13. marraskuuta 2016

Hullut hiihtoratsastajat

Hulluja me suomalaiset! Pitää se hiihto tunkea joka paikkaan, jopa ratsastukseen. No, ihan hauskaahan tuo oli, vaikkakin perspuoli paleli kovasti hilauduttuani parisen metriä pyrstölläni hevosen perässä - niistä liinoistahan ei voi päästää irti jos kaatuu. 

Tosiaan, nyt kun saatiin luntakin maisemaan, päätimme tarttua tuumasta toimeen ja pitää heppakerhossa hiihtoratsastusta, kun ei olla pariin vuoteen siihen lumettoman talven takia pystytty. Tai onhan sitä lunta joka vuosi ollut, mutta sää tai päivämäärä ei ole ollut sopiva. Aina joku muuttuja jonka takia hiihtoratsastus ei just nyt onnistu. Mutta tänään onnistui!

Varustimme Kukkisen vetohevoseksi ja kaivoimme sukset tallista. Melkkilässä on siis hiihtoratsastusta harrastettu aikaisemminkin, kaikki tarpeellinen löytyy luotettavasta hevosesta suksiin - tämä jokavuotinen perinne on nyt vain hiukan jäänyt tauolle.

Eipä siinä sitten muuta kuin pikkuihmisille sukset jalkaan ja menoksi. Lapsilla (meidät tietysti mukaan lukien) oli hauskaa ja kaatumisiakin tuli vain muutaman kerran.

En ollut varma saako kaikkien ilmeitä julkaista joten mahtavilla kuvanmuokkaustaidoillani sumensin kanssaihmisten kauniit kasvot. 

 Kohta tulikin heppakerhon pitäjien vuoro ja sitten mentiinkin kovaa!

Inhoan hiihtoa, pelkään laskettelua, kammoan kaikkea mihin liittyy lumi ja/tai sukset... no mitäpä turhaa valehtelemaan, oli tuo ihan älyttömän hauskaa!

Kukkis ei jostain syystä suostunut laukkaamaan, mutta ravasi sitäkin nopeampaa ja siinä olikin sitten perässätulijalla tekemistä, että sai pidettyä sukset ja jalat kasassa.

Katsokaa nyt tätä ammattitaitoa, polvet rennosti (köh) koukussa, suksien kärjet eteenpäin ja liinat ylhäällä. Mähän olin synnynnäinen hiihtoratsastaja.

 
Tien risteyksessä sitten sattui pieni kömmähdys, kun piti pysähtyä, mutta sukset eivät suostuneet enkä päässyt eteenpäin kun olisi pitänyt mennä ylämäkeen. No mähän olen aivan onneton suksien kanssa oli ne kuinka pienet tahansa, ja vielä kun siihen lisätään liinat jotka vetää sivulle ja pitäisi kääntyä... 

Tämä neiti veti U-käännöksen pyrstöllään ja voin kertoa että tuollaiset collegehousut luistaa paremmin kuin pulkka jäällä! Siinähän sitä sitten mentiin hevosen perässä ahteri maata viistäen, kunnes Kukkis pysähtyi ja pääsin jaloilleni. Loppumatka menikin ihan hyvin - todellakin liian kovaa - ja videossa kuului hienot Apuaaa, ei niin kovaa, EI ravia, HIDASTA, aaaa jarruta - ääniefektit. 
Videota en kehtaa youtubeen ladata joten en saa sitä myöskään tänne, mutta ehkä kuvat riitää.



Ja tietysti Mamma<3



xoxo


2 kommenttia:

  1. Voi että kun kuulosti kivalta touhulta toi hiihtoratsastus! :D Itse en ole koskaan kokeillut, mutta jos joskus tulee tilaisuus niin miksipä ei!
    Blogisi vaikuttaa erittäin kivalta joten liityin lukijaksi =)

    http://siloistasatulaan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa tuo oli ja varmasti kokeilen uudestaan jos vaan on mahdollista.
      Ja uusia lukijoita on aina kiva saada! :)

      Poista