8. huhtikuuta 2016

Ja taas muistan miksi tuota ponia rakastan...

Kouluvalkkaa ja estevalkkaa. Sama päivä, sama poni, sama fiilis. Samat muistot.

Huoh. Tänään oli ensimmäinen päivä varmaan kolmeen/neljään viikkoon kun pääsin taas Huimiksen selkää. Kolmen aikoihin oli kouluvalkka, jossa teimme ensiviikon viikonloppuna tuleviin kisoihin  liittyviä harjoituksia ja ratsastimme lopputunnista radat. Voi tuota ponia. Hain sen laitumelta sisälle, harjailin ja halailin. Poni oli aika likainen ja nyt on vielä tuo karvanlähtöaika, joten harjattua tuli oikein kunnolla. Inhoan tätä vuodenaikaa, nyt kun on karvan alla on sellaista ihanaa pölyä, joka lähtee ainoastan pesemällä kunnolla shampoolla, tai jotain. Lopuksi tuli pikkuisen kiire, kun piti olla jo varttia vaille kolme ponin selässä, että ehtisimme kunnolla, mutta onneksi oli apua.

Selkään kivettyäni muistin, että ponilla on taas käytössä vanha kova satula, joka oman käsitykseni mukaan on osasyy ponin jännittyneisyyteen. Kun Huimikselle laitettiin varasatula tuon ollessa korjauksessa, poni oli jo alkukäynneistä asti niin superrento, että olin aivan ihmeissäni. Olin ensimmäinen joka meni ponilla myös tuolla vanhalla satulalla nyt kun se otettiin uudestaan käyttöön ja huomasin, että tallista asti poni kulki kolmenkymmenen sentin pituisilla töpöaskeleilla ja oli koko tunnin aivan järkyttävän jännittynyt. Sain kuitenkin luvan ottaa koulukisoihin taas varasatulan ja kokeilla, toimiiko tämä "rentoutussatula".

Tähän väliin vielä estevalkan jälkeen otettu kuva, koska tulee niin paljon tekstiä koulutunnista :D


Koulutunti alkoi rennolla itsenäisellä raviverkalla, jossa menin ympyrällä. Opettajan sanoin Jos saat ponin paremmaksi ympyrällä, niin älä mene turhaan suoralla uralla, kun siitä ei ole hyötyä. Oikeassa kierroksessa Huimis meni tosi kivasti alas ja peräänantoon, mutta alkutunnista minulla oli ongelmia ohjastuntuman kanssa. Vasemmassa kierroksessa minulla on aina ongelma ulko-ohjan kanssa, kun käsi tahtoo mennä eteenpäin ja ohja valahtaa löysäksi. Siitä kuitenkin selvittiin tunnin myötä ja alkoi sujua paremmin.

Tulimme aika sekalaisesti vähän kaikkia kohtia, mitä kouluradassa oli ja lopuksi tulin koko B-merkin radan. Alku tuli ihan hyvässä tahdissa, mutta keskihalkaisijalla valui hiukan oikealle ja pysäytin metrin liian myöhään. Voltti oikealle valui liian suureksi, mutta vasemmalle tuli hyvä ja pyöreä. Lisätty ravi oli todella hyvä ja sain ponin kiinni ja käyntiin L:ssä. Pohkeenväiistöt ja kaarto radan poikki meni hyvin ja laukannosto C:ssä onnistui. Keskiympyrästä tuli hiiieeman liian pieni, mutta lävistäjä onnistui, eikä laukka vaihtunut. Kunhan muistan vain asettaa tarpeeksi laukan suuntaan, ei ongelmaa. Puoliympyrää laukassa oli ihan jees, mutta laukannosto tuli pari metriä pisteen jälkeen ja temponlisäyksen jälkeen poni vaihtoi laukan ja meni sellaista laukkaravia vielä lävistäjälläkin. Hmm...
Tulin lävistäjän uudestaan ja sain hyvin kinni, kun en hidastanut laukkaa kauheasti, vaan otin suoraan raviin. Laukka ei vaihtunut ja pääsin lävistäjälle hyvään kohtaan. Ainoa iso virhe oli, että pysähdyin lopputervehdykseen vasta G:ssä, vaikka piti pysähtyä I:ssä.

Kaikin puoin tunti oli erinomainen ja jäi niin hyvä mieli, etten olisi millään malttanut lopettaa. Oli kuitenkin pakko, koska poni jatkoi tunnille.



