Sain eräältä kenttäleiriläiseltä kuvia, joka oli kuvannut minua ja Lottaa, kun olin ollut ratsastamassa. Sinä päivänä vettä satoi sumuna ja ilma oli mitä kauhein, mutta rouvaheppa pani parastaan. Se toimi paremmin kuin pitkään aikaan ja sain monta todella hyvää pätkää, kun oikein tunsin sen käyttävän takaosaansa ja ravi tuli enemmän ylöspäin.
Tunnin alussa menin rentoa ravia pitkin koko kenttää ja tein pohkeenväistöjä suuntaan ja toiseen. Niillä saan heppaa mukavan rennoksi. Kun leiriläiset alkoivat hyppäämään, siirryin toiseen päähän ympyrälle ja siirsin etuosaa hiukan takaosan sisäpuolelle.
Ilman satulaa on jotenkin vain niin paljon helpompi istua ja saan työskenneltyä paremmin.
Vesisadetreeni ei kyllä olisi napannut, jos heppa olisi ollut jäykkä ja kankea.
Jossain kohtaa, kun olin laukannut koko kenttää ja piti siirtyä raviin, oli täysin mahdoton istua hevosen ympärille. Puristin jokaisela lihaksella niin kovaa kuin pystyin, mutta iso ravi heitti silti kymmenen senttiä ilmaan joka askeleella.
Ja tietysti se piti ikuistaa. :---)
Tunti venyikin tunniksi ja kahdeksikymmeneksiviideksi minuutiksi, kun heppa oli niin hyvä, enkä malttanut lopettaa. Lopputunnista sain ravattua pitkin pitkää sivua sellaista hyvää, ylöspäin nousevaa ja isoa ravia pitkällä ohjalla. Laukkakin tuntui paljon paremmalta kuin yleensä, samoin vasen kierros.
Googlen tekemä panoraamakuva
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti