä ihan kunnolla alas, en tiedä hakiko se tuntumaa alempaa, vai yrittikö kiskoa ohjia pois, mutta välillä se jäi sinne, välillä vain kiskaisi.

Tulimme puomeja ensin molempiin suuntiin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Laukassa sain pidätellä taas hiukan enemmän ja varsinkin tehdä töitä sisäjalalla, koska poni tunki ihan järkyttävästi sisälle. En tiedä halusiko se tehdä itselleen hankaluuksia menemällä pienemmästä tiestä vai mitä, mutta välit jäivät ahtaiksi, kun neiti halusi mennä sisäkaarteesta.

Tässä näkyy hyvin mun tänpäivänen ongelma: istunta takana, jalat edessä ja kumara selkä. Lisäksi en päässyt käyttämään pohjetta niin hyvin, kun jalat valuivat eteen. Ja jos olisin siirtänyt niitä kovasti taaksepäin, olisin sinkoutunut laukasta joka askeleella ylöspäin kuin alkeiskurssilainen (epäilemättä tein sitä näinkin, en vain huomannut) koska ponin laukka tuntui aivan mahdottomalta istua. Hassua miten paljon ongelmia hiukan yli kuukauden tauko teettää...

Seuraavaksi siirryimme kavaletien pariin, puuomit nostettiin ylöspäin. Tässä ei tarvinnut pidätellä ihan niin paljoa, poni tuli paremmin kiinni esteiden välissä ja ne sujuivat omasta mielestä todella hyvin. Mutta jälleen kerran Huima halusi mennä sisäkaarteesta ja pari kertaa jäi ahtaaksi sen takia.

Vasempaan kierrokseen oli hiukan parempi, poni kuunteli jo hiiukan paremmin sisäpohjetta, mutta selvästi vain vähän pelleili.

Kavalettien jälkeen aloimme hyppäämään kuuden laukan linjan pystyä ja okseria yksitäisenä, kaarevasta tiestä, jossa oli kuitenkin aikaa suoristaa. Ne menivät hyvin, mutta esteen jälkeen poni pinkaisi aina menemään kuin raketti.

Kun hevoset olivat tulleen muutkin tehtävät ja koko radan, oli ponien vuoro. Tulimme ensin linjan, jonka perään tuli kahden laukan sarja, mutta sarjan ekalle en päässyt ollenkaan mukaan, koska itse olin menossa askelta myöhemmin, poni juuri nyt, joten tulin sen vielä uudestaan. 

Sen jälkeen tulimme vielä koko radan, johon tulikin pari kieltoa joita en tavallaan osannut odottaa. Taka-aivolokerossa se ei tietysti tullut yllätyksenä, mutta pari kertaa kun poni kielsi ihan hyvästä askeleesta ihan oikeasti sille 60cm pystylle, vähän mietin onko lemiponistani tullut oikea possu, vai alkaako ikä painaa. Onhan Huima tehnyt kenttähevosen uraa ja sen jälkeen vielä aika rankkaa tuntihevosen työtä.
Mukana mulla oli Salo Horse Show:n kaupoista ostettu 45cm aivan ihana (tylsä, tavallinen musta, jossa ei ole mitään koristeita, mutta se on IHANA) raippa ja sekin pääsi käyttöön kolme kertaa. Lisäksi tiesin kyllä, että poni saattaa olla melko innokas ja energinen, mutten todellakaan odottanut ihan tällaista pommia. Tuntui että jos vähänkin antaa ohjaa, poni lähtee teille tietämättömille.

Loppuverkoissa poni oli ihan hyvä ratsastaa, mutta edelleen todella kiireinen.

En jaksanut itse enää kauheasti panostaa, ilma kun oli reilusti yli kaksikymmentä astetta, varmaan yli kolmekymmentäkin, koska kentällä ei paljoa tuullut ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Ponilla olisi kyllä ollut energiaa vaikka kolmeen tuntiin, mutta hiestä märkä se oli ja vakavasti pesun tarpeessa. Lisäksi kun tuntihepoja ei ole harjattu sitten viime leirin, kun ne ovat vaan pullailleet laitumella, lähti Huimalta kamalasti karvaa kun sitä harjasi.

Tallissa Huima sitten osoitti mieltään, kun häntä uskallettiin kastella vesiletkulla.

Olisin kastellut koko hänen pään, mutta epäilin että se ei tekisi hyvää nahkariimulle. Nyt kuitenkin mietin että kastuuhan se riimu sateessakin kokonaan, niin miksei nyt sitten kerran olisi voinut päätä pestä...

Alatallin viemäri ei imenyt kauhean hyvin ja sepä olikin hauskaa, kun piti hikiviilalla vetää ponista vedet pois... ja seistä lätäkössä.

Ulos mennessä oli ponilla ihan kaaauhea kiire, eikä millään olisi malttanut pysähtyä kuvien ottamista varten. Ja kun vihdoin pysyttiin paikallaan, piti ruveta hinkkaamaan naamaa mun kylkeen ja käsivarteen. Olisi se muuten ollut ihan fine, mutta kova nahkariimu ei tee hyvää kun sitä hinkataan ei-niin-hellävaraisesti hieman palaneeseen käsivarteen.

Säikähdys ja sen jälkeiset ilmeet... molemmilla :D

xoxo