Odottelin tunnin (oikeastaan kolme varttia ja sitten mentiin rakentamaan esteitä) ja alkoi toinen tunti. Rata oli oikeastaan alussa aika hirveä ajatus. Neljä kolmen esteen innaria. Kaksi pitkällä sivulla suoraan, kaksi kummallakin diagonaalilla niin, että suoraan olevilta pääsi kaarevalla linjalla vinoon diagonaalille.
Alussa tulimme vain suoraan olevia puomeja käynnissä ja ravissa tehden keskelle pysähdyksen. Huima toimi tosi hyvin ravissa, eikä lähtenyt ollenkaan vetämään tai kiirehtimään. Olihan se mennyt jo kaksi tuntia, mutta kyllä sillä yleensä silti intoa riittää.


Tulimme pelkät puomit myös laukassa pariin kertaan ja poni toimi kuin unelma

Laukkapuomien jälkeen aloimme tulemaan toista toisella diagonaalilla olevaa innarisarjaa esteet vain toiselta puolelta korotettuina. Huimis oli tosi kivasti kuulolla, eikä tarvinnut pidätellä hampaat irvessä. Oli myös tosi mukava fiilis siitä, että kaikki askeleet osuivat kohdalleen, joten koko innari meni hyvin.


Tulimme innaria pariin kertaan ja aina tuli tosi kivasti, mutta aloin jo muistaa, miten paljon lihaksia ponin laukassa istumiseen ja istunnalla pidättämiseen tarvitaan!


Tulimme kerta toisensa jälkeen, kunnes tulimme ensin kolme puomia, josta kaarevalla linjalla innarille, joka nostettiin ihan pystyiksi.

Poni tuli hyvin, viisi laukkaa sopi väliin erinomaisesti, kun alussa oli vain puomeja ja tulossa oli vain matala, melko koottu innari. Pian yhdistimme toisenkin puomi- ja innarisarjan ja tulimme kahdekskolla puomit, innarit, puomit, innarit ja niin edelleen. Tulimme sitä kaksi kertaa putkeen ja siinä sai jo toisella kierroksella pidätellä hiukan enemmän. 

Kuten ehkä huomaatte, ainoat hyvät kuvat sia tältä innarila, ensimmäisesta esteestä :D

Sitten olikin jo loppuverkkojen aika ja ne Huima oli todella ansainnut. Niin hyvä poni! En voinut valittaa mistään. Poni toimi täydellisesti apujeni mukaan, pidensi kun piti, lyhensi kun pyysin. Nyt muistan mikä tässä ponissa sykähdytti esteiden puolella. Isot esteet ja pitkät radat eivät ole meidän juttu. Poni kuumuu nopeasti ja olen itse epävarma, mutta kun saa tehdä juuri tällaisia kontrolli- ja koontiharjoituksia, olemme aivan supercouple. Paras mahdollinen ;) !


Loppuverkassa vielä yritin hiukan saada ponia kulkemaan pyöreämmällä kaulalla ja senhän se tekikin mielellään. Olin todella hyvilläni, kun ei tarvinnut patistella paljoakaan, vaan poni imi itse itsensä eteen ja alas. Tietysti vain hetkittäin ja pieniksi hetkiksi, mutta parempi kuin ei mitään.




Tunnin jälkeen oli sitten pakko ottaa vielä muutama kuva, kun poni ei jäänyt tunnille:

Voi poni, kun menisit aina näin... Vaikka koko kouluradan ja sillees? 

Huimaa ei oikeastaan kiinnostanut tämä kuvaamisjuttu, joten vein hänet talliin ja menin korjaamaan esteet


Sellaisia ratsasteluja. Tänään tuli varmuus, että olen menossa koulukisoihin B-merkkiin Huimalla ja Dandylla. En ole taaskaan harjoitellut Dandylla ollenkan, mutta niih.. mitäs pienistä, se on joka tapauksessa niin erilainen kuin Huimis. Toinen tyttö menee Huimalla ekaan luokkaan, jonka jälkeen se joutuu odottelemaan varmaan tunnin, koska keskimmäisessä luokassa on kaksikymmentä lähtijää. 

Lisäksi olen kauheissa paineissa, koska en silloin kisoja edeltävänä lauantaina pääse tallille rippijuttujen takia, niin en pääse a) harjoittelemaan sykeröitä b) putsamaan varusteita c) laittaman ponia mitenkään edustuskuntoon, sillä on aivan järkyttävä harja tällä hetkellä... Voi voi voi. Niin paljon tehtävää. Toivotaan parasta & pelätään pahinta, nyt taas hetkeksi heiheihei!



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti